Bipolaarinen Suomi. Epäitsenäinen Suomi. Epäitsenäinen suomalainen.

Vaihtamalla Herraa Suomi ei saavuta itsenäisyyttä, vaikka moni niin uskoo.

Suomen alisteisella asemalla on vuosisataiset perinteet. Ensin Ruotsin valta. Sitten Venäjän.

Valta on silloin väkevää, kun alamaiset uskovat olevansa itsenäisiä.

Näin oli YYA-aikana. Näin on nyt NATO-aikana.

Äärimmäisen naiivia on uskoa, että Suomi olisi päättävissä pöydissä Natossa. Samaa naiivia uskoa oli EUn suhteen ennen jäsenyyttä. Sittemmin se on karsiutunut pois ainakin osalta.

YYA-Suomessa vain muutamat uskalsivat vastustaa tuon politiikan ylilyöntejä, jotka rikkoivat ihmisoikeuksia muun muassa loikkareiden palautusten muodossa. Vastustajat leimattiin äärioikeistolaisiksi, joista osa sellaisia olikin. Kriitikot vaiennettiin hiljaisuudella. Media oli vaikuttajien väkevässä talutusnuorassa.

Nyt tilanne on sangen samankaltainen pienen ulkopoliittisen opposition suhteen.

Tilanne, jossa pienelle pilkatulle oppositiolle ei anneta juurikaan mediatilaa, on demokratian kannalta hyvin vaarallinen.

Tätä ei joko tajuttu Kekkosen aikana tai ei uskallettu tajuta. Ylen yksimielisessä mielipideympäristössä ei synny itsenäistä ajattelua, itsekritiikistä puhumattakaan. Se ei ole terve tilanne.

Kun ihminen alkaa huomata, että hän onkin alistetussa asemassa, se voi aluksi olla ikävää ja hävettävää. Siksi asiaa on vaikeaa ottaa esille.

Usein ihminen on yhdenlaisessa välitilassa: hän tajuaa ja ei tajua olevansa epäitsenäisessä asemassa. Koska on vaikeaa myöntää itselle olevansa enemmän tai vähemmän alistettu semminkin kun kaikki muut ympärillä uskottelevat toista, on helppoa yleisen älyllisen laiskuuden ja samoinajattelevuuden paineiden vuoksi, kuvitella muodostavansa mielipiteensä itse.

Joskus hivenen ”runollinen” kielikuva saattaa tavoittaa enemmän itse asiaa kuin YYA- ja NATO-sopimusten kapulakieliset ilmaukset, joiden tärkeä tarkoitus on juuri hämärtää ydinasioita. Varsinkin ydinaseasioita.

Eli liioitellen:

Bipolaarinen Suomi: Maaninen YYA-Suomi – Depressiivinen NATO-Suomi.

Toisinajattelijalle nämä tekstit ja niihin pohjautuva virallinen ja muu vallitseva puhe ovat tahattoman koomisen surullisia. Pikemmin surullisia.

Pilkattuna (maanpetturi, trolli, Putinin agentti, jne), väheksyttynä ja vihattuna toisinajattelija on kuitenkin vapaampi kuin huutaja enemmistön yksiäänisessä kuorossa.

Toisinajattelija ajattelee itse. Se on vapautta. Vaikeaa vapautta.

Olen sellainen NATO-kriitikko, joka torjuu myös Venäjän yksinvaltaisuuden.

Suurten sotilasblokkien ulkopuolella olevat valtiot voisivat rakentaa oman rauhanblokin.

Maailmassa ei ole yhtään helppoa turvallisuusratkaisua. Blokkien ulkopuolella oleminen tarkoittaa sitä, että muut valtiot eivät voisi viedä Suomea irrationaalisiin ja usein sotarikoksia sisältäviin sotiin.

Naton nöyryyttävä tappio paljasjalkaisille fanaattisille sisseille Afganistanissa on hyvä huono esimerkki.

Biden totesi länsimaiden kaoottisen paon jälkeen, että ei USA Afganistanissa sotinut tyttöjen koulutuksen vuoksi vaan USAn turvallisuusintressien vuoksi.

Samaa rehellisyyttä toivoisi Suomeenkin.

Veikko Tarvainen
veikonvenytys.fi
22.62924

Vilho Harle: Maailmanjärjestys murroksessa – mihin menet Suomi? 18.6.2024. https://www.eitukikohtia.fi/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu