Emme näe sitä, mitä emme halua nähdä

Ennen oltiin rehellisempiä, nimet olivat kuvaavampia. Sanat karumpia kuten karu todellisuus.

Ennen puhuttiin vaivaistaloista:

vaivaistalo: vanh. entisaikojen kunnallinen vanhainkoti

(Kielitoimiston sanakirja netissä)

Toki silloin oli varmasti vaivaisempaa vanhainkodeissa kuin tänään.

Mutta kyllähän me tiedämme, että seikat nuo ovat sangen vajavaisia nytkin.

Tai toisaalta me emme tiedä. Koska suljemme silmämme viimeistään sitten, kun olemme lukeneet tai nähneet viimeisimmän dokumentin märissä vaipoissa uinuvista vanhuksista.

Emme näe sitä, mitä emme halua nähdä.

Kun olin pari vuosikymmentä äitini omaishoitaja 1990-luvulla ja 2000-luvulla, niin näin sangen selkeästi vanhustenhoidon alasajon. Onneksi en ole sitä nyt näkemässä.

Ehkä kuulemme siitä kohta lisää, kun / jos kuusi miljardia kohta leikataan.

Keneltä leikataan?

Eiköhän taas köyhiltä?

Hyväosaiset päättäjät päättänevät niin.

Veikko Tarvainen

31.5.2023