KUN MIELI MURTUU – KUN KÄSI MURTUU

Kun käsi kohtaa kovan paineen, painon tai väännön, se murtuu. Tätä pidetään normaalina reaktiona, eikä sitä tuomita.

Kun mieli on tarpeeksi kovan paineen alla tarpeeksi kauan, se murtuu enemmän tai vähemmän. Onneksi nykyään tämä aika usein hyväksytään ja ymmärretään. Mutta liian usein sitä vähätellään (pitäisi vaan pärjätä ja kestää) ja yllättävän usein tuomitaan: outo tyyppi. Usein tuomitaan tietämättä, edes välittämättä tietää, mikä on tausta.

Kun käsi murtuu, mikään taho ei viivyttele sen hoitamisessa.

Kun mieli murtuu, hoitoon pääsy kestää liian usein ihan liian pitkään, ellei potilaalla ole varmaan mennä yksityisen hoitoon. Näin tilanne pahenee ja hoitaminen on entistä vaikeampaa ja entistää kalliimpaa.

Kun mieli murtuu, osa kokee sen häpeälliseksi (”en pärjää, olen huono, epäonnistunut ihminen, pitää selvitä yksin”), vaikka usein murtava paine tulee ulkopuolelta ihmisestä riippumatta.

Osa häpeää ja pelkää mennä mielen hoitoon. Niin asiat vaikeutuvat. Paha olo kasautuu. Hoitaminen hankaloituu.

Onneksi osa ihmisistä osaa ja uskaltaa vaatia hoitoa.

Hyvin tarpeellista olisi, että yhteiskunnalliset päättäjät helpottaisivat hoitoon pääsemistä. Loppujen lopuksi se säästäisi pitkällä juoksulla myös yhtteiskunnan varoja.

Kelan karua kertomaa syksyltä 2022:

Mielenterveyden häiriöistä on tullut ylivoimaisesti suurin tilastoitu syy nuorten aikuisten pitkille sairauspoissaoloille.

Onneksi tilanteen muuttaminen ei ole kovinkaan vaikeaa, jos tahtoa löytyy.

Missä tahto luuraa?

Nostaako joku puolue näkyvästi nämä kysymykset esiin vaaleissa?

Veikko Tarvainen

20.2.2023