Lakki ja ”heimo-rasismi”

Noin vuosi sitten Seinäjoella puistossa kävelin ilman lakkia. Oli ehkä viisi astetta lämmintä. Noin 70 vuotias mies tuli minua vastaan ja kysyi:

– Miten noin viisaassa päässä ei ole lakkia?

Hymyilin vaivautuneesti jotain ja mutsin mahdollisimman hiljaa jotain.

Eilen, kun lämpötila oli jotain vajaa 10 astetta, minua vastaan tuli samaisessa Pajuluoman puistikossa noin 70+ pariskunta. Kun osuivat kohdalle, niin nainen kysyi hivenen syyttävällä äänellä:

– Missä lakkis on?

Hymyilin ja nyökkäsin ja jatkoin matkaa ja hetken ajattelin, että ”Mitä helv.”

Sitten suuttumus meni nopeasti ohi.

Myönteisesti ajatellen kyse on toisten ihmisten huolenpidosta.

Toivon, että voit pidättyä pilkallisista, halventavista kommenteista Olemme erilaisia.

Kun olen kertonut ei-pohjalaisille kavreille Pohjanmaakontakteistani, olen välillä törmännyt liioitellusti sanottuna ”heimo-rasististyyppisiin” kommentteihin. Mutta sellaisia olemme: suhtaudumme usein vieroksuvasti outoon ja tuntemattomaan, vaikka kuinka poitäösimme itseääme humanisteina tai edistyksen erkkeinä tai eveliinoina.

Asuin aikoinaan pari vuotta Pariisissa. Ja aikoinaan asuin noin kaksi vuotta Seinäjoella. Kummassakin paikassa on omat hyvät ja omat huonot puolensa. Kuten joka paikassa. Hyvä nähdä erilaisia puolia ja voi ehkä oppiakin jotain. Varsinkin jos hyväksyy joitain vieraita asioita joihinkin rajoihin saakka.

Sitten myönteisempää puolta. Seinäjoen lenkkipoluilla kävelevät usein tuntemattomat tervehtivät toisaiaan ja väliin jäädään pakisemaankin, juttelemaan.