Pyöräilymoottoritie meren yli. Seuraavaksi pyörähissit ylämäkiin ja ilmaiset kunnalliset pyörätaksit väsyneille pyöräilijöille?

Helsingissä Humallahden kallioiden eteen suunnitellaan meren päälle pyöräbaanaa, jotta pyöräilijöiden ei tarvitsisi polkea noin 50 metrin mittaista ylämäkeä.

Mäki on ikävä, muttei mahdoton. Pyörää voi myös taluttaa.

Normaalikuntoiselta ihmiseltä menee mäen polkemiseen noin minuutti. Pienellä vaihteella mäki on aika vaivaton.

Pyöräilijänä ehdotus hävettää minua.

Pilataan hienoa kansallismaisemaa.

Seurasaarentiellä, jossa nyt tuo kuuluisaksi tullut mäki sijaitsee, on vähän pyöräilijöitä. Paljon enemmän on pyöräilijöitä Paciuksenkadun suoremmalla reitillä, jossa on kaksi pitkää mäkeä. (Onko jo suunnitelmia näidenkin mäkien eliminoimiseksi?)

Ovatko kaupungin liikennesuunnittelijat tietoisia pyöräteiden käyttäjämääristä?

Jos eivät ole, voisivatko he laskea Seurasaarentien ja Paciuksenkadun pyöräilijöiden määrät?

Taustalla on varmaan sellaista hinkua, että pyörällä pitäisi päästä tuhatta ja sataa. Sellainen pilaa pyöräilyn.

Jo tämä suunnitelma on tehnyt sangen paljon hallaa pyöräilyn imagolle. Jos projekti toteutetaan väkevistä vastalauseista huolimatta, se on ikävä todiste siitä, kuinka pyöräilykin voi raiskata luontoa.

Helsingissä luontoa ei ole enää paljoa raiskattavaksi. Veikkaan, että Keskuspuiston salaminakertamisen lisäksi kohta hävitämme Riistavuoren metsän, missä on ylen hieno mäkinen hiekkapohjainen pyöräily- ja jalankulkureitti. Sitten suoralle Vihdintielle kaikki kelaamaan, mikä kuvastaa hyvin yksiulotteista, tasaista kulttuuriamme.

Mielenkiintoista on, että tällaiset hankkeet toteutetaan mm. vihreyden nimissä. George Orwell voisi kirjoittaa uuden teoksen: Eläinten vihreä vallankumous.

Humallahden silta tulisi maksamaan noin kuusi miljoonaa euroa. Näin siis suunnitteluvaiheessa. Toteutumisvaiheessa muutaman vuoden päästä kymmenen miljoonaa? Paljonkohan jo nyt suunnitteluun on uponnut rahaa?

Paljon tarpeellisempia hankkeita pyöräilynkin edistämiseksi löytyy helpolla.

Mutta jos kaupungin piikki on auki, niin onko seuraava vaihe sitten siinä, että ensi alkuun Porthaninkadun ylämäkeen ja Korkeavuorenkadun ylämäkiin rakentaa pyöräilijöille pyörähissit?

Ja sitten tulevat kunnalliset pyörätaksit? Siltä varalta, että sade yllättää tai pyöräilijää alkaa väsyttää, kiukuttaa jne, niin reipas pyöräilijä voi soittaa apilla kunnallisen pyörätaksin, joka vie pyöräilijän ja pyörän takaisin kotiin ilmaiseksi. Pyörätaksin baarikaapista väsähtänyt reippailija voi vapaasti nauttia pieniä hätäkonjakkiannoksia.

Kun kaiken pitää olla kivaa ja helppoa, niin kohta mikään ei ole kivaa ja helppoa. Kun mikään ei riitä.

Näissä meren päälle rakennettavissa pyörämoottoriteissä on psykologisia sudenkuoppia ja häpeäjalkapuita: niiden suunnittelijat ja puolustajat joutuvat naurun ja pilkan alaisiksi.

Näin ollen kiivaimmat yksityisautoilun kannattajat vihaavat vielä väkevämmin julkista liikennettä.

Luottamus päättäjien rationaalisiin kykyihin horjuu entistä enemmän. Se ei ole hyväksi kunnalliselle demokratialle. Eikä muullekaan demokratialle.

Vakavampaa on se, että jo nyt turhan huonot välit pyöräilijöiden ja muiden liikkuvien ryhmien välillä kiristyvät entisestään.

Pyöräily on hieno asia. Mutta välillä pyöräilijät pilaavat sen.

Jos ei jaksa tai ei halua ajaa mäkiä ylös, kannattaa ostaa sähköpyörä. Silloin kannattaa olla varovainen. Sähköpyörät lisäävät nopeutensa vuoksi onnettomuusriskiä.

Olen pyöräillyt Helsingissä 62 vuotta. Viisivuotiaana pyöräilijänä pelkäsin autoja. 67-vuotiaana pyöräilijänä pelkään vastuuttomia vauhtipyöräilijöitä.

Veikko Tarvainen

3.7.2024

veikonvenytys.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu