Vihaatko itseäsi? Vihaatko muita?

Dalai Lama kysyi kerran eräältä tiibetiiläiseltä vanhalta buddhalaiselta munkilta, joka oli ollut noin 20 vuotta kiinalaisissa vankiloissa, oliko hän koskaan menettänyt toivoaan epäinhimillisissä vankilaolosuhteissa.

Munkki vastasi:

– Kyllä kaksi kertaa oli hyvin vaikeaa ja silloin pelkäsin todella paljon. Pelkäsin jonkin aikaa, että menettäisin myötätuntoisen asenteeni kiduttajiani kohtaan. Onneksi en menettänyt myötätuntoa.

Tässä on kyse asenteesta, jonka omaksuminen vaatii hyvin pitkän ajan tyyliin 10-vuotiaana buddhalaiseen luostariin ja siellä opiskelua noin 20 vuotta.

Niinpä meidän kulttuurissamme tuollaista asennetta noin syvänä ei juuri ole. Meidän kivikova kilpailukulttuurimme perustuu pääosin päinvastaiseen asenteeseen.

Tottakai oppiminen voi tapahtua jossain muuallakin kuin buddhalaisessa luostarissa. Ja nopeamminkin.

Vaikka en pidä sanasta valaistuminen, koska sitä käytetään niin helposti joidenkin henkilöiden, pahimmillaan huijarigurujen, idealisoimiseen ja mystifioimiseen, pidän tämän aforismin aatoksesta:

– Valaistumisen vuorenhuipulle johtaa monta erilaista tietä.

Psykiatri C. G. Jungia mukaillen tahdon vielä muistuttaa, että syvällinen henkinen kehitys on hidas, vaativa, vaikea ja tuskallinen prosessi.

”Valaistuminen” ei tarkoita miksikään valo-olennoksi muuttumista, vaan se merkitsee omaan varjoon, omaan heikkoon puoleen, omaan pimeään puoleen tutustumista. Sitä kautta voi vähitellen siintää valoa ja iloa. Silloin ymmärtää ja hyväksyy paremmin omat puutteensa ja toisten puutteet. Silloin löytyy myötätuntoa itseä ja muita kohtaan. Ja tajuaa, että kukaan ei ole täydellinen.

Veikko Tarvainen

veikonvenytys.fi

24.2.2024

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu