Isänpäivänä

Suuren Pohjan sodan muistokulkueessa 1958 isäni ratsastaa Armfeltina (oik.) Kuva: Nikulaisten kotialbumi

Isäni (1913 – 2003) oli paikkakunnallaan aktiivinen hyväntekijä ja yrittäjä, joka loi uutta ja auttoi Suomen jälleenrakennuksessa, siirtolaisten asuttamisessa ja rakasti perhettään.

Lähetän isälle sinne missä hän on, rakastavat terveiset.

Isän lähes viime sanat ennen hänen joutumistaan palvelukodissa kompastumisensa jälkeen sairaalahoitoon olivat ”Olin sentään hyvä sotilas.”

Näihin sanoihin kiteytyy se ahdistus, joka sodan käyneillä oli, kun he huomasivat että nuoremmat sukupolvet ottivat itsenäisen Suomen itsestäänselvyytenä eivätkä osanneet kunnioittaa sitä, että moni mies vietti parhaat vuotensa tekemässä sitä mikä oli pakko silloin tehdä.

TerhoNikulainen1

Akateeminen koulutus Helsingin ja Tampereen yliopistoissa. Toimittaja, kirjaston ammattilainen ja yrittäjä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu