Ajatus luojasta on yhtä rationaalinen kuin lapsen piirustus, jossa aurinko on saanut silmät ja suun
Ajatus luojasta voidaan rinnastaa lapsen piirustukseen, jossa aurinko on saanut silmät ja suun, koska molemmat ovat yrityksiä jäsentää ja ymmärtää käsittämätöntä todellisuutta inhimillisten käsitteiden avulla. Lapsi piirtää auringolle kasvot, jotta siitä tulisi ymmärrettävämpi ja inhimillisempi, vaikka todellisuudessa aurinko ei tarvitse tällaisia ominaisuuksia toimiakseen. Samalla tavalla ajatus luojasta tarjoaa maailmankaikkeudelle inhimillisen toimijan, joka tuo järjestystä ja tarkoitusta ympäröivään todellisuuteen, vaikka tiede ei tue tällaista käsitystä todistein. Molemmissa tapauksissa kyse on siitä, että ihminen pyrkii mielikuvituksellisesti antamaan hahmon ja merkityksen asioille, jotka ovat muuten vaikeasti ymmärrettäviä.
Rationaalinen ajattelu ei rajoitu loogiseen päättelyyn, todisteisiin ja havaintoihin, vaan siihen vaikuttavat myös kehollinen tietoisuus ja kehon liikkeistä sekä sisäisistä tuntemuksista saatu informaatio. Esimerkiksi lapsen piirros, jossa auringolla on silmät ja suu, on mielikuvituksen tuote, mutta se heijastaa lapsen tapaa projisoida omia kehokokemuksiaan elottomiin asioihin. Samalla tavalla ajatus luojasta liittyy ihmisten tapaan hahmottaa ympäristöään ja erottaa elolliset elottomista. (Dellantonio ym. 2011.)
Ihmisen käsitys elollisesta ja elottomasta ei perustu vain tietämättömyyden paikkaamiseen, vaan aivojen ja kehon yhteistyöhön. Proprioseptiivinen tieto, eli kehon liikkeistä ja asennoista saatu informaatio, auttaa meitä ymmärtämään itsemme elollisiksi olennoiksi. Tämä tieto auttaa myös tunnistamaan elolliset asiat ympäristössä. Kun näemme jonkin liikkuvan itsenäisesti, kuten ihmisen tai eläimen, aivomme heijastavat omia kehokokemuksiamme ja tunnistavat ne elollisiksi. Näin käsityksemme elollisuudesta on osa syvempää kognitiivista prosessia, jossa keholliset kokemukset auttavat erottamaan elolliset elottomista ja ymmärtämään ympäristöä. (Dellantonio ym. 2011.)
Siksi usko luojaan ei ole vain tietämättömyyden paikkaamista, vaan se voi olla osa kognitiivista vinoumaa, jossa ihmisen taipumus antropomorfismiin saa hänet liittämään inhimillisiä piirteitä elottomiin olentoihin ja ilmiöihin. Cullenin ym. (2014) tutkimuksen mukaan tämä vinouma korreloi aivojen mentalisointikykyyn liittyvien alueiden, kuten vasemman ohimo-päälakiliitoksen (temporoparietaalinen liitos eli TPJ), rakenteellisten erojen kanssa. Samalla tavalla kuin lapsi piirtää auringolle silmät ja suun, ihmiset projisoivat inhimillisiä ominaisuuksia luontoon ja elottomiin asioihin, mikä voi johtaa yliluonnollisten selitysten, kuten luojan, suosimiseen ympäristön ymmärtämisessä.
Vaikka sekä lapsen piirustuksessa että ajatuksessa luojasta on luovuutta ja mielikuvitusta, ne eivät ole tieteellisesti perusteltuja. Lapsen piirtämä aurinko ei vastaa sitä, mitä tiedämme auringon toiminnasta fysiikan ja astronomian perusteella, vaan se on symbolinen esitys. Samalla tavalla ajatus luojasta ei vastaa luonnontieteiden tarjoamia todisteita siitä, miten maailmankaikkeus on syntynyt ja kehittynyt.
Maurice Blochin ajatus siitä, että uskonto on seurausta ihmisen mielikuvituksellisesta kyvystä luoda ja ylläpitää symbolisia ja transsendentaalisia rakenteita, täydentää hyvin tätä näkemystä. Bloch esittää, että uskonnolliset uskomukset ovat osa ihmisen sosiaalista kykyä käsitellä rooleja ja ryhmiä, jotka ylittävät suoran aistihavainnon. Tämä kyky toimia ”mielikuvituksen avulla” on yhteydessä siihen, miten ihmiset voivat nähdä uskonnolliset ilmiöt osana sosiaalista rakennetta, joka ei perustu empiiriseen todellisuuteen, vaan symboliseen, transsendentaaliseen järjestykseen (Bloch 2008). Uskonnolliset käsitykset ovat näin ollen yhtä rationaalisia kuin lapsen piirustukset, joissa elottomille asioille annetaan elollisia ominaisuuksia. Molemmat ilmentävät ihmisen kykyä käyttää mielikuvitusta maailman jäsentämiseksi ja selittämiseksi tavalla, joka ei kuitenkaan pohjaudu tieteelliseen tai loogiseen todellisuuteen.
Tämä ei tarkoita, että näitä ajatuksia tulisi halveksua tai väheksyä, vaan että niitä tulee tarkastella niiden oikeassa yhteydessä. Lapsen piirros on tärkeä osa hänen oppimisprosessiaan, mutta se ei ole tieteellinen analyysi. Samoin ajatus luojasta voi olla merkityksellinen uskon ja hengellisen elämän osana, mutta sitä ei voi asettaa samalle rationaalisen ajattelun tasolle kuin tieteellisiä teorioita, jotka perustuvat todennettaviin todisteisiin ja loogiseen analyysiin.
Lähteet
Bloch, M. (2008). Why religion is nothing special but is central. Philosophical Transactions of the Royal Society B: Biological Sciences, 363(1499), 2055–2061. https://doi.org/10.1098/rstb.2008.0007
Cullen, H., Kanai, R., Bahrami, B., & Rees, G. (2014). Individual differences in anthropomorphic attributions and human brain structure. Social Cognitive and Affective Neuroscience, 9(9), 1276–1280. https://doi.org/10.1093/scan/nst109
Dellantonio, S., Innamorati, M., & Pastore, L. (2011). Sensing Aliveness: An Hypothesis on the Constitution of the Categories ’Animate’ and ’Inanimate’. Integrative Psychological and Behavioral Science. https://doi.org/10.1007/s12124-011-9186-3
Artikkelia korjattu 10.10.2024
Ajatus siitä, että asioita pyrittäisiin tekemään ymmärrettävämmiksi piirtämällä auringolle silmät ja suu, sekä väite ”ajatus luojasta on yritys täyttää tiedon aukkoja” on korjattu perustuen lähteenä mainittuun artikkeliin.
Juuri näin. Ihmiset eivät taida yleensä mieltää sitä, että uskontojen jumalia ei voi tuntemassamme maailmankaikkeudessa olla, elleivät ne sitten ole jossakin toisessa todellisuudessa, missä tuntemamme luonnon lait eivät ole voimassa. Mitenkäs se jumala voisi esimerkiksi puuttua maapallolla elävien ihmisten elämään reaaliajassa, jos hän sijaitsee usean valovuoden päässä? Jos jumalia on, ne ovat yliluonnollisia olentoja. Mitään näyttöä yliluonnollisten ilmiöiden olemassa olosta ei ole. Olen muuten itse ollut kokeenjohtajana, kun Skepsiksen palkintoa on haettu, eikä sitä ole tarvinnut jakaa.
Lemin Solariksessa planeetan peittävä ajatteleva meri, joka pystyy paikallisesti vaikuttamaan luonnonlakeihin ja muuttamaan planeetan kiertorataa, kaivautui ihmisten alitajuntaan ja kaivoi esiin muistoja jo kuolleista ihmisistä, joiden perusteella se teki neutriinoista koostuvia androideja. Sekään ei kuitenkaan pystynyt ymmärtämään ihmisen mieltä. Puolijumalan ja ihmisten kommunikaatio ei ollut mahdollista.
Havaintojen tulkinta on tietysti kunkin henkilökohtainen ratkaisu. Jos minä näen enkelin, suksin neurologin vastaanotolle. Joku toinen uskoo nähneensä yliluonnollisen olennon.
Yliluonnollisuusoletus ei kuitenkaan helpota maailman selittämistä, päin vastoin. Jo Occamin partaveitsi tekee asian selväksi.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös se nyt ole itsestään selvää, että Jumala ei ole missään fyysisen maailmankaikkeuden pisteessä? Ei kai kukaan normaali aikuinen niin naiivi ole, että sellaista ajattelisi?
Eiväthän luonnonlaitkaan sijaitse missään erityisessä pisteessä. Vielä vähemmän Jumala, joka on luonnonlakien takana.
Ja vaikka ihmistiede on löytänyt ns. luonnonlakeja eli säännönmukaisuuksia, joita havaintomme fyysisestä maailmasta näyttävät noudattavan, ei se nyt lähelläkään sitä ole – eikä voi edes periaatteessa olla – että se selittäisi, miksi kokonaisuus on sellainen kuin on, tai edes miksi elämäntilanteeni on sellainen kuin on. Millaista on, miten tulee toimia. Nämä ovat eksistenssin ydinkysymyksiä, joiden lähestymisessä tiede auttaa vain pieneltä osin.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki mitä maailmassa tapahtuu, on determinististen luonnonlakien säätelemää. Kvanttimaailmassa saattaa olla jonkinlaisia satunnaisilmiöitä, mutta niillä ei ole olemassa olevaan todellisuuteen käytännöllistä vaikutusta.
Yliluonnollisista ilmiöistä on etsitty näyttöä innokkaasti, mitään ei ole löytynyt. Jos sinä ajattelet, että jokin yliluonnollinen voima ohjaa elämääsi, niin sitten olet päättänyt ajatella niin.
Ilmoita asiaton viesti
”Kaikki mitä maailmassa tapahtuu, on determinististen luonnonlakien säätelemää.”
Tuo on ilmeisesti credosi, joka on yhtä lailla uskonvarainen kuin mikä tahansa uskontunnustus. ”Olet päättänyt ajatella niin.”
Kvanttifyysikot olisivat kyllä varsin toista mieltä siitä, mitä kirjoitat (menemättä nyt Roger Penrosen et al. hypoteeseihin kvantti-ilmiöiden merkityksestä tietoisuudelle).
Mutta vaikka ”kaikki mitä maailmassa tapahtuu, olisi determinististen luonnonlakien säätelemää” (mihin siis nykyfysiikkakaan ei usko), jäljelle jäisi kysymys siitä, miten nuo deterministiset luonnonlait on säädetty, ja miten asetettu alkuasetukset.
On selvää, että luonnontieteellisillä selityksillä on rajansa. Siitä ”yliluonnollisesta”, mitä on niiden takana, ei varmasti vastakaan löydy ”näyttöä” Skepsiksen istunnoissa:)
Ilmoita asiaton viesti
Jos havaittavissa olevan todellisuuden takana on yliluonnolllinen ulottuvuus, niin miten uskot saavasi siitä mitään tietoa?
Ilmoita asiaton viesti
Tietoa en ole sanonutkaan saavani, enkä tieteellistä tietoa varsinkaan. (Blogisti suoraan sanoen vähän turhan paljon jankuttaa sitä itsestäänselvyyttä, että Jumalasta tms. ei ole tieteellistä tietoa.) Yhtä epätieteellistä on kuitenkin sen ulottuvuuden poissulkeminenkin.
Tiedehän on yksi ihmisen kulttuurin osa-alueista. Ajatus luonnontieteellisten metodien kaikkivoipaisuudesta ei itsessään perustu tieteeseen.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä saa sinut sitten uskomaan, että sellainen on olemassa?
Ilmoita asiaton viesti
Käytät paljon sellaisia sanoja, kuten ”yliluonnollinen” ja ”olla olemassa”, joille minun on vaikea nähdä kovin täsmällistä merkitystä.
Mutta jos olet oikea deterministi, niin silloinhan minunkin mahdollisen uskoni (ja sinun epäuskosi) takana ovat deterministiset luonnonlait, ja sillä sipuli. Asiasta keskustelu on tavallaan turhaa (ja toisaalta se, keskustelemme vai emmekö, määräytyy kyseisten lakien mukaan).
Itse en (kuten sanottu) ajattele aivan noin tuosta determinismistä, mutta selvää on, että maailmankatsomukseni on pitkän kehityksen tulos, johon sisältyy erinäisten asenteiden jatkuvaa testausta käytännössä ym. ym. Ja varmaan ihmiset ovat erilaisia: toisilla on vahva uskonnollinen taipumus. Olisikohan siinä lyhin vastaus kysymykseesi?
Ilmoita asiaton viesti
Oletan, että lapsuuden ympäristöllä on suuri vaikutus uskonnolliseen taipumukseen, mutta geeneillä myös. Liian realistinen maailmankatsomus altistaa masennukselle. Uskontotieteilijäthän ovat tuumailleet, että uskontojen merkittävin positiivinen vaikutus on ollut juuri ryhmäkoheesion yllläpitäminen. Oletettavasti evoluutio on aikanaan suosinut uskonnollista taipumusta.
Ilmoita asiaton viesti
Oma mielipiteeni on, että kaikkialla käsnäoleva aineeton, älykäs, luova, iankkaikkinen olento täyttää Occamin partaveitsen vaatimukset. Oletetan minimaalinen määrä (1) olentoja, jotka eivät ole materiasta, ajasta tai paikasta riippuvaisia, minimaalisilla ominaisuuksilla: vain kyvyllä luoda koko maailmankaikkeus ja mapallon todella monimuotoinen elämä tyhjästä (ex nihilo), ei mitään sen kummempaa tai vähemmän arkipäivästä…
Ilmoita asiaton viesti
Toki on totta että jumalkäsitykset ovat olleet vuosituhansien aikana ja ovat osin edelleen, antropomorfisia.
Mutta mielestäni kosmologinen argumentti pätee edelleen erinomaisesti, eikä se vaadi antamaan luojalle muita piirteitä kuin älyn, luovuuden, voiman ja kyvyn synnyttää materiaa tai energiaa tyhjästä sekä elämää, mitä luontoon tulee. Eli kaiken sen, mitä luomiseen tarvitaan, saivartelematta, oliko listani juuri kaikenkattava.
Tyhjästä ei ihminen eikä luontokaan osaa nyhjästä, mitä materiaan ja energiaan tulee, sen takia luojan tulee olla materian ulkopuolella. Samoin aikaa ei voi luoda, jos siihen on itse sidottu, siksi luoja tulee olla ajan ulkopuiolella.
Hyvä kysymys on, kohdistuuko kuinka usein ateistien närkästys, jos sitä on, nimenomaan heidän, kenties vääristyneeseen, käsitykseensä kristinuskon jumalasta, eikä luojaan sisänsä. Jos omalla närkästyksellä on liikaa otetta tunteissa, se vaikuttaa asioiden objektiiviseen arviointiiin. En viittaa blogistiin, vaan ateisteihin.
Esimerkiksi ateisti voisi reilusti todeta, että ”ok, universumilla vaikuttaa järjellä päätellen olevan jokin luoja taustalla, mutta itse en tunnusta tällä hetkellä mitään uskontoa”.
Ilmoita asiaton viesti
Jos maailmankaikkeus on tietoisesti luotu, niin silloinhan sen olemassa ololla pitäisi olla jokin tarkoitus. Mikä se voisi olla?
Ilmoita asiaton viesti
Löydän inhimillisestä kokemusmaailmasta aivan huikeasti tarkoitusta: ilo, oivaltaminen, vuorovaikutus, jazz-musiikki, luonnon tarjoamat elämykset…
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitatko, että maailmankaikkeus olisi luotu ihmisen iloksi?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä siltä vaikuttaa!
Ilmoita asiaton viesti
Miksi sitten on puutetta, sairauksia ja muita ongelmia, jotka rajoittavat merkittävästi tätä iloa? Mikään hyvä Jumala ei olisi tällaisia luonut.
Ilmoita asiaton viesti
Perttu, kiitos pohdinnastasi. Kosmologinen argumentti on eittämättä mielenkiintoinen ja filosofisesti haastava. Kuitenkin sen ongelma rationaalisen ajattelun näkökulmasta on se, että se pohjautuu olettamukseen luojan olemassaolosta ilman todennettavaa näyttöä. Äly, luovuus, voima ja kyky luoda materiaa tyhjästä ovat ominaisuuksia, joita liitämme usein ihmisen kykyjen laajennuksena johonkin korkeampaan olentoon, mutta tämä ei itsessään todista sellaisen olennon olemassaoloa.
Tieteessä me pyrimme selittämään maailmaa havaintojen ja todistusaineiston avulla. Vaikka emme vielä ymmärrä kaikkea maailmankaikkeuden synnystä, se ei tarkoita, että meidän täytyisi täyttää nämä aukot luojaoletuksella. Ajan ulkopuolella oleva olento, joka pystyy synnyttämään materian ja energian, kuulostaa kiehtovalta, mutta tämä oletus on samalla tavalla spekulatiivinen kuin lapsen piirtämä aurinko, jolla on silmät ja suu – se on yritys tehdä käsittämätön ymmärrettäväksi inhimillisin keinoin.
Ateismin ja uskonnollisten käsitysten välinen kuilu johtuu usein juuri siitä, että uskonto tarjoaa yksinkertaistetun selityksen monimutkaisille ilmiöille. Uskon, että monet ateistit eivät niinkään hylkää ajatusta suuresta mysteeristä, vaan heitä häiritsee se, että tälle mysteerille annetaan ihmismäisiä piirteitä ilman todisteita. Ateistinen maailmankatsomus ei perustu pelkkään vastareaktioon uskonnollisia käsityksiä kohtaan, vaan haluun ymmärtää maailmaa todisteiden ja rationaalisen päättelyn kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Unohdetaan nyt se lapsi ja uskonto hetkeksi ja keskitytään luojaan. Tuossa toiseen kommenttiin jo laitoin, että ajatus luojasta täyttää mkelestäni aika hyvin Occamin partaveitsen vaatimukset.
Ilmoita asiaton viesti
On rationaalisempaa todeta, että ei tiedä, kuin täyttää tuntemattomat asiat olettamuksilla, joille ei ole todisteita. Ajatus luojasta voi vaikuttaa yksinkertaiselta selitykseltä, mutta se on samalla yritys tuoda ihmismäinen toimija selittämään maailmankaikkeuden synnyn mysteeriä. Kuten aiemmin vertasin, luoja-ajatus on inhimillistetty ja abstrakti, kuten lapsen piirtämä aurinko silmineen ja suineen.
Occamin partaveitsi toki kehottaa valitsemaan yksinkertaisimman selityksen, mutta tämä ei tarkoita, että selitys voi olla spekulatiivinen ilman empiiristä tukea. Yksinkertaisin selitys ei aina ole ”luoja”, vaan se voi yhtä hyvin olla se, että emme vielä ymmärrä kaikkea – ja tieteellisen tutkimuksen kautta pääsemme jatkuvasti lähemmäs totuutta. Occamin partaveitsi suosii todisteita ja havaintoihin perustuvaa selitystä, ei mysteeriä, jonka ratkaisuksi tuodaan entiteettiä, jonka olemassaoloa ei voida todentaa.
Voimme siis yhtä hyvin jättää avoimeksi kysymyksen maailmankaikkeuden synnystä ja jatkaa tutkimista, sen sijaan että päätyisimme luojaan, jonka ominaisuudet määritellään etukäteen ilman tieteellistä pohjaa.
Ilmoita asiaton viesti
Miten ihmeessä yliluonnollinen olento voisi olla yksinkertaisin selitys jollekin asialle?
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni siksi, että jos maapalloa, ihmistä js maapallon koko supermahtavaa ekosysteemiä ei olisi, koko hommassa ei olisi oikein mitään järkeä! Mutta noiden takia on!
Ilmoita asiaton viesti
Kysymys on avoin tieteellisesti, mutta
1) sanan luoja antropomorfisuus on kiinni lukijasta, voidaan käyttää neutraalimpaa sanaa, esim. luoja-agentti
2) jos uskalletaan todeta systeemin ulkopuolisen luoja-agentin joko välttämättömyys/ todennäköisyys/ huomionarvoinem mahdollisuus, niin mahdollisuuksina on pidettävä että luoja-agentti joko on näkymätön/ aineeton tai asuu toisessa universumissa josta ei ole havaintoa. Poissulkeminen olisi virhe, jos tarpeesta pääteltävä mahdollisuus on vähintään kohtuullinen, mikä se minusta on ja enemmänkin.
Ilmoita asiaton viesti
Onko meillä mielestäsi mitään mahdollisuutta saada mitään tarkempaa tietoa tuosta luoja-agentista? Tavallaanhan simulaatioteoria on yksi versio tuosta luoja-agentista.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kysymys, mutta siinä mennään äkkiä uskonnon puolelle.
Ilmoita asiaton viesti
Lemin romaani Solaris käsittelee itse asiassa tätä ongelmaa; se on filosofinen teos, joskin harvat sitä ymmärtävät. Solarismeri, jonkinlainen puolijumala, yrittää ottaa kontaktia ihmisiin lähettämällä muistojen perusteella rakennettuja neutriinoandroideja avaruusasemalle, mutta kommunikaatio ei onnistu, koska kumpikaan ei ymmärrä toisen mieltä lainkaan.
Yrittäisikö luoja-agentti kommunikoida ihmisten kanssa, jos kerran sen teot tähtäävät ihmisiin vaikuttamiseen? Ja olisiko se mahdollista.Ja onko se luonut vain universumin ja antanut ihmisen syntyä luonnon lakien mukaan, vai kumonnut ne myös ihmisen luodakseen? Lemin romaanissa solarismeri pystyy vaikuttamaan avaruuden kaareutumiseen, ja muuttamaan oman planeettansa rataa.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä vastaus on yhtä lailla Teuvo Moisalle kuin Pekka Ropposelle. En tosin ole ehtinyt perehtyä teidän jatkopohdintoihinne esim. Stanislav Lemiin Solariksineen tahi Sensing Alive-artikkeliin liittyen.
Yritin näissä kommenteissani parhaani mukaan pysytellä uskonnollisen argumentoinnin ulkopuolelle ja siksi puhuin vain luojasta tai luoja-agentista. Juuri sen pitemmälle en pääse ilman uskonnollista argumentointia, ja varmaan monen mielestä tuokin on liikaa.
Mutta mielestäni homma kiteytyy humoristisesti seuraavaan:
”Tyhjästä on paha nyhjästä, mutta ainakin kerran, aikojen alussa, tyhjästä on kuitenkin nyhjästy, ja meitä mietityttää, nyhjäsikö kuitenkin tyhjä itse itsestään, vaikka se vaikuttaa maalaisjärjen vastaiselta, vai onko olemassa jonkinlainen materian ja ajan ulkopuolella oleva luoja-agentti, vaikka se vaikuttaa maalaisjärjen vastaiselta.”
Jos tällä tasolla leikkisästi pysytellään tiukasti menemättä lainkaan minkään uskonnon oppeihin, niin mikä tahansa kosminen, näkymätön, ikuinen raaka-ainetehdas voisi olla se luoja-agentti. Aika paljon lähellä uskontotieteen demiurgi-jumalhahmoa, joka keskittyy vain luomiseen, ei mihinkään muuhun.
Uskonnolliset argumentit taas tunnetutusti perustuvat mm. omiin uskonnollisiin kokemuksiin ja siihen uskonnolliseen perinteeseen, mikä on vaikkapa lapsena omaksuttu sekä oman uskonnon tärkeisiin kirjoituksiin.
Eli uskon ilman muuta, että Raamatusta (jonka nimen kirjoitan mielellään isolla) löytyy monenlaista annettavaa tähän keskusteluun, mutta päätin vain ”periaatteen vuoksi” ,että juuri tässä keskustelussa pysyttelen vain sanotaanko järkeilyn tai filosofoinnin tasolla.
Luonnostelin omaa näkemystä, joka on nähdäkseni sukua simulaatioteorialle, tässä kirjoituksessa:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/perttupulkkinen/biosfaari-1-luojan-kaitsema-suuri-ja-vapaa-maailma/
Ilmoita asiaton viesti
Perttu, artikkelin ”Sensing Aliveness” pohjalta on mielenkiintoista tarkastella, kuinka ihmisen ajattelu elollisesta ja elottomasta on kehittynyt osittain sen kautta, kuinka havainnoimme liikettä ja toimijuutta maailmassa. Me ihmiset luontaisesti jaottelemme kohteita elollisiin ja elottomiin, mikä on syvälle juurtunut aivojemme tapaan järjestää tietoa. Tämä prosessi, jota käytämme myös erottaaksemme mielen ja ei-mielen (eli tietoiset toimijat vs. ei-tietoiset objektit), on synnynnäinen ja kehittynyt evolutiivisesti.
Tämä liittyy argumenttiini siitä, että ajatus luojasta on yhtä rationaalinen kuin lapsen piirustus, jossa aurinko saa silmät ja suun. Kuten lapsi käyttää mielikuvitusta tehdessään elottomasta auringosta inhimillisen, samoin ajatus luojasta on yritys antaa inhimillisiä ominaisuuksia maailmankaikkeuden käsittämättömille ilmiöille. Tällaiset ajatukset perustuvat kognitiivisiin tapoihimme käsitellä maailmaa, mutta ne eivät perustu havaintoihin tai tieteellisiin todisteisiin. Luojakäsite toimii samanlaisena antropomorfisena projektioina kuin lapsen aurinko, joka muuttuu elolliseksi ja mielelliseksi kuvaksi, vaikka aurinko itsessään ei ole tällainen toimija.
Artikkelissa esitetty käsitys siitä, että lapset ja aikuiset hahmottavat maailmaa tämänkaltaisten erottelujen kautta, tukee sitä ajatusta, että luoja on vain yksi monista yrityksistä tehdä maailmankaikkeudesta helpommin käsitettävä ja hallittava, vaikkei tämä ajatus perustu rationaalisiin tieteellisiin havaintoihin.
https://link.springer.com/article/10.1007/s12124-011-9186-3#citeas
Ilmoita asiaton viesti
MInusta näyttää, että Teuvo osui asian ytimeen kirjoittamalla:
”Uskon, että monet ateistit eivät niinkään hylkää ajatusta suuresta mysteeristä, vaan heitä häiritsee se, että tälle mysteerille annetaan ihmismäisiä piirteitä ilman todisteita.”
Vastakohta teistin ja ateistin välillä ei siis välttämättä ole kovin suuri, vaan edellinen käyttää mysteeristä nimitystä (”Jumala”), joka jälkimmäistä ”häiritsee”.
Itse ajattelen niin, että koska maailmaamme kuuluu olennaisena osana henkisiä, tietoisia olentoja, maailman takana oleva prinsiippi ei voi olla sen vähemmän henkinen, joten on luontevaa puhua ”Jumalasta”.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta taas vaikuttaa, että tietoisuus ja sen myötä myös henkisyys, edellyttää aivoja, joita maailmankaikkeudella ei tiettävästi ole.
Ilmoita asiaton viesti
Tokihan maailmankaikkeudella aivoja on, vieläpä useampia.
Ilmoita asiaton viesti
Voidaan sanoa, että maailmankaikkeudelta puuttuu kattava hermosto ja aistielimet, ainakaan siltä osin kuin tiedämme. Tietoisuutta näyttää esiintyvän vain hyvin pienissä paikallisissa pisteissä suhteessa maailmankaikkeuden valtavaan kokoon. On kuitenkin tärkeää huomata, että emme voi varmuudella tietää, onko elämää tai tietoisuutta maapallon ulkopuolella.
Ilmoita asiaton viesti
Minua häiritsee se, kun niitä eri uskontoja ja jumalia on niin perkuleen paljon. Pitäisi kai varmuuden vuoksi uskoa kaikkiin, niin pelastuu ikuiselta kadotukselta?
”List of religions and spiritual traditions”
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_religions_and_spiritual_traditions
Ilmoita asiaton viesti
Sinuhessa Horemheb valtaa maita ja palvooo aina myös paikallisia jumalia ”koska varmuus on paras”.
Ilmoita asiaton viesti
Ärsyttävää, että ”lupasin” itselleni, että tämän blogin kommentoineissa en mene uskonnon puolelle, kun hirveesti tekee mieli tähänkin nyt kommentoida,,,, mutta on hyvä yrittää pysytellä päätöksissään.
Mutta mulla on aika monia hengellisiä bloggauksia, joissa voi keskustella vaikka mistä:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/perttupulkkinen/jeesuksen-opetukset-tekoalyn-kautta-kootusti/
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/perttupulkkinen/biosfaari-1-luojan-kaitsema-suuri-ja-vapaa-maailma/
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/perttupulkkinen/google-gemini-tekoalyn-tulkinta-raamatussa-kerrotuista-lopun-ajoista/
En todellakaan väitä niitä virheettömiksi ”totuuden torven tööttäyksiksi”, vaan sen hetken parhaaksi yritelmäksi.
Ilmoita asiaton viesti