Ajatus luojasta on yhtä rationaalinen kuin lapsen piirustus, jossa aurinko on saanut silmät ja suun

Ajatus luojasta voidaan rinnastaa lapsen piirustukseen, jossa aurinko on saanut silmät ja suun, koska molemmat ovat yrityksiä jäsentää ja ymmärtää käsittämätöntä todellisuutta inhimillisten käsitteiden avulla. Lapsi piirtää auringolle kasvot, jotta siitä tulisi ymmärrettävämpi ja inhimillisempi, vaikka todellisuudessa aurinko ei tarvitse tällaisia ominaisuuksia toimiakseen. Samalla tavalla ajatus luojasta tarjoaa maailmankaikkeudelle inhimillisen toimijan, joka tuo järjestystä ja tarkoitusta ympäröivään todellisuuteen, vaikka tiede ei tue tällaista käsitystä todistein. Molemmissa tapauksissa kyse on siitä, että ihminen pyrkii mielikuvituksellisesti antamaan hahmon ja merkityksen asioille, jotka ovat muuten vaikeasti ymmärrettäviä.

Rationaalinen ajattelu ei rajoitu loogiseen päättelyyn, todisteisiin ja havaintoihin, vaan siihen vaikuttavat myös kehollinen tietoisuus ja kehon liikkeistä sekä sisäisistä tuntemuksista saatu informaatio. Esimerkiksi lapsen piirros, jossa auringolla on silmät ja suu, on mielikuvituksen tuote, mutta se heijastaa lapsen tapaa projisoida omia kehokokemuksiaan elottomiin asioihin. Samalla tavalla ajatus luojasta liittyy ihmisten tapaan hahmottaa ympäristöään ja erottaa elolliset elottomista. (Dellantonio ym. 2011.)

Ihmisen käsitys elollisesta ja elottomasta ei perustu vain tietämättömyyden paikkaamiseen, vaan aivojen ja kehon yhteistyöhön. Proprioseptiivinen tieto, eli kehon liikkeistä ja asennoista saatu informaatio, auttaa meitä ymmärtämään itsemme elollisiksi olennoiksi. Tämä tieto auttaa myös tunnistamaan elolliset asiat ympäristössä. Kun näemme jonkin liikkuvan itsenäisesti, kuten ihmisen tai eläimen, aivomme heijastavat omia kehokokemuksiamme ja tunnistavat ne elollisiksi. Näin käsityksemme elollisuudesta on osa syvempää kognitiivista prosessia, jossa keholliset kokemukset auttavat erottamaan elolliset elottomista ja ymmärtämään ympäristöä. (Dellantonio ym. 2011.)

Siksi usko luojaan ei ole vain tietämättömyyden paikkaamista, vaan se voi olla osa kognitiivista vinoumaa, jossa ihmisen taipumus antropomorfismiin saa hänet liittämään inhimillisiä piirteitä elottomiin olentoihin ja ilmiöihin. Cullenin ym. (2014) tutkimuksen mukaan tämä vinouma korreloi aivojen mentalisointikykyyn liittyvien alueiden, kuten vasemman ohimo-päälakiliitoksen (temporoparietaalinen liitos eli TPJ), rakenteellisten erojen kanssa. Samalla tavalla kuin lapsi piirtää auringolle silmät ja suun, ihmiset projisoivat inhimillisiä ominaisuuksia luontoon ja elottomiin asioihin, mikä voi johtaa yliluonnollisten selitysten, kuten luojan, suosimiseen ympäristön ymmärtämisessä.

Vaikka sekä lapsen piirustuksessa että ajatuksessa luojasta on luovuutta ja mielikuvitusta, ne eivät ole tieteellisesti perusteltuja. Lapsen piirtämä aurinko ei vastaa sitä, mitä tiedämme auringon toiminnasta fysiikan ja astronomian perusteella, vaan se on symbolinen esitys. Samalla tavalla ajatus luojasta ei vastaa luonnontieteiden tarjoamia todisteita siitä, miten maailmankaikkeus on syntynyt ja kehittynyt.

Maurice Blochin ajatus siitä, että uskonto on seurausta ihmisen mielikuvituksellisesta kyvystä luoda ja ylläpitää symbolisia ja transsendentaalisia rakenteita, täydentää hyvin tätä näkemystä. Bloch esittää, että uskonnolliset uskomukset ovat osa ihmisen sosiaalista kykyä käsitellä rooleja ja ryhmiä, jotka ylittävät suoran aistihavainnon. Tämä kyky toimia ”mielikuvituksen avulla” on yhteydessä siihen, miten ihmiset voivat nähdä uskonnolliset ilmiöt osana sosiaalista rakennetta, joka ei perustu empiiriseen todellisuuteen, vaan symboliseen, transsendentaaliseen järjestykseen (Bloch 2008). Uskonnolliset käsitykset ovat näin ollen yhtä rationaalisia kuin lapsen piirustukset, joissa elottomille asioille annetaan elollisia ominaisuuksia. Molemmat ilmentävät ihmisen kykyä käyttää mielikuvitusta maailman jäsentämiseksi ja selittämiseksi tavalla, joka ei kuitenkaan pohjaudu tieteelliseen tai loogiseen todellisuuteen.

Tämä ei tarkoita, että näitä ajatuksia tulisi halveksua tai väheksyä, vaan että niitä tulee tarkastella niiden oikeassa yhteydessä. Lapsen piirros on tärkeä osa hänen oppimisprosessiaan, mutta se ei ole tieteellinen analyysi. Samoin ajatus luojasta voi olla merkityksellinen uskon ja hengellisen elämän osana, mutta sitä ei voi asettaa samalle rationaalisen ajattelun tasolle kuin tieteellisiä teorioita, jotka perustuvat todennettaviin todisteisiin ja loogiseen analyysiin.

Lähteet

Bloch, M. (2008). Why religion is nothing special but is central. Philosophical Transactions of the Royal Society B: Biological Sciences, 363(1499), 2055–2061. https://doi.org/10.1098/rstb.2008.0007

Cullen, H., Kanai, R., Bahrami, B., & Rees, G. (2014). Individual differences in anthropomorphic attributions and human brain structure. Social Cognitive and Affective Neuroscience, 9(9), 1276–1280. https://doi.org/10.1093/scan/nst109

Dellantonio, S., Innamorati, M., & Pastore, L. (2011). Sensing Aliveness: An Hypothesis on the Constitution of the Categories ’Animate’ and ’Inanimate’. Integrative Psychological and Behavioral Science. https://doi.org/10.1007/s12124-011-9186-3

Artikkelia korjattu 10.10.2024
Ajatus siitä, että asioita pyrittäisiin tekemään ymmärrettävämmiksi piirtämällä auringolle silmät ja suu, sekä väite ”ajatus luojasta on yritys täyttää tiedon aukkoja” on korjattu perustuen lähteenä mainittuun artikkeliin.

teuvomoisa
Liberaalipuolue Jyväskylä

Kauppatieteiden maisteri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu