Miten lakkasin olemasta lestadiolainen ja mitä siitä seurasi
Synnyin lestadiolaisperheeseen kolmantena lapsena ja omaksuin lestadiolaisen vakaumuksen. En juuri koskaan kyseenlaistanut uskoni perusteita, ellei lasketa hetkellistä ihmettelyä lapsena suunnilleen kouluiän kynnyksellä. Silloin ihmettelin ääneen, miten Jumala voi olla olemassa, kun häntä ei koskaan näe missään. Tämän ihmettelyni äitini tyrmäsi melko ankaran sävyisellä tokaisulla: ”kyllä se Jumala on!”
Sen jälkeen uskoin, enkä kyseenlaistanut uskoani sen enempää, kunnes taas aikuisena 28-vuotiaana aloin pohtimaan asiaa uudelleen. Tähän pohdintaan minua ajoi henkilökohtaiset ongelmat, kuten masennus ja heikko työtilanne. Hoidin näitä ongelmia lukemalla kirjoja. Perehdyin muun muassa kognitiiviseen psykologiaan ja luin myös monia ajanhallintaoppaita. Yhdessä niistä käskettiin miettiä omaa alkuperää eli olemmeko me ihmiset Jumalan luomia, vai evoluution tuotteita. Ryhdyin pohtimaan ja oivalsin hyvin pian, ettei minua ole luotu, vaan olen syntynyt ja minua ennen on elänyt lukemattomia sukupolvia. Mihinkään kohtaan en osannut laittaa Jumalaa, joten ryhdyin pohtimaan, että mikä on Jumala. Hyvin nopeasti aloin pohtia puhuvaa käärmettä ja tulin siihen tulokseen, ettei se voi olla totta. Tämä sai minut kyseenalaistamaan myös Jumalan olemassaolon. Päädyin siihen, että Jumala on Raamatun hahmo, eikä varsinaisesti mikään tosielämän ilmiö.
Vaikka uskoni Jumalaan väistyi, koin edelleen synnintuntoa asioista, jotka minulle oli lestadiolaisuudessa opetettu synniksi. En toisaalta pitänyt enää mitään syntinä, vaan synnintunnossa kyse oli jonkinlaisista refleksistä, joka kummitteli kuin amputoidun raajan aavesärky, kunnes se hävisi parin kuukauden kuluttua, eikä sitä ole sen jälkeen enää ollut. Uskon haihtumisen jälkeen alkoi myös hidas irtautuminen lestadiolaisesta liikkeestä. Aluksi pysyttelin mukana ja kävin seuroissa kuten ennenkin, koska niin olin elänyt koko elämäni siihen asti. Pari kertaa viikossa kävin seuroissa ja kuuntelin seurapuheita ja lauloin virsiä ja siioninlauluja kuten ennenkin. Tätä jatkui pari vuotta. Yhdessä vaiheessa ”kielsin uskoni” ja kerroin tutuilleni, etten enää usko. Sitten taas ”tein parannuksen”, vaikka toisaalta kumpikaan näistä lestadiolaiseen oppiin pohjautuvista teoista ei muuttanut todellista ajatteluani ja käytöstäni mitenkään. Lopulta päätin tehdä lopullisen pesäeron liikkeeseen, kun eräs tuntemani pastori sitä suositteli. Hän oli sitä mieltä, että kaksoiselämä on henkisesti liian kuluttavaa. Tästä oli kuitenkin vaikea kertoa vanhemmilleni, joten heille näyttelin edelleen lestadiolaista kunnes tuli selväksi, että se on turhaa.
Erkaantumiseni jälkeen olen yrittänyt rakentaa sosiaalista verkostoani uudelleen, mutta olen lopulta jäänyt melko yksin. Uutta tiivistä yhteisöä ei ole tullut lestadiolaisuuden tilalle mutta joitakin uusia ystäviä on tullut.
Aivot avaavat ovia.
Jos ei ajattele pysyy siinä mitä on opiksi saanut.
Joku Paasilinnan veljeksistä on sanonut, että vain itseoppineet ovat oppineita, muut ovat opetettuja. Taisipa olla Erno.
Ilmoita asiaton viesti
…Miksiköhän Suomessa on ja tarvitaan UUT, eli Uskontojen Uhrien Tuki ry
eikä esim. Uskonnottomien ja ateistien uhrien vastaavaa…?!
( Mahtaneeko blokisti tietää ja tuntea ko tukijärjestön?)
Suomi on syvä uni.
Näihin metsiin on tukahdutettu paljon avunhuutoja.
Harvaan asutussa maassa ihmisiä voidaan valvoa kadottamalla
heidät näköpiiristä.
He jäävät yksin, niin kuin ihmiset jotka kulkevat omalle kaivolle
ja takaisin.
Muuta varten kansaa ei koota kuin sotaan ja äänestämään.
…Jotenkin näihinkin, Koronan, koulukiusaamissurman, syrjäytymisten ja lähestyvien kunnallisvaalien aikoihin sopivia, Erno Paasilinnan (1935-2000) aforismeja, kokoelmasta ”Musta aukko”, 1977
(
Ilmoita asiaton viesti
Tieto ja historia ovat uskonnon vihollisia.
Uskonto ei tarvitse tosiasioita, ne vaikuttavat häiritsevästi uskovaiseen.
– Alex Matson.
Siellä missä on velvollisuutena auringon palvominen
on melko varmasti rikos tutkia lämmön lakeja.
– John Morley
Uskonto: Toivon ja Pelon tytär joka selittää Tietämättömyydelle
Tuntemattoman luonnetta.
– Ambrose Bierce
Uskonto on varmuutta ilman todisteita.
– Henri Amiel
Uskonnot jumalineen, puolijumalineen, profeettoineen, messioineen,
ja pyhimyksineen ovat syntyneet sellaisten ihmisten mielikuvituksesta ja herkkäuskoisuudesta, jotka eivät vielä ole päässeet henkisten voimiensa täyteen kehitykseenja niiden hallintaan.
– Mihail Bakunin
Tosiasioilla on uskontoon sama vaikutus
kuin dynamiittipaukulla Venäjän tsaariin.
Maan päällä ei voi olla kuin vähän vapautta niin kauan kuin
ihmiset palvovat taivaissa olevaa tyrannia.
Kukaan huumorintajuinen ihminen ei ole
koskaan perustanut uskontoa.
Uskonasioissa totuus on vain mielipide,
joka on jäänyt eloon.
– Oskar Wilde
Uskonnon totuuksia ei ole kukaan niin ymmärtänyt kuin ne
jotka ovat kadottaneet järkeilykykynsä.
– Voltaire
Uskonto ei petä, kun uskoo.
– Erno Paasilinna
( Sitaatteja Suuresta Sitaattisanakirjasta / toimittanut Jarkko Laine)
Ilmoita asiaton viesti
Tärkeä keskustelunavaus! Käsittääkseni joissakin lestadiolaisissa suvuissa on ymmärrystä myös uskomisen jättäneitä kohtaan. Toki olo voi olla luonnollisesti silloin ulkopuolinen, koska elämänkatsomus eroaa niin radikaalista etenkin vanhoillislestadiolaisesta käsityksestä. Harmillista kyllä että ihmiset ovat usein hyvin kapeakatseisia omassa uskossaan, vaikka uskontojen oppi voidaan käsittää myös hyvin suvaitsevaisena ainakin kristinuskon piirissä. Kaikki suhdetoiminta pelaa käsittääkseni edelleen etenkin Oulun seudulla paljon lestadiolaisten sukujen välillä ja jos ystävyyssuhteet ovat olleet jopa kokonaan uskovaisessa piirissä, silloin lienee mahdotonta välttää yksinäisyyden kokemista. Voimia sinulle Teuvo ja onnea uusille ystävyyssuhteille! 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Tämmöinen sukupolvelta toiselle henkisenä perintönä siirtyvä aivopesu on syytä katkaista. Tai se katkeaa jossain vaiheessa, siis kun ihmisen tieto ja ymmärrys maailmasta lisääntyy, samoin kuin sananvapaus. Kaikki mitä voimme ympärillämme havainnoida minusta viittaa siihen, että yliluonnollisilla toimijoilla ei ole sijaa siinä mitä tapahtuu. Uskonnollisilla on toki tunne siitä, että asia olisi jotenkin toisin.
Ilmoita asiaton viesti
Uskonto on niin vaikea aihe, että tuntuu, että siitä on lähes mahdotonta kirjoittaa. Yritetään kuitenkin.
Itselläni on ev.lut.-kasvatus ja -uskonto. Minut on kastettu, olen käynyt rippikoulun, avioliittoon vihitty kaksi kertaa, kaikki lapseni on kastettu ja olen edelleen seurakunnan jäsen.
En ole koskaan ollut ns. uskovainen, vaan minulla on ollut lapsenuskoni yläkertaan ja on edelleenkin. En ole ymmärtänyt, että miten uskonnon nimissä tapellaan ja montako eri jumalaa on, kun kaikilla tuntuu olevan vain ja ainoastaan se yksi ainut ja oikea.
Lestadiolaisuudesta minulla on hyvää sanottavaa. Rakas edesmennyt isäni teki elämänmuutoksen tämän uskon avulla ja oli raittiina 50 vuotta elämästään. Hän teki hyvän uran rakennusurakoitsijana ja oli yhteisön arvostettu jäsen.
Oma luonteeni on kuitenkin semmoinen, etten voi edes ajatella, että joku sanoisi minulle miten pitää uskoa. Minä uskon korkeampaan voimaan, uskon ihmisten väliseen telepatiaan, uskon ihmisen hyvyyteen ja uskon myös ihmisten pahuuteen. Minulla on kuitenkin vahva usko siitä, että hyvä voittaa aina pahan.
Yritän itse tehdä omasta elämästäni semmoista, että kun katson siitä kuuluisasta vessan peilistä, niin voin sanoa, että hyvä Ritva. Silloin kun olen alamaissa, kääriydyn peittoon ja katson jotakin hyvää leffaa tai sarjaa, joka vie ajatukset muualle.
Pitää kuitenkin muistaa olla armelias itselleen syyllisyyden painaessa päälle, että on tehnyt parhaansa sen hetkisen tiedon valossa.
Mielestäni te, jotka olette jättäneet jonkin lahkon tai suuntauksen, voitte uskoa edelleen ilman, että teidän pitäisi kuulua johonkin. Ei uskominen vaadi toista siihen, vaan uskoa voi ihan itse.
Minua auttaa omassa uskossani sanansaattaja, joka haaveilee paremmasta maailmasta. https://www.youtube.com/watch?v=u-pP_dCenJA
Ilmoita asiaton viesti
Eläköön KUNINGAS!
Elviksellä on paljon hyviä kappaleita. Usein ne on syvälle luotaavia.
Ilmoita asiaton viesti
Lestadiolaisuuden sisään vakiintunut pedofilia ja insesti ja toisaalta täydellinen ns virkakieltojärjestelmä Kepun kanssa Pohjoispohjanmaalla ovat ao lahkon karmeimpia ilmenemismuotoja.
Olen kuvannut juttuja uskontojen uhreista paljon. Uskonto on hallintakoneisto – joka takaa toimeentulon papistolle, siinä kaikki.
Mutta on uskonto yleensä saanut järkyttävän määrän pahaa aikaan. Suurin osa sodista ja tappamisesta ja raiskaamisesta on papiston siunaamaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tiedättekö muuten, miksi katolisilla papeilla selibaatti? Keskiaikanahan oli jalkavaimoja, ja kirkolle maksettiin syntirahaa?
No tietysti siksi, että kirkko perii pappien omaisuuden. Siis esimerkiksi sen, mitä papit perivät vanhemmiltaan. Sieltä sitä mammonaa on kertynyt Vatikaaniin vuosisatojen ajan.
Ilmoita asiaton viesti
Kävin Naantalissa viime kesänä, siellä kuuluisa nunnaluostarin kuivunut kaivo, jonka pohjalta löytyi kymmenien sikiöiden luita. Mietin miten nunna hiipii juuri synnytetty ihmisalku sylissään pimeänä syysyönä kaivolle ja viskaa munkin siittämän penskan jorpakkoon. Mikä valtava elämys kauhuleffaksi. Plumps. Millainen perimysjärjestys luostareissa mahtoi olla? Taisivat olla henkiinjääneet melko turvattomia perintökaaren suhteen.
Nunnilla Jeesuksen tulinen miekka yöllä sisuksissaan kuten Jeanne D`arc kuvaa orgastista untaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mukava huomata, että et olekaan kokonaan Uudesta Suomesta kadonnut. Tuolla puheenvuoron puolella sait kaiken maailman perskurkkanat kimppuusi ja luulin jo että olet jättänyt Uuden Suomen kokonaan.
Ilmoita asiaton viesti
…Ole Pekka varovainen ettet joudu katolisen, Suomen ainoan republikaanin, Timo Soinin vihapuheen kohteeksi, hänen omassa, itsekehuplokissaan…?!
( Soini plokissaan: Luterilainen kirkko tutki ja havaitsi, että nuoret naiset ovat vähiten kiinni kristillisessä uskossa. Rämettäminen on tehnyt tehtävänsä.)
Ilmoita asiaton viesti
Missä Soini, siellä valhe.
Ilmoita asiaton viesti