Onko Jumalan moraali oikeudenmukaista?
Ajatus siitä, että joku voisi joutua ikuiseen kärsimykseen helvetissä, herättää kysymyksiä moraalin ja oikeudenmukaisuuden luonteesta. Tällainen käsitys Jumalasta – kaikkivaltiaasta olennosta, joka tuomitsee suurimman osan ihmiskunnasta iankaikkiseen piinaan – tekee hänestä hirviön. Onko todella mahdollista pitää moraalisesti oikeudenmukaisena, että jokin olento, kuinka ylivertainen tahansa, toimisi näin? Vai osoittaako tällainen tuomio, että moraalin luonne ei ole niin yksinkertainen kuin usein kuvitellaan?
Moraalin subjektiivisuus viittaa siihen, että moraaliset arvot ja periaatteet eivät ole universaaleja totuuksia, vaan ne vaihtelevat yksilön, yhteisön ja kulttuurin mukaan. Ajatus subjektiivisesta moraalista voi herättää kysymyksen siitä, voimmeko määritellä oikeudenmukaisuutta tai moraalisuutta yleispätevästi, kun jopa kehittyneimmissä yhteiskunnissa moraaliset käsitykset muuttuvat ja vaihtelevat.
Moraalin vaihtelu kulttuurien ja ajan välillä
Yksi moraalin subjektiivisuuden vahvimmista merkeistä on kulttuurien välinen erilaisuus. Eri yhteisöissä on hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mikä on moraalisesti oikein tai väärin. Yksi esimerkki tästä on avioliiton ja sukupuoliroolien käsittely eri kulttuureissa. Yhdessä kulttuurissa jokin asia voi olla täysin hyväksyttyä, kun taas toisessa se nähdään moraalisesti tuomittavana. Tämä kulttuurinen moninaisuus viittaa siihen, että moraali rakentuu paikallisten uskomusten ja kokemusten ympärille, eikä ole objektiivinen totuus, joka koskisi kaikkia ihmisiä ja yhteisöjä yhtäläisesti.
Ajan kuluminen tuo esiin toisen esimerkin moraalin joustavuudesta. Asenteet, jotka olivat joskus hyväksyttyjä, kuten orjuus tai sukupuolten epätasa-arvo, ovat sittemmin muuttuneet suuresti. Tämä moraalinen kehitys osoittaa, että käsityksemme hyvästä ja oikeasta ei ole staattinen, vaan se kehittyy kokemuksen ja yhteiskunnallisen muutoksen myötä.
Yksilölliset moraalivalinnat ja tunteet
Moraalin subjektiivisuuden voi havaita myös ihmisten henkilökohtaisissa moraalivalinnoissa. Samassa tilanteessa kaksi ihmistä voi tehdä täysin vastakkaisia päätöksiä – olipa kyseessä eettinen valinta kuolemantuomiosta tai eutanasian hyväksyttävyys. Tämä heijastaa sitä, että moraali perustuu usein yksilöllisiin arvoihin ja tunteisiin. Moraaliset tunteet, kuten syyllisyys tai ylpeys, ovat hyvin henkilökohtaisia ja vaihtelevat suuresti ihmisestä toiseen. Tämä tunneperäinen kokemus korostaa moraalin subjektiivista luonnetta.
Filosofit, kuten emotivistit ja relativistit, tukevat näkemystä moraalin subjektiivisuudesta. Emotivistit pitävät moraalisia väitteitä tunteenilmaisuina – ne eivät kuvaa tosiasioita maailmasta, vaan kertovat henkilökohtaisista tuntemuksista. Relativistit puolestaan katsovat, että moraalin periaatteet voivat vaihdella ja että yleispätevää moraalista totuutta ei ole olemassa.
Jumalan mielivalta ja moraali
Kun pohdimme ajatusta Jumalan antamasta moraalista, herää kysymys: jos moraali on Jumalan mielivaltainen päätös, mikä mahdollisuus meillä ihmisillä on arvioida sitä? Mikäli Jumala voi päättää mielensä mukaan, mikä on oikein tai väärin, miksi meidän pitäisi sokeasti hyväksyä nämä päätökset? Emmehän voi koskaan kuitenkaan tietää varmasti mitä Jumala haluaa, kun uskonnolliset auktoriteetit tulkitsevat Jumalan tahtoa niin ristiriitaisesti epäjohdonmukaisesti.
Jos moraali on ihmisten kesken sovittua, voimme ainakin yrittää neuvotella ja sopia yhteisiä periaatteita. Yhteisöt rakentavat eettisiä normeja, jotka perustuvat logiikkaan, kokemukseen ja vuorovaikutukseen. Jumalan kanssa tällainen neuvottelu olisi mahdotonta, joten emme voi saada häneltä suoraa vastausta siihen, mikä on oikein, emmekä voi varmasti tietää, mikä Jumalan moraalinen tahto on.
Kaiken tämän pohjalta on vaikea hyväksyä myöskään ajatusta, että ikuinen kärsimys olisi moraalisesti oikeutettu tuomio. Jos moraali todella on subjektiivista, niin emme tarvitse Jumalan tuomiota. Sen sijaan vaikuttaa siltä, että moraali – olipa se sitten inhimillistä tai jumalallista – on aina jossain määrin tulkinnanvarainen ja kontekstisidonnainen. Tästä syystä onkin paikallaan kyseenalaistaa ajatus Jumalasta, joka tuomitsee ihmiskunnan suurimman osan helvettiin.
”Tästä syystä onkin paikallaan kyseenalaistaa ajatus Jumalasta, joka tuomitsee ihmiskunnan suurimman osan helvettiin.”
No on totisesti paikallaan. Ajatus tuollaisesta Jumalasta on niin moraaliton, että voi ihmetellä, miksi kukaan ajatteleva ja normaalilla omallatunnolla varustettu ihminen sellaiseen uskoisi. Ryhmäpaineesta lienee kysymys. Blogistin kohdalla lestadiolaistausta selittänee tarpeen argumentoida tuota ajatusta vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Lestadiolaistausta saattaa vaikuttaa, mutta enemmän keskustelen nykyään karismaatikkojen kanssa. He keskustelevat avoimemmin teologisista kysymyksistä kuin muut suuntaukset. Kirjoitus perustui yhteen keskusteluun Facebookissa.
Ilmoita asiaton viesti