Euroviisuissa aikuiset saavat kerrankin olla lapsia

Euroviisuissa aikuiset saavat kerrankin olla lapsia

# Miksi Euroviisut ovat niin suosittu kilpailu, melkeinpä luonnonilmiö? Miksi Euroviisujen tv-katsojamäärät nousevat melkein itsenäisyyspäivän kättelyiden tasolle? Miksi jopa Australia on pyrkinyt ja päässyt mukaan, vaikka on maantieteellisesti kaikkea muuta kuin Eurooppaa?

Syynä on yksinkertaisesti se, että näinä vaikeina aikoina aikuisetkin kaipaavat leikkejä. Sillä sitähän Euroviisut ovat, aikuisten leikkejä. Jo heti kilpailun säännöt ovat kuin leikkikamareista. Euroviisuissa maiden suuruudella ei ole mitään väliä. Saksalla, Ranskalla ja jopa Venäjällä – silloin kun se hyväksytään mukaan – on yhtä lailla äänivaltaa kuin mikrovaltioilla Luxemburgilla ja Monacolla.

Euroviisut yrittävät myös kertoa, että Eurooppa on suuri maanosa, kun Euroviisuissa on jotain 30 ja ylikin osanottajavaltiota. Itse asiassa Eurooppa on alueeltaan paljon pienempi kuin Venäjä ja samaa luokkaa kuin Australia. Se on pirstaleinen mosaiikki, niin kuin olemme huomanneet jo EU-pöytien ääressä Brysselissä.

Miksi siten Australia on niin kiinnostunut Euroviisuista? Siksi, että Australia on eräänlainen Eurooppa väkiluvultaan pienoiskoossa. Australia lähettää Euroviisuihin oman kilpailukipaleensa. Mutta luuletteko, että Australiassa asuvat suomalaiset pitävät peukkua Australian kappaleelle? Väärin luulitte, sillä kyllä he hurraavat Suomen Windows95mania, Käärijää ja mitä tarjolla milloinkin on. Euroviisut jakavat Australian mini-Euroopaksi. Se on sen suosion salaisuus.

Laulukilpailusta jumppa- ja valoshowksi

# Jos minulta kysyttäisiin, haluaisin kyllä palauttaa Euroviisut melodiakilpailuksi. Muistan kaiholla vaikkapa vuotta 1967, jolloin nuori brittityttö Sandie Shaw astui paljain jaloin näyttämölle ja lauloi viehättävän kappaleen ja otti yleisönsä. Nyttemmin Euroviisuista on tullut monihenkisten ryhmien jumppa-, tanssi- ja valoefektishow. Se on minusta väärää kehitystä. Mutta minultahan ei kysytä.

Katsoin televisiosta Uuden Musiikin Kilpailun, UMK:n, jossa valittiin Suomen Euroviisu-kappale. Nuo biisit olivat jälleen kerran ennen kaikkea tanssia, jumppaa ja valoefektejä. Kun ulkomaiden äänet oli kirjattu, viimeisellä sijalla oli ryhmä nimeltä Windows95man kappaleella No Rules. Sitten alettiin odottaa kotimaisia yleisöääniä. Kun ne oli laskettu, tuo sama bändi nousi ykköseksi ja Suomen Euroviisu-osanottajaksi. Kakkoseksi jäi Sara Siipola monia koskettaneella kappaleella Paskana.

Tästä kaikesta jäi jotenkin tunne, että nuo ulkomaiset äänet olivat ns. taktiikkaääniä, joiden tarkoituksena oli pudottaa kisoista Suomen paras biisi, jotta oman maan kappaleella olisi paremmat menestymismahdollisuudet Malmön Euroviisuissa toukokuussa.

Jotenkin tuli myös mieleen UMK 2015, jolloin asiantuntijoiden suosikki Satin Circus pudotettiin yleisöäänillä. Kansa halusi antaa myötätuntonsa taktiikkaäänestämällä kehitysvammaisten bändiä, vaikka sen kappale ei edes pituudeltaan vastannut Euroviisujen sääntöjä.

ASIASANAT: Euroviisut, Musiikkikilpailut

Kuva: UMK-voittaja Windows95man ja laulaja Henri Piispanen. Kuva: Miika Varila / Yle