Ilmapuolustus ja disinformaatio pelastivat Suomen Helsingin pommituksissa 1944

Ilmapuolustus ja disinformaatio pelastivat Suomen Helsingin pommituksissa 1944

# On kulunut 80 vuotta Helsingin karmeista pommituksista helmikuulta 1944. Pommeja tuli, kun taivas oli selkeänä helmikuun 6., 16. ja 26. päivänä. Tuhoja tuli runsaasti, mutta ei lankaan niin paljon kuin hyökkääjä oli toivonut ja suunnittelut. Se oli Suomen pelastus, joka säästi meidät Neuvostoliiton miehitykseltä ja kenties vajoamisesta neuvostotasavallaksi tai Varsovan liiton jäseneksi.

Tuoreimman tutkimuksen noista traagisista tapahtumista on julkaissut toisen maailmansodan aikoihin erikoistunut poliittisen historian dosentti, tutkija ja kaupunkivaikuttaja Ville Jalovaara: Helsinki 1944 – Taistelu pääkaupungista (SKS Kirjat, Helsinki 2023).

Teoksessa käydään yksityiskohtaisesti läpi Helsingin ilmapuolustuksen valmistelut ja suorittamat toimenpiteet. Teheranin huippukokouksessa liittoutuneet sopivat toimista, joilla Saksan puolella taistellut Suomi irrotetaan sodasta. Stalin päätti käyttää ensimmäisen ja ainoan kerran sodan aikana merkittävän strategisen päämäärän saavuttamiseksi vain ilmavoimaa.

Tavoitteena oli pommittaa Suomi tekemään rauha Neuvostoliiton ehdoilla ilman maaoperaatioita. Neuvostoliiton kaukotoimintailmavoimien komentaja Aleksandr Golovanov lupasi joulukuussa 1943 Stalinille, että ADD (Aviatsija dalnego deistvija eli Neuvostoliiton kaukotoimintailmavoimat) nujertaisi Suomen.

Suomen erinomainen ilmapuolustus ja kaupungin pimentäminen ja neuvostoilmavoimien tehottomuus pelastivat Suomen samanlaiselta täystuholta kuin eräät Saksan kaupungit länsimaiden pommituksissa.

Kun kolmessa pommituksessa ei saavutettu läheskään tarkoitettua tulosta, ihmetellään, ettei Neuvostoliitto tehnyt neljättä yritystä. Merkittävänä syynä on se, että diktaattori Stalinille jaettiin väärää tietoa pommitusten onnistumisesta.

Yhtenä tekijänä oli vakoilijaksi sotavankina painostettu pernajalainen kalastaja Sune Englund, joka Suomeen palattuaan ilmoittautui viranomaisille. Englundin nimissä Suomen sotavakoilu lähetti liioittelevaa disinformaatiota pommitustuhoista.

Viestit otettiin vastaanottajapäässä todesta, koska ne tukivat väitettä onnistuneesta hyökkäyksestä, jollaisesta Stalinille haluttiin kertoa. Helsingin pommitusten heikkoa onnistumista voidaan jopa pitää Suomen torjuntavoittona. Ville Jalovaaran teoksessa selvitetään näitä kysymyksiä hienolla tavalla.

Helsingin hyökkäykseen osallistui enimmillään 929 konetta kolmantena hyökkäysyönä, näistä 896 onnistui pommittamaan. Ensimmäisenä hyökkäysyönä koneita oli 785 (pommittavia 728), ja toisena 406 (383). Pommeja pudotettiin kolmena yönä yhteensä 16 490 kappaletta, 2 604 tonnia. Ensimmäisenä yönä pudotettujen pommien joukossa oli kaksi nelimoottoristen Pe-8-koneiden pudottamaa 5 000 kilon pommia.^[2]

Kolmessa pommituksessa ihmisiä kuoli yhteensä 146 ja 356 haavoittui. Kuolleista kuusi oli sotilaita. Taloja tuhoutui täysin 109. Sirpalevaurioita tuli noin 300 taloon ja 111 taloa syttyi palamaan. Eräs merkittävimpiä aineellisia tuhoja oli Helsingin yliopiston päärakennukseen tullut pommiosuma, joka tuhosi muun muassa suuren osan lääketieteen historian museon kokoelmista sekä vaurioitti pahasti juhlasalissa ollutta Wäinö Aaltosen veistosta Vapauden jumalatar seppelöi nuoruuden (1940).^{[15] (Wikipedia)}

Kun sitten sodan jälkeen Neuvostoliiton valvontakomission väki saapui Helsinkiin ja asettui Hotelli Torniin, he ihmettelivät, kun Helsinkiä ei ollutkaan pommitettu maan tasalle niin kuin heille oli kerrottu.

Näitä kirjoittaessani pöydällä on myös Ilmatorjuntamuseon julkaisema teos: Ahti Lappi: Helsingin ilmapuolustus 1917-1944 (2013).

Niin myös: Lassi  Vihonen: Radio sodissamme 1939-1945 (SKS, 2010).

Olen myös selaillut ja lueskellut tällaista kirjaa: Wolfgang Bönitz: Feindliche Bomberverbände im Anflug. Zivilbevölkerung im Luftkrieg (Berlin 2002).

# Minulla on myös varhaisen lapsuuden järkyttäviä muistikuvia Helsingin Puistolasta, jonne myös putoili pommeja. Isäni oli rintamalla. Ensimmäisen pommitusyön 6.-7.2. istuimme äidin ja veljen kanssa naapurin perunakellarissa, toisen yön 16.-17.2. toisen naapurin luona ja kolmannen yön 26.-27.2. Puistolan kansakoulun kellarikerroksessa. Neljättä pommitusyötä pelätessämme muutimme eräiden sukulaisten kanssa kauemmas Helsingistä pohjoiselle Uudellemaalle.

ASIASANAT: Disinformaatio. Helsingin pommitukset, Jatkosota