Joulu vuonna 1954 Helsingin Puistolassa

Kuva 1: Lapsuudenkotimme Puistolassa. Kuva: Gunnar Uotila.

Joulu vuonna 1954 Helsingin Puistolassa

# Tuntuu nostalgiselta lukea päiväkirjojen joulun ja uudenvuoden merkintöjä lapsuudestani, jonka vietin Puistolan Harjutiellä (nyk. Karrintie), talossa ja pihapiirissä, joka muuttui ratkaisevasti vuoden 2020 aikana. Viereisellä tontilla asunut veljeni Ilkkakin on jo poissa.

Isäni kuvanveistäjä Gunnar Uotila (1913-1997) hankki tuon talon ja tontin vuonna 1937. Siellä perheemme, äiti Alli, veljeni Ilkka ja Pekka sekä pikkusiskomme Laura vietimme joulua ja aloittelimme vuotta 1955, jolta ajalta nämä päiväkirjamerkintäni ovat. Se oli erilaista elämää kuin nykyään. Vesi kannettiin kaivosta mäen alta. Ja pihassa oli saunan nurkalla ulkokäymälä. Televisiota ei ollut vielä taloissa ollenkaan. Kännykästä ei ollut kuullut kukaan. Lankapuhelin oli tuskin joka toisessa talossa. Tarpeelliset puhelut käytiin puhumassa naapurissa.

Näitä merkintöjä lukiessa panee merkille, miten usein tuolloin naapurit ja sukulaiset  kävivät vierailulla. Puistolalaisista vakiovieraita olivat myös viihdetaiteilija Reino Helismaa (1913-1965) ja kirjailija Into Kallio (1909-1958) perheineen sekä yksinäinen kirjailija Otto Varhia (1910-1956).

 

JOULUAATTO

# Vuoden 1954 jouluaatto perjantai joulukuun 24. päivä oli leuto, +3 astetta ja lunta tuli taivaalta. Aamupäivällä klo 11 olin Paavilaisen kaupassa. Jätin sinne maitokannun, koska maitotonkka ei ollut vielä saapunut. Odottelin tunnin verran ja palasin kotiin puolilta päivin mukanani myös kermapullo ja joululeivonnaisia.

Pelasimme vähän koripalloa. Matti toi kummipojalleen Ilkalle pari lahjaa. Seppo oli myös paikalla. Pelasimme pari jääpallo-ottelua lumisohjossa. Pelin tiimellyksessä pallo lensi liiterin ikkunaan, joka meni rikki.

Naapuri jäi autollaan kiikkiin meidän portillamme. Veimme paikalle santaa ja autoimme hänet liikkeelle.

Sitten rakensimme joulukuusen. Hopealangat laskeutuvat oksilla alas kuusen huipulta joulutähdestä.

Jouluateria alkoi viideltä. Istuimme pirttipöydässä olohuoneessa. Joulupukki tuli kello 19:15 ja jätti osan lahjoista meidän jaettaviksemme.

Luettelo minun lahjoistani: Mitä-Missä-Milloin-kirja, paita, lippalakki, päiväkirja, almanakka, ruotsi-suomi-sanakirja, tammipeli, makeisia, seinäpäivyri, kalsongit, sukat ja mahdollisesti vielä jotain. Ilkka ja Pekka saivat saman tapaisen ”saaliin”. Pikkusisko Laura piti erikoisesti käsilaukustaan. Hän sai myös paljon vaatteita.

Illalla pelasimme Peter Pan -peliä. Kävimme Ilkan ja isän kanssa katsomassa, oliko yksinäinen ja meillä usein vieraileva kirjailija Otto Varhia kotonaan Mikko Ampujan huvilassa. Eipä ollut. Olisimme tarjonneet hänelle jouluseuraa. Joulua ei ole hauska viettää yksin.

Ennen nukkumista luin vielä kiinnostuneena Mitä-Missä-Milloin-kirjaa ja Sotasokeiden Joulu -lehteä, jonka olimme ostaneet ovellamme käyneeltä myyjältä.

 

JOULUPÄIVÄ

# Vuoden 1954 joulupäivä, lauantai 25. joulukuuta oli puolipilvinen, illalla selkiytyvä, lämpöä -3 astetta. Heräsimme Ilkan kanssa samoihin aikoihin. Vietin pitkää vuoteessa, jossa lueskelin lahjakirjoja.  Aamukahvipöydässä Laura leikki lahjanukeillaan.

Sitten aloimme pukeutua vierailua varten. Panin ylleni harmaan puvun ja uuden keltamustan paidan. Matkustimme junalla Puistolasta Pasilaan. Siellä tapasimme äidin siskon Dammertien perheen. Kävelimme yhdessä äidin toisen siskon vieraiksi Sörkkaan Salineille, jossa äidin sisko Toini vietti 40-vuotisjuhlia. Sinne tulivat myös äidin veljet perheineen. Kai Dammert esitti vitsikkään todistuksen siitä, että yksi on yhtä paljon kuin kaksi. Jorma Salin kertoi saaneensa joulupostia osoitteella ”Konepajan Jorma Ransselinkadulla”. Lähettäjä tarkoitti luonnollisesti Franzéninkatua. Sellasia pehmoisia siellä puhuttiin.

Vierailun jälkeen ajoimme ratikalla Rautatientorille. Olimme katsomassa Sokoksen suosittua joulupukkia. Palasimme Puistolaan 20:20-junalla. Olin tähdistä kiinnostunut ja ihailin junan ikkunasta ”Vegan sinerjää silmää”. Ilma oli muuttunut selkeäksi. Ilkka työnsi kelkalla Lauran kotiin. Kuuntelin radiota ja Pekan Korkeasaari-kuvastoa.

Yöllä istuin yksinäni ja ikkunan ääressä ja piirsin eteläisiä tähtiä, mm. Orionin tähdistön ja Siriuksen.

 

TAPANINPÄIVÄ

# Vuoden 1954 tapaninpäivä, sunnuntai joulukuun 26. oli melkein selkeä, ja pakkasta oli 2 astetta. Aamulla herättyämme huomasimme, että kaupat olisivat auki enää muutaman minuutin. Minun tai Ilkan olisi pitänyt lähteä kauppareissulle, mutta äiti otti ja lähti.

Söimme aterian taas kerran kamarin pirttipöydässä. Sitten lähdimme ulos. Ilkka veti Lauraa rattikelkalla. Minä pelasin ulkona koripalloa. Matti ja Seppo tulivat meille. Jatkoimme koripalloa. Sitten vaihdoimme jalkapalloksi.

Aurinko alkoi paistaa. Lunta oli maassa ainakin desimetrin verran. Kävimme Aallolla pyytämässä heitä kylään. Kävin myös Mannilassa katsomassa Matin joululahjoja: paitoja, solmio, rusetti, voimailujousi, äänilevy, kirjoja jne. Ilkkakin ilmaantui paikalle. Menimme muutamaksi hetkeksi Aallolle. Pelasimme tennispallolla rakenteilla olevissa tiloissa. Sitten siirryimme meille Harjutielle.

Palloa pelatessamme pallo lensi naaprin puolelle, josta se oli vaikea noutaa. Sen jälkeen pelasimme jääpalloa. Sitten Arto ja Kalevi tulivat pyytämään Mattia mukaansa kaupungille. Matti lähti heidän mukaansa.

Siirryin sisälle kirjallisiin hommiin. Seppo ilmestyi meille hienot vaatteet yllään. Hän ei viipynyt kauan, vaan poistui Matin ja Pertin kanssa.

Illalla meillä olivat vierailulla Mannilan Urpo ja Aune, Elli ja kirjailija Into Kallio vanhempineen.

Vatsani oli kipeä ja meinasin nukahtaa huoneeseeni. Virkosin kuitenkin ja juttelin kirjailija Otto Varhian kanssa. Hän tuli meille tapansa mukaan loppuillalla. Pelasimme Oton kanssa Peter Pania ja Dominoa. Otto lähti varttia vaille yhdentoista aikaan.

Juttelimme Ilkan kanssa ennen nukkumaan menoa. Päiväkirjamerkintä päättyy: ”Tätä kirjoittaessani Sirius loistaa etelässä huoneen ikkunasta sisään, vaikka valot ovat päällä. Niin kaunis tähti-ilma on taas jouluna 1954.”

 

 

Kuva: Harjutien (nykyinen Karrintie) talo alkuperäisessä asussaan. Kuva: Gunnar Uotila

0
TimoUotila1
Sitoutumaton Helsinki

Vapaa journalisti, Ylessä vuoteen 2002, nykyään mm. Australian SBS Radion ja ulkosuomalaislehtien avustaja.
Historian loppututkinto Helsingin yliopistosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu