Kerran Ressu, aina Ressu

Kerran Ressu, aina Ressu

Lähdin 16.4. muinaiseen kouluuni viettämään Ressun päivää. Vuosien mittaan olen tullut yhä innostuneemmaksi siitä, että olen entinen Ressun oppilas. Ressu aloitti Helsingin keskustassa vuonna 1891. Siitä on vuosien mittaan kehittynyt varsinainen eliittikoulu. Ilmankos entisen poikakoulun oppilaista on nykyään yli puolet ”kympin tyttöjä”.

Istuin arvokkaassa seurassa juhlasalissa ja löysin seiniltä muotokuvat minun aikani rehtoreista Eino Cederbergistä ja Ilmari Havusta. Juhla alkoi Ressun lukion kamarikuoron esityksellä Jäätelöauto, joka on Kerkko Koskisen sävellys Timo Lehtovaaran sanoihin ja kuvastelee nykyistä nuorisokulttuuria.

Sitten puhui rehtori Ari Huovinen. Seuraavaksi kuultiin varsinaista jykevää modernismia, kun Mark Sulander soitti pianolla Einojuhani Rautavaaran Etydit Op. 42, numerot 1 ja 6.

Seuraavaksi puhujanpönttöön astui Ressut ry:n puheenjohtaja Katariina Sorvanto esittelemän Vuoden Ressua. Tuon merkittävän ”aatelistittelin” sai Helsingin yliopiston sosiologian professori Anssi Peräkylä. Hän on tutkinut ansiokkaasti sellaisia suuria peruskysymyksiä kuin kuolema, sairaudet, ihmismieli ja ruumis. Kuulimme tuosta häneltä pienen esitelmän. Sen kuultuani toivoisin saavani lukea asiasta paljon lisää.

Arvokas tilaisuus päättyi Santeri Siimeksen uruilla soittamaan Oskar Mrikannon Rukoukseen ja Postludiumiin Es-duurissa.

Sitten siirryimme Ressun alimpaan kerrokseen, jonne on viime vuosina rakennettu eräänlainen ravintolaosasto. Ikkunasta avautui näkymä puistikkoon ja Elias Lönnrotin legendaariseen patsaaseen. Istahdin yksinäni erääseen pöytään. Pian seurakseni tarjoutui kolme Ressun poikaoppilasta. He kertoivat, että koulun remontin yhteydessä talon alta oli löytynyt ruttoon kuolleiden helsinkiläisten luurankoja. Kouluhan on Ruttopuiston laidalla.

Kyselin pojilta nyky-Ressun asioista. Ja pian he ryhtyivät kyselemään minulta kiinnostuneina, millaista oli käydä Ressua 70 vuotta sitten. Löysin yhtä ja toista heitä kiinnostavaa. Olin jotenkin ylpeä, kun joku oli todella kiinnostunut minun kokemuksistani. Lopulta pöytään tuli myös Ressun tyttö kyselemään. Olin todella vaikuttunut ”Ressun hengestä”.

Näin elämän ehtoopuolella sitä alkaa kiinnostua yhä enemmän lapsuuden ja nuoruuden ajoista. Asuin 1950-luvulla Puistolassa, josta kävin koulussa junalla. Lukioluokilla toimitin Ressun legendaarista Pärskeitä-lehteä. Olen myös käynyt entisten Ressun oppilaiden ESLOK-yhdistyksen kokouksissa. Ja näinä päivinä meillä on luokkakokous. Veljeni Ilkka ja Pekka olivat myös Ressun oppilaita.

ASIASANAT: Koulutus, Kulttuuri, Sivistys

Kuva 1: Ressun lukion kamarikuoro. Kuva: Timo Uotila.