Kuolema on sentään tärkeämpi kuin jalkapallovoitto

Kuolema on sentään tärkeämpi kuin jalkapallovoitto

Seurasin Suomen jalkapallohuuhkajien kautta aikojen ensimmäistä ottelua Euroopan mestaruussarjassa. Urheilumedia on jo kuukausia hehkuttanut tämän EM-kisan huikeaa merkitystä  Suomelle. Muukin media oli liittynyt kuoroon. Pitihän sitä yrittää pysytellä ajan tasalla.

Ottelu pelattiin Kööpenhaminassa ja vastassa oli Tanska. Siitä tulikin aivan poikkeuksellinen ottelu monessa mielessä. Suomi oli ensin hieman epävarma ja passiivinen. Tuntui, että tappio tästä on tulossa. Mutta sitten toisella puoliajalla Joel Pohjanpalo onnistui pukkaamaan ihmemaalin.

Sitä ennen tapahtui jotain aivan poikkeuksellista. Tanskalainen pelaaja Christian Eriksen vaipui kentälle. Kukaan ei ollut häntä pahoinpidellyt. niin kuin joukkuepeleissä voi tapahtua ja tapahtuu. Monesti myös näytellään loukkaantunutta, jotta saataisiin rangaistus vastustajalle. Mutta nyt ei ollut siitä kysymys. Eriksson yksinkertaisesti lakkasi hengittämästä. Ihme, ettei tuollaista tapahdu useammin urheilurääkissä.

Seurasi puolentoista tunnin kauhistelu. Lopulta sairaalasta saatiin kuulla, että pelaaja oli vielä hengissä. Tuona odotusaikana urheilutoimittajat olivat vaikeassa asemassa. Heidän piti ryhtyä puhumaan, ettei urheilu ja voitto ole kaikki kaikessa. On paljon tärkeämpiäkin asioita kuin urheilu ja voitto, nimittäin elämä ja kuolema.

Mutta sitten ryhdyttiinkin taas pelaamaan. Voitto tuli äkkiä taas ylen tärkeäksi. Yhdessä vaiheessa Tanska sai rankkarin. Pidin jo varmana, että tilanne olisi sen jälkeen 1-1. Mutta Suomen maalivahti olikin yli-ihminen.

 

Jalkapallon ”valuvikoja” ovat liian helppo rankkarimaali ja liian vaikea pelimaali

Rangaistuspotku on fudiksessa niin kohtalokas tuomariratkaisu, että sillä hyvin usein ratkaistaan ottelu. Vain ihmemaalivahti voi pelastaa tilanteen. Ja Suomella sattui olemaan sellainen ihmemimies, nimeltään Lukas Hradecky. Onneksi hänen vanhempansa pääsivät maahanmuuttajina Suomeen. Muuten Suomi ei olisi voittanut tätä ottelua. Hufvudstadsbladetissa  oli 10.6. oikein koko aukeaman essee ihmemaalivahdeista. Tuon kiehtovan tekstin on kirjoittanut Jan Häll. Eipä olisi uskonut, että tämä Suomessa vahvasti hehkutettu ottelu päättyisi tällä tavalla.

Voi kyllä aiheellisesti kysyä, miksi rangaistuspotku tapahtuu näin läheltä maalia, että se hyvin usein ratkaisee tämän vähämaalisen pelin lopputuloksen. Se antaa tuomarille suorastaan yksinvaltaisen diktaattorin valtuudet ottelujen voittajan ratkaisemisessa.

Kovin mielellään me suomalaiset unohdamme, että nämä huuhkajat vain viikko sitten hävisivät pikkuveljillemme Virolle 0-1 Helsingin Olympiastadionilla – ja juuri rangaistuspotkulla ja meidän ihmemaalivahdistamme huolimatta.

Jalkapallon säännöissä on paha valuvika. Maali on liian pieni, joten pelimaaleja ei tahdo syntyä kirveelläkään. Ja rankkari potkaistaan niin läheltä, että vain ihmemaalivahti voi estää maalin – useimmiten ei hänkään.

Jalkapallo on siis onnenpeliä, jonka voittajaksi voi tulla kumpi tahansa joukkue, jos ne ovat vähänkään tasavahvoja. Ja tuomari voi diktaattorina määrätä voittajan rankkarin avulla.

Miksi tällaista peliä rakastetaan kaikkialla maailmalla? Sehän kelpaa hyvin veikkauskohteeksi eikä oikeasti mittaa joukkueiden paremmuutta. Ehkä siinä onkin sen suola?

 

ASIASANAT: Jalkapallo, Rangaistuspotku, Tuomaridiktatuuri

0
TimoUotila1
Sitoutumaton Helsinki

Vapaa journalisti, Ylessä vuoteen 2002, nykyään mm. Australian SBS Radion ja ulkosuomalaislehtien avustaja.
Historian loppututkinto Helsingin yliopistosta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu