Pari parannusta suomen hienon kirjakielen sääntöihin, please!
Pari parannusta suomen hienon kirjakielen sääntöihin, please!
Näin Mikael Agricolan ja suomen kielen päivänä kannattaa kiinnittää huomiota tähän suomen kieleen eli työkaluun, jonka kanssa pakertelemme joka päivä erilaisia tekstejä väsäillessämme. Ei tämä ole aina ongelmatonta. Kielioppisäännöt on päntätty päähän autoritäärisessä koulussa vuosikymmeniä sitten. Niistä yritämme pitää kiinni.
Tällä kertaa minulla olisi pari ehdotusta kielipoliiseille (yliopistojen suomen kielen laitokset, Kielitoimisto ja muut auktoriteetit, mitä kaikkia niitä nyt onkaan) kirjoitussääntöjen helpottamiseksi.
ISOT ALKUKIRJAIMET
Ehdottaisin isojen alkukirjainten käytön laajentamista. En mene niin pitkälle kuin saksan kielessä, jossa kaikki substantiivit kirjoitetaan isoilla alkukirjaimilla. En myöskään ehdota, että otsikoissa kaikki tärkeät sanat kirjoitetaan isoilla alkukirjaimilla. Sen sijaan ehdotan isojen alkukirjainten käytön laajentamista.
Oikeastaan en edes tiedä, mikä on nykyinen suositus, koska julkaisuissa näkee hyvin kirjavaa käytäntöä.
Yhteiskunnasta ja politiikasta kirjoittaessaan ei voi välttää puolueiden nimiä. Ehdottaisin, että alkaisimme johdonmukaisesti kirjoittaa (tai kirjoittamaan) puolueiden nimet isolla alkukirjaimella. Siis Kokoomus, Keskusta, Vihreät, Vasemmistoliitto…
Jos kirjoitetaan pienillä alkukirjaimilla, erityisen hankalia ovat juuri Keskusta, Kokoomus ja Vihreät. Kaikilla näillä sanoilla on puolueen nimen ohella myös yleinen merkitys. Keskustaa ei voi edes nimittää keskustapuolueeksi, koska puolueen virallinen nimi on Suomen keskusta. Puolue halusi päästä eroon kepu-lyhenteestä. (Sen sijaan Perussuomalaisia kutsutaan ilman muuta persuiksi.)
Jos nykysäännöillä kirjoitetaan Hienoa, että Helsinki on vihreä, kukaan ei tiedä, tarkoitetaanko, että puistot ovat vihreinä vai Anni Sinnemäki pormestarina.
Toivoisin myös suositusta puolueiden nimien lyhenteistä: Sdp vai SDP, Rkp vai RKP… Entä Kok., kok., Kok vai kok (siis pisteellä vai ilman)?
Toivoisin myös, että rakennusten nimet voitaisiin kirjoittaa isolla alkukirjaimella, kun tarkoitetaan määrättyjä rakennuksia. Siis Eduskuntatalo, Tuomikirkko, (Tapanilan) Työväentalo… Samoin pitäisi voida kirjoittaa Matkamessut, Kirjamessut jne, kun tarkoitetaan jotain määrättyä tilaisuutta, josta on puhe.
Toivoisin siis enemmän isoja alkukirjaimia. Muutkin kuin ihmiset, valtiot ja paikkakunnat ovat erillisiä ”yksilöitä”.
KIRJO(I)TTAA, KARKO(I)TTAA
Suomen kielen näsäviisaimpia sääntöjä on erottaa verbien päätteet –ottaa, -oittaa. Pitäisi muistaakseni löytää kantasana ja suunnistaa sen mukaan. Kuitenkaan puolen vuosisadan kirjoitusharjoituksetkaan eivät ole vapauttaneet meikämiestä hakuteosten käytöstä näissä yhteyksissä.
Jos haluan olla varma fiksuudestani, joudun vieläkin varmistamaan, että pitää puhua karkottamisesta. Kirjoittamaan (enkä kirjottamaan) olen sen sijaan jo oppinut.
Ehdottaisin, että tuo tarpeeton –i- poistettaisiin näistä yhteyksistä, koska sitä ei useinkaan edes äännetä. Minulle kelpaisi myös päätös, että kirjoitettaisiin –i- kaikkiin sanoihin, siis karkoittaa, eroittaa…
Tärkeintä on, että kaikki tällaiset verbit kirjoitettaisiin yhdellä tavalla. Säästyisi aikaa ja vaivaa, kun ei jatkuvasti pitäisi tarkistaa aivan yhdentekevää asiaa.
Jos kieliekspertit ja auktoriteetit eivät ole tottuneet esiintymään Uuden Suomen Vapaavuoron palstoilla, voitte lähettää kommenttinne minun sähköpostiin timo.t.uotila@gmail.com Voin siirtää ne sieltä näille palstoille.
Suomen kieltä kirjoitetaan jo nyt erittäin järkevästi ja foneettisesti. Kiitos siitä. Mutta pikku parannuksia siis tarvittaisiin, jotta Suomen koululaiset saavuttaisivat taas ykköspaikan kansainvälisissä vertailuissa.
Hyvää suomen kielen päivää (miksi ei muuten Suomen Kielen päivää?)!
ASIASANAT: oikeinkirjoitus, suomen kieli
Onkohan ”kehottaa” -verbin kantasanana ”keho”?
Ilmoita asiaton viesti
Kantasana saattaa olla keho. Mistä senkin saa selville? Minusta on puhdasta kansalaisten kiusantekoa vaatia ottamaan selvää joistakin kantasanoista, kun kirjoittaa jokapäiväisiä tekstejä. Minusta olisi inhimillistä ottaa se turha i pois sieltä välistä. Ei sitä juuri edes äännetä. Siis: kirjottaa, kehottaa…
Ilmoita asiaton viesti
Onpa vekkuli otsikko! Foneettisesti se voisi toki olla ”pliis”, mutta myös se olisi ei-suomea.
Vihreyden poliittisuus on perussuomalaisuuden poliittisuuden kanssa yleensä muistettava erikseen mainita, mikä kieltämättä on työlästä. Jos menen lauantai-iltana perhesaunaan ja korkkaan löylyjen välissä oluen, käyttäydyn perussuomalaisesti. Ja jos kylpiessäni vastanlehtiä irtoilee hikiseen ihooni, olen ainakin paikoitellen vihreä. Tästä huolimatta voin olla aseveliakselin miehiä ja toivoa sinipunan menestystä seuraavissa hallitusneuvotteluissa.
Iso alkukirjain ei ratkaisisi tapauksia, joissa vihreä tai perussuomalainen esiintyy adjektiivina. Eihän poliittinen puolue sentään saa kaapata laatusanan käyttöä pelkästään omiin tarkoituksiinsa!
Keskusta on puolueen nimenä ärsyttävä. Melkeinpä toivoisi, että Paavo Väyrysen taannoin (8.4.) esiinnostama mahdollisuus Keskustan – siis keskustan – poliittisesta itsemurhasta muuttuisi todeksi.
http://3.bp.blogspot.com/-JBSoTjyhktI/T0qu2vPaY4I/AAAAAAAABOo/M0tO8cFa74k/s1600/27+2.jpg
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä minusta suuria kirjaimia käyttään Suomessa suomessa liian säästeliäästi. Puolueiden ohella myös rakennukset ovat yksilöitä, siis erisnimiä Pitäisi siis kirjoittaa Säätytalo ja Tuomiokirkko, kun puhutaan määrätyistä rakennuksista. Puolueiden nimien lyhenteissä esiintyy myös kiusallista vaihtelua. Demari voi olla SDP, Sdp, Sd tai sd joko pisteellä tai ilman.
Ilmoita asiaton viesti
Puolueiden viralliset nimet kirjoitetaan isolla. Pienellä kirjoitetaan ”kutsumanimi”. Jos ”Vihreät” kirjoitettaisiin isolla, sitten pitäisi myös kirjoittaa ”Persut”.
Kiusallinen vaihtelu johtuu vain siitä, että joku kirjoittaa lyhenteet toisin kuin pitäisi. Ainoa oikea tapa on kirjoittaa SDP.
Ilmoita asiaton viesti
Puolueiden suhteen niin kuin yleensäkin substantiivit pitäisi erisniminä kirjoittaa isolla, siis Keskusta, Kokoomus, Vihreä jne. Mutta adjektiivit ovat pienellä, esimerkiksi kokoomuslainen poliitikko mutta Kokoomuksen poliitikko.
Ilmoita asiaton viesti
Vihreä liitto rp. tai Kansallinen Kokoomus rp. kirjoitetaan isolla koska ne ovat erisnimiä. Vihreät, kokoomus, kepu, persut, kridet jne eivät ole erisnimiä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä puolueiden nimet ovat erisnimiä samalla tavalla kuin ihmisten nimet. Ne pitää kirjoittaa isoilla alkukirjaimilla. On ymmärrettävä ero, jos kirjoitetaan: Helsingin keskusta on hiljainen tai Helsingin Keskusta on hiljainen.
Ilmoita asiaton viesti
Niin mutta kun edellä juuri koitin sinulle kertoa että puolueiden nimet tosiaan kirjoitetaan isolla.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen kielen oikeinkirjoitus- ja kielioppisäännöt ovat jäykkiä ja äärimmäisen normatiivisia. Ne muuttuvat paljon hitaammin kuin puhekieli kehittyy. Osittain tästä syystä suomessa on puhekielen ja kirjakielen välinen ero revähtänyt taivaisiin useimpiin muihin maihin verrattuna.
Kymmenkunta vuotta sitten kielitoimisto antautui puhekielelle hyväksymään muodon ”aloittaa tekemään”, mikä vielä omana abiaikanani olisi pudottanut aineen arvosanan pykälällä alaspäin.
Esimerkiksi ruotsin kielessä on kehitys hyväksyttävän kirjakielen kohdalla matkannut niin suurella vauhdilla eteenpäin, ettei suomalaisessa ruotsin opetuksessa olla alkuunkaan pysytty perässä. (Hurudan =hurdan, sig=sej, de=dom. j.n.e. …)
Kyse on suomalaisuuteen pohjautuvasta sääntöorientuneisuudesta ja arkaistisuudesta. Kaikessa pyritään vakauteen ja stabiilisuuteen.
Siitä huolimatta arvostan suuresti kielemme fennistisiä ominaispiirteitä runsaine sijamuotoineen, lauseenvastikkeineen, possessiivisuffikseineen, partisiippeineen y.m. Kannatan ehdottomasti sitä, että näitä rikkauksia opetetaan viljelemään viljalti niin kirjallisessa kuin puheellisessakin ilmaisussa. Ne ovat lähestulkoon ainutlaatuisia kielen rakenteita koko maailmassa.
Ilmoita asiaton viesti
VAROITUS! Kommenttiin sisältyy alatyylinen ilmaus.
”… hyväksymään muodon ”aloittaa tekemään”…”
– Jari Tervo sydämistyi ratkaisusta niin, että otti lehtikolumnissaan kantaa hyväksyttävyyteen ”kuitenkaan siihen turvautumatta: alkaa vituttaa.”
VAARA OHI!
Ilmoita asiaton viesti
Sorry, minulta meni pointtisi ohi (tai yli), mutta ehkä muut sen ymmärtävät. 😉
Ilmoita asiaton viesti
Tervoa v… hatutti, että klassisen suomen ”alkaa tehdä” ei enää ollutkaan ainoa hyväksyttävä muoto. Vaikka kirjailijan luulisi olevan pikemminkin kapinallinen uudistaja, löytyy heiltäkin patakonservatiivisia pinttymiä.
Ilmoita asiaton viesti
Voihan toki olla, että peruskapinallisehko uudistushakuisuussuuntautuminen on hänen kohdallaan generoinut kasvualustan vaistonvaraisenomaiselle reaktiolle kielitoimiston direktiiveihin fundamentaalisemmitta analyyseittä kyseisten päätösten sisällöstä tai tarkoitusperästä. Tällainen konstellaatio on harkitsemattomuuksissaan saattanut indusoida mainitsemasi kaltaisen ulostulon kaikkine sen kyseenalaisine ulottuvuuksineen.
Ilmoita asiaton viesti
Jokseenkin kutakuinkin juurikin noin. Varsinkin ensimmäinen virkkeesi käy keuhkotestistä yhdistettynä artikulaatioharjoitukseen. Vaikka itse sanonkin: läpäisin sen, ja vielä jäi jopa hiukan pelivaraa!
Ilmoita asiaton viesti
Muistelen kuulleeni, että ruotsissakin esim. verbien monikkomuodot (vi äro, vi komma jne.) olivat hävinneet puhekielestä pari vuosisataa ennen kuin ne hyväksyttiin ”virallisesti”.
Samaa mieltä Juhan kanssa, että noita fennistisiä ominaispiirteitä pitäisi varjella samaan tapaan kuin vaikkapa kotoperäistä biodiversiteettiä. Pitäisi pitää erillään jokin satunnainen yksittäisratkaisu, kuten ”alkaa tekemään”, ja laajemmat rakenteelliset rikkaudet. Omistusliitteiden katoaminen puheesta on tapahtunut minun elinaikanani ja saa minut surulliseksi ehkä hiukan samaan tapaan kuin jonkin ekosysteemin katoaminen luonnosuojelijan.
Yksittäistapauksista puheen ollen, muistan kielitoimiston ohjeen, jossa tuomittiin lähestulkoonkaan-sanan käyttö ilman kaan-päätettä, siis positiivisissa yhteyksissä, mutta ovatko menneet penteleet tuonkin hyväksymään, kun uudessa Kielitoimiston sanakirjassa ei ole asiasta edes varoitusta? (Nykysuomen sanakirjassa on sen sijaan hakusanana vain ’lähestulkoonkaan’ eikä edes mainita, että sitä voisi käyttää ilman kaan-päätettä.)
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin arvostan suomen kielen hienoja ominaisuuksia ja johdonmukaisuutta. Suomen kielen valttina on ennen kaikkea foneettinen kirjoitustapa. Se ilman muuta helpottaa lasten lukemaan oppimista. Esimerkiksi englannin kielen kirjoitetun ja äännetyn kielen ero on niin huikea, että kirjoittaessaan aikuinenkin tarvitsee kaiken aikaa opaskirjaa, puhumattakaan lapsista.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyisessä televisiokielessä ärsyttää eniten ilmiö, joka saattaa johtua jotenkin kierosti ”alkaa tekemään” -muutoksesta.
Varsinkin urheiluihmiset ja stadilaiset sanovat nyt poikkeuksetta, että joku ”pystyy tehdä” jotakin. Kohta varmaan ”rupeaa tehdä”.
Ilmoita asiaton viesti
Helsinkiläiset ovat menettäneet kykynsä sanoa d:n ja sanovat ”pystyy tehä”. Osataanko Tampereellakaan enää reetä?
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaiset eivät ole tottuneet käyttämään suomenkielisessä puheessa d:tä, b:tä ja g:tä. Siksi perussuomalaisille blogi on ploki. Mutta mitä perussuomeksi on blokki? Sitä paitsi kaksi konsonanttia sanan alussa on myös suomalaisille outoa äännettävää. Eikö siis plokin kuuluisi olla loki? Alexander Stubbin sukunimi on perussuomeksi Tuppi.
Ilmoita asiaton viesti
Minuakin ärsyttää, jos joku rupeaa tehdä tai rupeaa tehrä. Minua myös harmittaa, että saadaan jotain aikaiseksi. Miksi ei sanota, että saadaan aikaan? Sehän on selvempi ja siinä on vain kaksi tavua, ei aivan turhaan neljää.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoittajan ehdotus ottaa/oittaa-verbien yhtenäistämisestä on sinänsä ihan järkevä, ja muistaakseni samaa on ehdotettu jo yli sata vuotta sitten. MUTTA kun sitä ei tehty aikanaan, olisi aika vaikea saada kaikki ne, jotka ovat tottuneet kirjoittamaan ’kirjoittaa’, kirjottamaan ’kirjottaa’, ilman ärsyttävää huolimattomuuden tunnetta.
Järkevät käytännöt pitäisi saada aikaan ennen kuin vähemmän järkevät ehtivät vakiintua. Olkaamme kuitenkin onnellisia, että oikeinkirjoitusongelmamme ovat lähes olemattomia sen järjettömyyden rinnalla, jonka kanssa sadat miljoonat englanninkieliset joutuvat elämään.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä isojakin muutoksia voidaan tehdä, jos halutaan.. Jos kirjoittaa-sanan muuttaminen tuntuu hankalalta, ryhtykäämme kirjoittamaan hajoittaa, kehoittaa, sakoittaa…
Ilmoita asiaton viesti
Suomen oikeinkirjoitusjärjestelmä on erittäin hyvä ja järjestelmällinen. Siksi suomalaiset lapset oppivat lukemaan paljon nopeammin kuin vaikkapa englanninkielistä koulua käyvät. Se antaa meille etua oppimisvertailuissa.
Nämä minun ehdotukseni oikeinkirjoituksen parantamiseksi ovat pikku juttuja siihen verrattuna, mitä monet muut kielet kaipaisivat.
Ilmoita asiaton viesti
Hyviä ajatuksia.
Todella olisi muutettavaa suomen kielessä juuri isojen alkukirjainten käytössä.
Miksi esimerkiksi sodat kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella: talvisota, jatkosota?! Minä ymmärrän talvisodalla yleistä talvista sotaa, mutta Talvisodalla sotaa 1939-1940.
Pitäisi olla aina poikkeuksetta niin, että jos sana tarkoittaa yhtä määrättyä kohdetta, erisnimi, niin alkukirjain on aina iso.
Kielitoimiston poikkeuksilla ei ole sotienkaan kohdalla järkevää perustelua. Pelkkää saivartelua!
Ilmoita asiaton viesti
Usarissa Juhani Putkinen edustaa ”Talvisota”-koulukuntaa, mutta eipä hänkään innostunut ”Tyynysota”-ehdotuksestani. Yleistä talvista sotaa pyryineen, pakkasineen ja lumipukuineen käsitellään useimmiten termillä ”talvisodankäynti”. Muuten: oliko talvisota 1939-1940 rintamamiehen kannalta kylmää sotaa?
En ole systemaattisesti vastustamassa isojen alkukirjainten käytön laajentamista.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tässä tarvitse etsiä mitään ”Talvisota”-koulukuntaa. (Tyynysotasi on lapsellinen möläytys.)
Talvi- ja Jatkosota pitäisi kirjoittaa aina isolla alkukirjaimella yksinomaan sotaveteraaniemme ja koko Suomen kansan taistelujen kunnioittamiseksi.
Venäjällä osataan arvostaa ainakin tätä asiaa. Siellä käytiin vuosina 1941-1945 Suurta Isänmaallista sotaa.
Talvisota 1939-1940 oli heidän mielestään vain rajakahakka. Sitä ei haluta liiemmin muistella. Ja ymmärrettävästä syystä!
Ilmoita asiaton viesti
Sotaa se on älyttömästi möläyttämäni tyynysotakin, ja siksi se aloitetaan pienellä t:llä – kuten talvisota. Pitäisikö isoja kirjaimia kaipaavan paloitella tapahtuma pienempiin osiin, ja kirjoittaa vaikkapa Kollaan taisteluista ja Taipaleenjoesta?
Minulla ei ole harhakäsityksiä viime sotien merkityksestä isänmaani historialle tai olemassaololle.
http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/talvisota/ohje/164
Ilmoita asiaton viesti
Onko näillä Suomen kielitoimiston poikkeuksilla järkevää perustetta? Pelkkää kielitoimiston saivartelua?
Ilmoita asiaton viesti
On tosiaan outoa, ettei määrättyjä historian tapahtumia voida käsittää erisnimiksi, jotka kirjoitetaan suurella alkukirjaimella. Vähintään yhtä omituisia tapauksia ovat puolueiden nimet.
Kaksimerkityksinen lause: Pääröksestä kärsii kaupungin keskusta.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös talvisodankäynti ja talvisota ole merkitykseltään hiukan eri asioita?
Ilmoita asiaton viesti
Puolueiden nimet ovat hankalia, jos nimellä on myös toinen merkitys. Lause ”Helsinki on vihreä” voidaan ymmärtää kahdella tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
Kokoomus ei ole pelkästään puolueen nimi. Se tarkoittaa myös puolueiden liittoumaa koalitiota. Tällainen lause on mahdollinen:
”Nykyisessä kokoomuksessa hallituksessa istuvat demarit, koko vasemmisto ja keskusta.” Sen kaksoismerkitys häviäisi, jos puolueiden nimet kirjoitettaisiin suurilla alkukirjaimilla.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä ehdotus. Minuakin on kovasti ihmetyttänyt, että vaikkapa talvisota kirjoitetaan pienellä alkukijaimella. Sehän on aivan määrätty tapahtuma, joka pitäisi kirjoittaa erisnimenä isolla alkukirjaimella, samoin jatkosota, isoviha jne.
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti on muuten samoilla linjoilla kuin W. Kilpinen vuonna 1863, vaikka sukupuolten tasa-arvon nimissä ei varmaan seuraavaa perustelua enää voisi esittää: ”Eittämättä se pitkä-piimäinen, venyvä, loilottava sanamuoto [i:llinen] on veltompi; sitä vastoin on se lyhyempi, i:tön muoto virkeämpi ja miehuullisempi.”
https://www.kielikello.fi/-/kehottaa-vai-kehoittaa-vuosisatainen-pulma
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoista, että tästä on keskusteltu ja kiistelty jo ennen. Tärkeintä olisi, että päädyttäisiin joko i:lliseen tai i:ttömään muotoon. Se helpo(i)ttaisi elämää ja yhteydenpitoa.
Ilmoita asiaton viesti
Jaa-a, ei taida normien muuttaminen olla enää realistista. Kuten tuolla ylempänä sanoin, tuntuisi oudolta kirjoittaa kirjottaa. Yhtä oudolta tuntuisi kirjoittaa sakoittaa. Ainakin meikäläinen on omaksunut nuo nykynormit sen verran perusteellisesti, että niiden muuttaminen pikemminkin vaikeuttaisi ”elämää”.
Ja toisaalta, ei kai tällaisen pikkuasian kannata liikaa elämää häiritä. Ei kai se niin kamalaa ole, jos vaikka tekeekin ”virheitä” asiassa, jolla ei ole sen syvällisempää merkitystä kielen rakenteille, ilmaisuvoimalle tai ymmärrettävyydelle.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän tämä ole maailman tärkein eikä edes toiseksi tärkein asia. Asiointia nopeuttaisi ja helpottaisi kuitenkin, ellei joutuisi vähän päästä tarkistamaan, kirjoitetaanko hajottaa vai hajoittaa. Puhekielessä sanotaan aivan yleisesti: ”Kirjotin sulle tekstiviestin…”
Ilmoita asiaton viesti
”Pari parannusta suomen hienon kirjakielen sääntöihin, please!”
Vaadit parannusta suomenkieleen englanniksi!
Sano se suomeksi, please!!
Muuten kirjoitit asiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Myönnän nöyrästi tehneeni karmean virheen, kun tyrkkäsin englanninkielisen sanan otsikkooni. Tarkoitukseni oli ärsyttää kielipoliiseja, jotta he vastaisivat minun kritiikkiini ja korjausehdotuksiini. Mutta kun vastausta ei ole vielä kuulunut, lähestyn heitä nöyrän korrektisti: Pari parannusehdotusta suomen hienon kirjakielen sääntöihin, olkaa hyvät. Odotan vastaustanne, arvon kielipoliisit..
Ilmoita asiaton viesti
Miksi muuten ”foneettisella suomen kielellä” kirjoitetaan kirjailija, vaikka kaikki ääntävät kirjailia? Samoin aivan yleisesti puhutaan kirjottamisesta eikä kirjoittamisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Mä ainakin äännän kirjailija ja kuulun ”kaikkiin”. Suurta kuultavaa eroahan ei ole siinä onko ia vai ija. Mutta kun tuohon päätteeseen yleensä kuuluu -ja (esim. kutoja, takoja), ei sitä j:tä nyt kannata jättää pois noissa tapauksissa, joissa se joidenkuiden puheessa erotu.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä kielten oikeinkirjoituskäytännöissä voidaan tehdä suuriakin muutoksia. Esimerkiksi tanskan kielessä päätettiin takavuosina lopettaa kaikkien substantiivien kirjoittaminen suurilla alkukirjaimilla saksan kielen mallin mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä mahtaa muuten merkitä ”sinällään”. Ymmärrän, että asia voi olla ”sinänsä” jotain tai jäädä ”silleen”, jos on yhä ”sillään”. Loogisesti ”sinänsä” voisi olla myös ”sinään”, mutta ”sinällään” sisältää kyllä ylimääräisen päätteen. Kantasanahan on ”se” eikä sinä tai minä.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoittaisiko ”sinällään” suurin piirtein samaa kuin ”itse asiassa”?
Joitakin ärsyttää tavattomasti, jos joku toistelee jatkuvasti sanaa ”niinkuin” tai ”niinku”. Voisiko ”niinkuttamisen” sijaan sanoa vain ”äää…” tai ”ööö…”, kun yrittää löytää seuraavaa sanaa? Jos pitää pelkkää taukoa, voi käydä, että joku toinen sieppaa puheenvuoron.
Ilmoita asiaton viesti
Sitä sillä yritetään tarkoittaa, mutta suomeksi se on ”sinänsä” eikä ”sinällään”. Asia ei sinällänsäkäänköhän muutu siitä, että akateemikot alkavat kirjoittamaan (grrrrrrr) noita lisäpäätteitä.
Ilmoita asiaton viesti
”Tarkoittaisiko ”sinällään” suurin piirtein samaa kuin ”itse asiassa”?”
– En usko. ”Sinällään” on venähtänyt muoto, jonka merkitys on ”sinänsä”. Siis ”itsessään”, ”sellaisenaan”, ilman rönsyjä tai muuta ylimääräistä.
”Itse asiassa” on useimmiten pelkkää turhaa täytettä. Merkitys lienee ”oikeastaan”, ”tarkasti ottaen”, ”varsinaisesti”, mutta yleensä tämäntyyppistä selittelyä ei tietenkään tarvita, jos ilmaisu on muuten kunnossa. Huvittavaa on, että rennossa puhekielessä lopputulos on usein silkkaa sössöttämistä tyyliin ”itsassa” tai ”itssa”.
Minua ”niinku” ei enää ärsytä, mutta se houkuttelee tukkimiehen kirjanpidolla laskemaan, kuinka monta kertaa joskus hyvinkin pätevä oman alansa asiantuntija parin minuutin tv-haastattelussa ehtii niinkuttaa! Kun kuulija korva tarkkana bongailee toisarvoisuuksia, viesti jää välittymättä. Kohta huomaakin kysyvänsä: Mitä se sanoi – niinkutuksensa ohella?
Ilmoita asiaton viesti
Kun kuuntelee vallanpitäjien ja muuten ”tärkeiden” henkilöiden puhetta ja törmää ärsyttävyyksiin, pitää olla armollinen. Joltakin ei onnistu r:n, s:n tai l:n ääntäminen, joku puhuu jatkuvasti Perliinistä, Kenevestä ja Tominikaanisesta tasavallasta. Eräs Britannian kuningas ei koskaan oppinut parantumaan änkytyksestään, vaikka oli varmaan käynyt monet kurssit.
Jos presidentiltä ei onnistu r-äänne mutta jos hän muuten on fiksu, niin olkaamme tyytyväisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Mistähän Suomen kielitoimisto on keksinyt ilmaisuun ”suomen kieli” käyttää pientä alkukirjainta?!
Jos käytettäisiin yhdyssanaa ”suomenkieli”, niin sen ymmärtäisi pienellä alkukirjaimella alkavaksi.
***
Mutta Timo! Minua risoo enemmän kuin kirjoitetun suomen kielen kummalliset käytänteet, niin puhutun kielen muuntuminen siansaksaksi.
”Niinkuttelu” on aivan käsittätöntä; ja ainakin minua se Tuomo häiritsee, enkä juurikaan viitsi kuunnella pahimpien niinkuttelijoiden ulosantia, ja paljolti oppineiden henkilöiden suusta!? Niin kuin toteat änkytykseen häviää usein koko sanoma.
Parhaat verbaalivirtuoosit pystyvät helposti pariinkymmeen niinku-änkytykseen minuutissa.
”Totanoinkittelussa” on sama trendi. Eräs pesisvalmentaja on tässä hyvä (huono) esimerkki, vaikka onkin valmentajana Suomen eturiviä.
Mistä ihmeestä ”kuka”-sanan asemasta on alettu käyttää ”ketä- tai kekä”-sanaa?!
Määkiminen, sääkiminen, munnittelu ja sunnittelu ovat jokapäiväistä mokellusta. Kun sitä kuulen esimerkiksi ministerin suusta, niin suorastaan hävettää ministerin viran puolesta.
Erilaiset sanapäätteet puuttuvat järjestään. Minun autoNI.
Järjetöntä on ”hän”-pronominin kohdistaminen myöskin eläimiin.
Kohta kai sitä käytetään lapamadostakin?
Ilmoita asiaton viesti
”Ketä” -ilmaisu ”kuka” -sanan korvikkeena tulee ruotsin kielestä, se on siis pohjimmiltaan svetisismi. Ruotsissahan ei ole eroa ”vem” – sanalla käytettäköön sitä sitten merkityksessä ”kuka” tai ”ketä”. Lienee lanseerautunut jo aikoinaan helsinkiläisten puhekieleen suomenruotsalaisilta.
Hän -sanan käyttö eläimistä on edelleen tietyllä tavalla leikkimielistä puhetta, varsinkin kun ottaa huomioon, ettei suomen puhekielessä murteita lukuunottamatta juurikaan ole käytetty ilmaisua ”hän” edes ihmisistä, vaan on sanottu ”se”.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsinkieliset ovat ottaneet suomesta kätevän ”lainasanan”. Se on hen. Nykyään ei ole enää aiheellista eikä sopivaa jakaa kansalaisia miehiin ja naisiin han tai hon. Silloin Suomen neutraali hän-sana tuli avuksi. Meillähän ei lokeroida ihmisiä sukupuolen mukaan. Meillä käytetään ihmisistä myös se-sanaa.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, emme lokeroi ihmisiä, eläimiä ennekä esineitä toisistaan edes sukupuolen perusteella, saatikka sitten muutoin.
Ilmoita asiaton viesti
Otetaanpa vielä esille toinen Suomen kieli eli ruotsi. Ruotsinkieliset nimet ovat suomenkielisten puhujien ainaisia kompastuskiviä. Esimerkiksi nimi Stubb ei sovi aitosuomalaisen suuhun lainkaan: 1. Sanan alussa ei saa olla kahta konsonanttia. 2. Ruotsin kielen u on suomen u: ja y:n välimuoto. 3. B ei sovi suomalaisen suuhun. 4. Suomen sanat eivät normaalisti pääty konsonanttiin. Stubb on siis aitosuomeksi Tuppi.
Erikoisen hankalia ovat suomenruotsalaiset nimet, jotka tulevat saksan kielestä mutta äänetään ruotsalaisittain. Niinpä nimi Rotkirch kuuluu oikeasti ääntää jotenkin Ruutshirk.
Ilmoita asiaton viesti
Muistan kun 80-luvulla muuan leskeksi jäänyt savolainen maatalon isäntä kertoi jättävänsä tilansa ja muuttavansa Espanjaan tai ”Litoraan”. Minulla kesti hiukan aikaa ymmärtää mikä paikka se Litora oli, mutta sitten oivalsin, että hän tarkoitti Floridaa, hänellä olivat tavut menneet sekaisin, kun olisi pitänyt sanoa ”Lorita”.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on se juttu, joka tuo mieleeni vanhan kansan automyyjän ja alkukesän 2001:
Lappeenrannan Toikansuontiellä kauppias esitteli tuoretta ”leist fit” -mallia. Pysyttelin pokkana tajuttuani, että tietylle autolle oli tehty kevyehkö vuosimalliuudistus, josta alalla käytetään termiä ”face lift”.
Yhä enemmän on sanastoa, jota ei edes yritetä suomentaa. Onneksi (?) sairaalapiireissä lanseerattu stroke unit sentään sai lopulta nimekseen aivoverenkiertohäiriöyksikkö.
Ilmoita asiaton viesti
On hankala kysymys, pitäisikö kirjoittaa suomen kieli vai suomenkieli vai suomi. Kaikki tuntuvat käyvän. Entä Suomen kieli? Sekin käy, mutta silloin puhutaan suomen, ruotsin ja saamen kielistä, kaikista kerrallaan. Nehän ovat kaikki virallisia Suomen kieliä.
Minusta possessiivisuffiksi voitaisiin vähitellen unohtaa. Suomen kieli on muutenkin turhan monimutkaista ja monitavuista. Siis: minun kirja eikä minun kirjaNI. Sen sijaan jo nyt kelpaa kirjani ilman minun-sanaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikkia puhevikoja ei voida korjata. Luultavasti ranskan kielen tarjahalosmainen R-äänne johtuu siitä, että kun kuningas ei osannut ääntää oikeaa ärräpäätä, hallitsijaa ei haluttu nolata, vaan kaikki muutkin ryhtyivät ääntämään vaillinaisen ärrän. Tasavallassa tilanne on toinen.
Sitä paitsi ärräpään laatu on yksi ja sama. Tärkeintä on, että johtaja puhuu selkeää asiaa reilumman ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta!
Ilmoita asiaton viesti
Suomalainen terävä ”ärräpää” on katoavaa ilmiötä maailmassa. Tuon seikan puolesta puhuu mm. se, että tutkimuksissa on todettu Ruotsin puhekielessä aiemmin harvinaisena vallinneen skånelaisen kurkkuärrän yleistyminen ja liikkuminen 1700-luvulta lähtien vuosikymmen vuosikymmeneltä peninkulman verran kerrallaan kohti pohjoista. On laskettu, että noin sadan vuoden kuluttua kurkkuärrä on saavuttanut Tukholman.
Ilmoita asiaton viesti
Kaipa se leppeämpi ärräpää joskus vielä ehtii tänne Suomen raukoille rajoille asti. Voimme ”sivistyä” siinäkin suhteessa Ruotsin malliin.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä norjalaiset ja skotlantilaiset pitävät suomalaisten ohella kunnon ärrästä kiinni.
Ilmoita asiaton viesti
Arvon kielipoliisit.
Odottelen yhä teidän mielipiteitänne ehdotuksiini suomenkielen käytäntöjen yksinkertaistamiseksi. Siis miksi ei puolueiden ja rakennusten nimiä voisi kirjoittaa isolla alkukirjaimella? Ja miksi ei voida kirjoittaa – kehoittaa tai kirjottaa – kehottaa? Se olisi käytännöllisempää, hyvät herrat ja leidit.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä noista erisnimiksi luokiteltavissa olevista sanoista. En ole samaa mieltä tuosta iillisyydestä tai iittömyydestä, sillä niille on suomen kielessä perustansa olemassa ja oikeakielisyydestään tarkoin huolehtivat puhujat tai kirjoittajat ovat ne kyllä omaksuneet.
Onhan Suomessa vastaavanlaisia ulkomaalaisen näkövinkkelistä katsottuna vaikeita muitakin vokaalisääntöjä. Esimerkiksi ”hiiri/hiiren” ja ”siili/siilin”. Et varmaan sellaisiakaan vaatisi muutettavan?
Ilmoita asiaton viesti
On totta, että suomen kielessä on monenmoisia merkillisyyksiä. Tämä kirjoittaa – hajottaa -kaksinaisuus on vain sikäli kummallinen, että minäkin joudun korjauslukua harjoittaessani jatkuvasti tarttumaan sanakirjaan. Ääntämyksessä ei ole juurkaani eroa, se kun menee kirjottaa – hajottaa -linjoilla.
Tuo hiiri/hiiren, siili/siilin ei tuota äidinkielen puhujalle hankaluutta.
Ilmoita asiaton viesti
…mutta kuinka selittää ulkomaiselle kielenoppijalle, kun niitä on iso liuta: tiili/tiilen, viili/viilin, hiili/hiilen, viiri/viirin, piisi/piisin, siipi/siiVen j.n.e.
Ja lisäksi viini/viinin tai viini/viinen riippuen siitä mitä ”viini” -sanalla tarkoitetaan.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän suomen kielen kaikkia hienouksia ja hulluuksia pysty millään opettamaan kenellekään ei-syntyperäiselle. Toivonkin voivani poistaa yhden hankaluuden, johon syntyperäisetkin kompastelevat.
Eiväthän suomenruotsalaisetkaan opi suomen kielen hienouksia. He saattaavat sanoa ystävilleen: Hauska tappaa vanha tuttu!
Ilmoita asiaton viesti
”… mitä ”viini” -sanalla tarkoitetaan.”
– Niinpä niin.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=syd%C3%A4meni+osuman+sai+lyrics
Ilmoita asiaton viesti
Viini on mukavaa juotavaa, ei kuitenkaan autoillessa. Viini taipuu viinin…
Viini on myös jousiampujan nuolikotelo. Silloin se taipuu viinen…
Sitten on vielä viina, joka taipuu viinan…
Kyllä meillä suomenkielisillä on tosiaan kummallinen kieli apunamme (vaiko riesanamme?).
Suomen kielen hyvä puoli on vain siinä, että sitä kirjoitetaan juuri niin kuin äännetään. Se on jotain se. Samaa selkeyttä tuskin löytyy maailman kielten joukosta.
Ilmoita asiaton viesti
Joitain lausumispoikkeuksia toki on. Esim. ”sanko” ääntyy toisin kuin san-ko, vaikka sanassa ”saanko” ei sitten tuota poikkeamaa esiinnykään.
Vastaavasti ”magneetti” äännetään aivan toisin kuin kirjoitetaan.
Lisäksi on huomioitava vokaalin ääntämisen vivahde-ero eri sanoissa. Jos sanotaan ”puhelin”, niin e-kirjain äännetään eri tavalla kuin sanassa ”elin”. Jälkimmäisessä sanassa huulia levitetään sivuille, ensimmäisessä ei.
Ilmoita asiaton viesti
En ole kuullut sinun puhuvan, Juha, mutta hieman epäilen, että ääntäisit ”saanko”-sanan tosiaan niin kuin se kirjoitetaan. Kyllä ainakin lähes kaikilla meillä muilla siinä on ng-äänne ennen k:ta.
(Samoin esim. saanpas äännetään saampas.)
Ilmoita asiaton viesti
Suomen kielen vokaalien pituuden merkitys tuottaa myös hankaluutta muunkielisille. He eivät ymmärrä, että vokaalin pituudella on merkitystä. Kuusi on muuta kuin kusi, maahanmuuttaja ei ole mahanmuuttaja.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen Miss Universum ”Armi Kusela” oli aikoinaan kaikkien huulilla maailmassa.
Ilmoita asiaton viesti
Myös suomenruotsalaisilla on tekemistä suomen kielen erikoisuuksien kanssa. Jopa ilmansuuntien nimillä saattaa olla yllättäviä lisämerkityksiä:
“Då en kund ringde o frågade efter min kollega som gått på lunch, svarade jag ’hän on lähtenyt lounaaseen’.”
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta tuli mieleeni kun olin aikoinaan huolintafirmassa töissä 70-luvun lopulla ja sinne oli saapunut saksalaisen edustajamme kaveri, jonka kanssa juttelimme odotellessamme pomoni vapautumista jostain palaverista.
Pomon sihteeri tuli ilmoittamaan meille, että ”menkää vaan ensin syömään”. Hän sanoi saksaksi: ”Gehen Sie zuerst nach Essen!” Saksalainen kolleegani naurahti siihen: ”Ist das nicht ein bisschen zu weit?”
Ilmoita asiaton viesti
Myös suomenruotsalaisilta saattavat yleis- ja erisnimet sekaantua:
“På ett sommarjobb frågade en jobbare av mig:
– Missä pomo on?
Han var i hamnen, så jag svarade:
– Haminassa!
– Miten prkle se on ehtinyt sinne, oli äsken täällä!”
Ilmoita asiaton viesti
Vielä kysymys kielipoliiseille, jotka antavat jatkuvasti odottaa itseään:
Miksi ihmeessä annatte ihmisten jatkuvasti käyttää hyperkorrektia muotoa SAADA AIKAISEKSI, kun lyhyempi ja oikea muoto on SAADA AIKAAN?
Käsissäni on Suomen kielen perussanakirja vuodelta 1990. Siellä lukee:
”Saada aikaiseksi: paremmin: saada aikaan.
Miksi ihmeessä saada aikaiseksi on levinnyt kolmessa vuosikymmenessä tällä tavalla? Se on pitempi ja kankeampi ja kaiken lisäksi väärä muoto. Sitä voi käyttää esimerkiksi lauseessa: Sain elämänrytmini aikaiseksi eli aikaisemmaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kieli muotoutuu jostain syystä tietynlaiseksi. Joku syy siihen muotoutumiseen yleensä on olemassa.
”Saada aikaiseksi” on hiukan heikompi ilmaisu kuin ”saada aikaan”. Tuolla vivahde-erolla on tilanteeseen liittyvä tarkoitus. ”Tämä pitää saada aikaan” on jämäkämpi toteamus kuin ”tämä pitää saada aikaiseksi”. Ensimmäinen ilmaisee selkeätä tuloksen saavuttamista ja jälkimmäinen sitä, että prosessi on menestyksellisesti käynnistetty ilman epäilystä sen tuloksellisuudesta.
Ilmoita asiaton viesti
Jos SAADA AIKAAN ilmaisee selkeätä tuloksen saavuttamista ja SAADA AIKAISEKSI sitä, että prosessi on menestyksellisesti käynnistetty ilman epäilystä sen tuloksellisuudesta, se tarkoittaa prosessien muuttumista epävarmemmiksi, jolloin ei enää uskalleta luvata, että se saadaan aikaan.
Luulisin kyllä, että SAADA AIKAISEKSI vain jostain syystä yleistyi mediassa siinä määrin, että sitä luultiin ”ainoaksi oikeaksi” ilmaisuksi – vaikka se on ”ainoa väärä”.,.
Ilmoita asiaton viesti
Heh, veikkaanpa, että kyseessä on vain vitsikäs väännös, joka sitten yleistyy, vähän niin kuin ”ja niin päin pois” (joka on peräisin pakinoitsija-”kaimaltani”).
Muistan yhden tuttavani vääntäneen väännöstä vielä lisää käyttämällä sanontaa ”saada ajalliseksi” (tämä muistikuva on parin–kolmenkymmenen vuoden takaa).
Ilmoita asiaton viesti
Vähän kuin ”varmuuden välttämiseksi” tai ”varmuuden välttämisen ehkäisemiseksi”.
Ilmoita asiaton viesti
Varmuuden välttäminen taitaa olla samaa kuin epävarmuuden ehkäiseminen – vai onko se sittenkin aivan päinvastaista?
Ilmoita asiaton viesti
”… vitsikäs väännös, joka sitten yleistyy…”
– Miksi jokin väännös yleistyy ja jokin toinen ei? Mahdotonta vastata, mutta oman mieliharmini innoittamana listaan muutaman esimerkin:
Latva oli laho, eikä juurikaan voinut hyvin.
Latva oli laho, eikä juuri voinut hyvin.
Latva oli laho, eikä se juuri voinut hyvin.
Latva oli laho, eikä juuri se voinut hyvin.
Tähän asti kaikki on kunnossa, mutta nyt luvassa on ilmauksen täystuho:
Latvassa ei juurikaan ollut elämää, ja juuri oli kuollut. Juurikin näin!
Ilmoita asiaton viesti
Juuri on tosiaan mainio sana kielenkäytön väännöksiin. Sillä on näet kaksi erilaista merkitystä.
Mutta niinpä kaksoismerkitys on myös sanalla aika. Voimme sanoa aivan oikeakielisesti: Elämme aika hyvää aikaa.
Ilmoita asiaton viesti
Voi tosiaan olla, että ”saada aikaiseksi” oli ensin vitsikäs muunnelma, mutta kun sitä käytettiin jonkin verran, joku alkoi luulla, että se on kielipoliisien suosittelema muoto.
Vai johtuuko kaikki tuosta ”aikaiseksi”-sanan lopusta, joka on peräti – ”seksi”?
Ilmoita asiaton viesti
Tuo aika-sana on tosiaan aikamoinen:
On aika aikaista sanoa, elämmekö aikamoisen aikaansaavaa aikaa.
Ilmoita asiaton viesti
-Kokko, kokoo kokoon koko kokko!
– Koko kokkoko?
-Koko kokko!
……….
-Kokkoko kokoo koko kokon kokoon?
-Kokko kokoo koko kokon kokoon.
-Koko kokonko?
-Koko kokon.
-Kokkoko?
-KOKKO KOKKO!
Ilmoita asiaton viesti
Kokoomus kokoontui Kokkolassa kokoukseen kootakseen koko kokemuksensa koostumuksen kokoon.
Ilmoita asiaton viesti
Esikoispoikani opiskelutoveriksi osui nuorukainen nimeltä Kokko (ei sukua). Saunaillan aikana – kirjaimellisesti – paljastui, että hän oli teettänyt selkänsä ihoon suurikokoisen kotkatatuoinnin. Juttu ei tietenkään selityksiä kaivannut, mutta muistutti Kokon nimenä olevan eläinaiheinen, aivan kuten Karhu, Hirvi tai… tai… onhan näitä yhden konsonantin lintuja muitakin.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ensimmäinen assosiaatio on juhannus- tai pääsiäiskokko. Tuon kokon kokoamisjutunkin kuulin ensimmäisenä omalta isältäni, toki vain perusmallisena alkuosana.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos jännittävistä tiedoista Kokon suvusta. Minulla ei ole omastani noin jännää kerrottavaa. Uotiloita on siellä ja täällä, sukulaisia ja Aatamin aikaisia sukulaisia. Mika Ihamuotilaaa olen joskus kutsunut nimellä Mikko ei ihan Uotila. Ulkomailla joudun lukemaan nimeni kirjain kirjaimelta – ja aina tulee virheitä. Usein minulta kysytään, olenko sukua puolalaiselle paaville. Hänhän oli Karol Józef Wojtyła.
Ilmoita asiaton viesti
Olen odotellut kotimaisten kielten toimiston Kotun asiantuntijoilta vastausta siihen, voisinko rauhallisin mielin jättää tästä lähin tarkistamatta, kirjoitetaanko hajottaa vai hajoittaa. Antakaa meidän työntää sinne tuo i, koska olisi liian dramaattista poistaa se kirjo(i)tuksista. Ei silti, olisin kyllä valmis tuohon dramaattisempaankin muutokseen.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos mielenkiintoisesta suomen kielen kielihuoltoon liittyvästä kirjoituksesta. Mietin myös tuota puolueiden nimien kirjoittamista isolla kirjaimella. Mielestäni on ollut luonnollista kirjoittaa isolla kirjaimella. Harvoin kirjoitan puolueista, mutta löysin yhden kirjoituksen arkistosta:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tarjakaltiomaa/puoluehoroskooppi-2020-loppuvuosi-ja-2021-alkuvuosi/
Horoskooppi on vielä voimassa!
Aloin aktiivisesti kirjoittaa vasta lähestyessäni 50-vuotispäivääni, kuten kerron Espoon Kirjailijat ry:n kirjailijasivullani. Kielihuolto on arkipäivää ollut aiemminkin, kun olen työskennellyt sihteerinä ja atk-alalla ohjekirjakirjoittajanakin HSO-koulutuksella. Kirjoittajan tärkein apuväline on Nykysuomen sanakirja, omani on 1980-luvulta. Siihen voi mukavasti peilata, mikä on julkisessa keskustelussa ja kirjoittelussa uutta ja mikä luultavasti vanhaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos tosi jännästä kommentista.
Olet siis samalla kannalla siitä, että puolueiden nimet ovat erisnimiä ja ne kuuluisi jo selvyyden vuoksi kirjoittaa isoilla alkukirjaimilla. Niinpä vihreä on väri ja Vihreät puolue. Jne.
Horoskooppisi on aivan mainio teksti.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmettelen hieman, etteikö olisi erinimiä. Muutkin yhdistykset ovat erisnimiä ja kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, lyhenteet tavallisesti suurilla kirjaimilla.
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin näen puolueiden nimet erisniminä, joiden alkuun kuuluu iso kirjain. Kuitenkin jos luen vaikkapa tämän päovän Hesarin pääkirjoitusta, puolueiden nimet kirjoitetaan poikkeuksetta pienellä alkukirjaimella.
Ilmoita asiaton viesti
Saattaa olla, että Hesari on itse niin lähellä politikointia, että puolueet tuntuvat liian arkisilta?
Ilmoita asiaton viesti
Tämä puolueiden nimien kirjoittaminen pienellä alkukirjaimella ei ole vain Hesarin erikoisuus, vaan se on yleinen käytäntö, jota esiintyy vaikkapa Mitä-Missä-Milloin -kirjoissa. Se on aivan ilmeisesti kielenhuoltajien suositus. Se ei muutu kuin uudella suosituksella.
Ilmoita asiaton viesti
Lainaus Kielikellosta: ”Vuodelta 1968 peräisin olevan suosituksen mukaan puolueiden käyttönimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Isoja alkukirjaimia käytetään vain silloin, kun mainitaan puolueen virallinen, puoluerekisteriin merkitty nimi (kuitenkin ilman lyhennettä rp. ’rekisteröity puolue’), esimerkiksi Kansallinen Kokoomus, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, Vihreä liitto, Suomen Keskusta. Näitä nimiä tarvitaan kuitenkin hyvin harvoin.”
Tämä vaikuttaa selkeältä säännöltä. Asiasta on samalla Kielikellon sivulla lisää kirjoitusta, mutta yllä oleva sääntö riittää kirjoittajille. Kun kirjoitetaan hieman huolellisempaa tekstiä kuin esim. arkinen sanomalehtiteksti, voidaan ihan hyvin käyttää isoa alkukirjainta puolueista ja muistakin yhdistyksistä.
Laitan linkin Kielikellon sivuun, jossa asiasta on tietoa:
https://www.kielikello.fi/-/puolueiden-nimet-iso-vai-pieni-alkukirjain-
Ilmoita asiaton viesti
Suurkiitos! Siinähän se asiantuntijoiden suositus on. Asiaa oli käsitelty uuden kerran vuonna 2011. Muutota ei tehty. Puolueiden viralliset nimet siis kirjoitetaan isoilla alkukirjaimilla mutta lyhennetyt muodot pienillä. Tätä suositusta vastaan minä juuri tässä kirjoitan.
Kirjoitetaanhan Yhdysvallatkin suurella alkukirjaimella, vaikka maan koko nimi on Pohjois-Amerikan Yhdysvallat.
Onnea kirjoitushankkeillesi, Tarja!
Ilmoita asiaton viesti
Tokion olympialaiset ovat lähestymässä – ellei niitä taas siirretä vuodeksi 2022. Niinpä teen kielipoliiseille ehdotuksen.
Suomalaisia ei enää pitäisi kiduttaa puhumalla olympialaisista. Tuo sana ei kerta kaikkiaan sovi suomalaisen suuhun. Ensinkin o ja y eivät sovi samaan sanaan. Ja -mp- vääntyy suomalaisen suussa -mpp-muotoon. Hyväksykäämme siis, että olumpialaiset ovat suomeksi olumppialaiset.
Ilmoita asiaton viesti
Älkäämme hyväksykö. Varsinkin tuo konsonantin kahdennus on ärsyttävää ruotsinvoittoisuutta, vähän niin kuin Jaappani, Etiooppia, Porttugali, muussi (viimeksi mainittu kai lähinnä savonvoittoisuutta).
En tiedä, oliko enemmän huvittavaa vai ärsyttävää, kun Madeiralla nuori naisopas puhui koko ajan paikasta nimeltä Portto Santto.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän presidentti ”Vladimir Puuttin”.
On totta, että suomalainen lausuminen transkriptoinnin mukaisesti ”Putin” ei sataprosenttisesti vastaa venäläistä äänneasua (U-kirjaimen pitää olla puolitoistakertainen ja T-kirjain liudentunut), mutta se olisi kuitenkin paljon lähempänä oikeata.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin ärsyttävä ääntämistapa on Putiini. Kun ääntää Puuttin, tulee melko lähelle oikeaa.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä, että olumpialaiset on parempi kuin olumppialaiset. Mutta vielä parempi olisi olimpialaiset. Osaammehan sanoa vaikkapa ”Olimpahan laiska”. Siinä on joukko samoja äänteitä.
Ilmoita asiaton viesti
Osaatko sanoa: ”On nyt pian”? Vaihda konsonantit, niin saat olympian.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo on hyvä esimerkki. Kun sanomme ”On nyt pian”, meillä on kolme sanaa, joista ensimmäisessä on takavokaali o, toisessa etuvokaali y ja kolmannessa takavokaali a. Tämä rimpsu käy suomalaisen suuhun, jos nuo etu- ja takavokaalit ovat eri sanoissa. Olympialaiset-sanan ääntäminen onnistuu, jos ajattelee, että kyseessä on monta eri sanaa: o lym pia lai set. Vaikeinta on tuo aloitus, koska o ja y eivät millään sovi samaan sanaan.
Ilmoita asiaton viesti
Täytyy myöntää, että esimerkki ei ole minun keksimäni vaan peräisin Paavo Noposelta, joka ehdotti lausetta ”On nyt pian olympialaiset” tuon ”vaikean” sanan harjoittelemiseen.
(((Hassua kyllä, itse en koskaan ole kokenut olympialaiset- tai vampyyri-tyyppisiä sanoja vaikeiksi, vaikka ne vokaalisointua rikkovatkin. Olisiko tällä jotain tekemistä musiikkitaipumuksen kanssa. Pienestä pitäen on tullut nauttineeksi siitä, miten panee erilaisia ääniä peräkkäin…)))
Ilmoita asiaton viesti
Noista olympialaisista vielä:
Suomen kielen sääntöjen mukainen muoto olisi ÖLYMPIÄLÄISET. Kelpaako se kielipoliiseille?
Vai olisiko parempi OLIMPIALAISET? Niinhän englannin kielelläkin sanotaan ALIMPIK GEIMS vaikka kirjoitetaan Olympic Games.
Ilmoita asiaton viesti
Kun Etelä-Koreassa oli Olympialaiset maan pääkaupunki kirjoitettiin edelleen suomeksi Söul. Jotkut urheiluselostajat puhuivat silloin ”Söylin Ölympialaisista”.
Ilmoita asiaton viesti
Tokion olympialaiset piti järjestää jo vuonna 2020. Saapa nähdä, tuleeko niitä vielä vuonna 2021:kään. Ehkä ne siirretään vielä Jokohamaan. Silloin nyrkkeilyselostajat voisivat taas sanoa: ”Jokoha ma humahutan?”
Ilmoita asiaton viesti
Itse asiassa ”Tokion Olympialaiset” voitaisiin hyvin pitää Jokohamassa. Se on Tokiolle kuin Espoo Helsingille.
Ilmoita asiaton viesti
Turhamaisuuttani päätin hankkia aitojapanilaiseen autooni (Suzuki) aitojapanilaiset renkaat. Merkiksi valikoitui Yokohama, jossa alku-Y lienee englanninkielistä translitterointia.
Ilmoita asiaton viesti
Asuin vuodet 1990-1992 Tokiossa ja 1993-1995 Yokohamassa, joten tuttuja kotikulmia molemmat. Yokohaman kolmikerroksisesta talosta oli merinäkymä ylimmästä kerroksesta ja neliöitä oli melkein 300. Keskivertojapsit eivät voineet uskoa, että sellaista on olemassakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Itäisin paikkakunta jossa olen käynyt, näyttää olevan Jerusalem: 35 astetta itäistä pituutta. Hyvänä kakkosena tai ainakin lähellä kärkisijoja on siis Ilomantsi, 31. Kiovan pituuspiiri on 30. Ja Ukrainan piti olla itäinen maa!
Mutta tämähän on oikeinkirjoitusblogi. ”Suuhun sopivasta” japanin kielestä on lainattu runsaasti sanoja kansainväliseen käyttöön; tuoreimpana ja dramaattisimpana varmaankin tsunami. Kamppailulajien termejä on aikamoinen liuta, ja ravintolaan ajatukset vie toisaalta sushi, toisaalta karaoke. Sotaisaa historiaa edustavat samurai ja kamikaze. Selvää tekstiä jota ei todellakaan tarvitse kääntää.
Mitäpä suomesta? Öööö… sauna! Ja Molotovin cocktail, vaikka kumpikaan käsitteen puoliskoista ei erillisenä ole suomea.
Ilmoita asiaton viesti
Minä olen käynyt päivämäärärajalla, Lensin Los Angelesista Uuden-Seelannin Aucklandiin. Lähdin Losista 17.10. ja saavuin Aucklandiin 19.10. Niinpä 18.10. jäi minulta kokonaan elämättä.
Aucklandissa tapasin konsuli Ari Hallenbergin. Hän on jääkiekkokeisari Kalervo Kummolan veli. Hän oli vaihtanut sukunimensä, koska muuten kaikki luulivat hänen olevan maori.
Ilmoita asiaton viesti
Maorinkielestä tuli mieleeni hauska juttu:
Maorinkielinen runo, jonka otsikko oli ”He turu manu” kiinnitti huomioni The New Zealand Herald-lehdessä helmikuussa 1988, jolloin vietin muutaman päivän Aucklandissa. Suomen presidentiksi toiselle kaudelle oli
juuri valittu Mauno Koivisto, Turun murteella ”Turu Manu”. Tästä sain aiheen lähettää tervehdyksen presidentille.
Sain presidentiltä kiitoskirjeen, ja runo päätyi myös Turun Sanomien juttuun vappuaattona 1988 otsikolla ”Lennä Turu Manu”. Kirjoittaja oli silloinen päätoimittaja Jarmo Virmavirta.
”He turu manu” tarkoittaa lentävää leijaa ja suomeksi käännettynä runo alkaa seuraavasti:
”Leijani, joka lentää tempoillen puolelta toiselle on kuin metsähaukka”.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, Seija-Sisko, tosi jännästä tarinasta.
Minä olin kesäkuusta 1988 vuoden verran toimittamassa Australian Brisbanessa suomenkielistä lehteä Filandia News. Tuolloin kävin suomalaisten ikäihmisten lepokodissa Finlandia Villagessa haastattelemassa Ari Hallenbergin ja Kalervo Kummolan isää. Tuo perhe muutti Australiaan 1950-luvulla, mutta Kalervo muutti takaisin Suomeen.
Paperisen Uuden Suomen viimeisen päätoimittajan Jarmo Virmavirran tulin tuntemaan jo Yle-ajoillani.
Ilmoita asiaton viesti
Minä olen käynyt Tokiossa vain kerran. Hotellihuoneeni oli elämäni pienin, korkeintaan 4 m2. Sänky oli nostettuna seinää vasten. Kun se vedettiin alas, ei huoneeseen muuta mahtunutkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Yokohama on varmasti sama kaupunki kuin Jokohama. Tosin YK ei ole sama kuin JK.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, JK tarkoittaa jotain paljon ylevämpää …
Ilmoita asiaton viesti
Niin, tarkoitat varmaan J. K. Paaasikivi?
Ilmoita asiaton viesti
Tuon kolmen a:n rykelmä on myös mielenkiintoinen ehdotus uudeksi oikeinkirjoitukseksi 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Tokiossa taitaa olla asukkaita toista kymmentä miljoonaa, Jokohamassa yhtä paljon kuin Suomessa. Ne ovat siis kuin Helsinki ja Espoo.
Ilmoita asiaton viesti
Odottelen jatkuvasti Kotun väen kommenttia siitä, miksi niin monet haluavat yhä saada yhtä ja toista aikaiseksi, kun Suomen kielen perussanakirjakin suosittelee lyhyempää ja kaikin puolin järkevämpää muotoa saada aikaan.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen puolueista kolmella on nimi, joilla on kaksoismerkitys. Sanat kokoomus, keskusta ja vihreä tarkoittavat muutakin kuin suomalaista puoluetta.
Sanakirjasta voi nähdä, että kokoomus tarkoittaa myös koalitiota ja koostumusta. Kun puhutaan puolueesta, olisi järkevää käyttää isoa alkukirjainta. Jos nimittäin halutaan olla järkeviä ja selkeitä.
Ilmoita asiaton viesti
Sain asiantuntijavastauksen blogini kysymyksiin Henna Leskelältä Kotuksesta. Tässä on vastauksen alkupuoli. Tarkempiin selvityksiin täytyy palata uudessa Vapaavuoro-jutussa, koska tämä teksti häviää kohta näkymättömiin tuonne maan rakoon.
Tässä Kotuksen vastauksen alku:
kiitos linkistä! Vastaamme blogitekstissä käsittelemiisi aiheisiin, mutta meillä ei ole mahdollisuutta käydä läpi kirjoitukseen tulleita kommentteja. Mukavaa kuitenkin huomata, että kieliasiat kiinnostavat, jälleen kerran. Moneen oikeinkirjoituspulmaan löytyy ohje ja kenties perustelukin esimerkiksi Kielitoimiston ohjepankista, sanakirjasta tai Kielikello-lehdestä:
http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
https://www.kielikello.fi/
Jos näistä palveluista ei löydy apua pohdintoihin, voi ottaa yhteyttä Kotimaisten kielten keskuksen neuvontaan: https://www.kotus.fi/palvelut/kieli-_ja_nimineuvonta.
Ilmoita asiaton viesti