Viro oli itsenäisenä ensin 22 ja nyt jo 30 vuotta. Onnea!
Viro oli itsenäisenä ensin 22 ja nyt jo 30 vuotta. Onnea!
Vuosi 1991 oli monien järeiden muutosten aikaa. On kulunut 30 vuotta siitä, kun Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi 20.8.1991. Virolaiset osasivat viisaasti käyttää hyväkseen hetkeä, jolloin aikaikkuna oli hetken sopivasti avoinna.
Kolme vuosikymmentä sitten Moskovassa oli koettu Gennadi Janajevin joukon vallankaappaus. Mihail Gorbatshov syöstiin vallasta. Parin päivän päästä Venäjän presidentti Boris Jeltsin otti vallan Moskovassa. Mutta hän oli vain Venäjän, ei Neuvostliiton presidentti. Se merkitsi osavaltioille itsenäistymisen mahdollisuutta. Viro osasi käyttää tilannetta hyväkseen, vaikka tuolloin Tallinnan kaduilla oli venäläisiä hyökkäysvaunuja.
Noina aikoina hoidin tuottajana edellisenä vuonna aloitettuja Ylen venäjänkielisiä radiolähetyksiä. Oli todella vaikea kertoa päivän tapahtumista kuulijoille, kun kukaan ei tiennyt, mitä huomenna tulisi tapahtumaan.
Suomen presidenttiä Mauno Koivistoa on arvosteltu siitä, että hän oli ensi alkuun hyvin varovainen ottamaan kantaa Viron itsenäisyyshankkeisiin. Se on kyllä ymmärrettävää tuossa hankalassa tilanteessa. Suomi oli ulkoistanut tukitoiminnat suomalais-virolaiselle Tuglas-seuralle, jonka kautta meni taloudellista ja henkistä tukea. Ja virolainen poliitikko Lennart Meri jäi useiksi päiviksi Suomeen hoitamaan vastasyntyneen Viron tasavallan ulkomaansuhteita.
Olin Ylessä seuraillut Viron asioita jo pitkään. Olin mukana vuonna 1969, kun joukko toimittajia matkusti Tallinnaan tekemään radion Aamukahvi-lähetystä Viru-hotellin harjannostajaisista. Mukana olivat mm. Jukka Virtanen, Olli Alho ja Juha Virkkunen.
Viron ja Suomen turismi oli hyvin yksipuolista, vaikka laivayhteys Helsingistä Tallinnaan oli avattu Georg Ots -aluksella. Suomalaiset saattoivat käydä Virossa mutta vain harvat virolaiset pääsivät käymään Suomessa.
Suomen televisiota katseltiin kiinnostuneina Suomenlahden etelärannalla. Mutta pitkään aikaan Suomessa ei käynyt lainkaan virolaisia radio- ja tv-toimittajia. Kaikki journalistisuhteet tapahtuivat Moskovan kautta. Lopulta eräs virolainen toimittaja pääsi jutun tekoon Suomeen, mutta hänen aiheekseen oli määrätty – paikat, joissa Lenin oleskeli salaa Helsingissä kesällä 1917.
Helsingin ETY-kokouksessa kesällä 1975 Suomessa oli virolainen toimittaja. Hän teki kuitenkin raportteja venäjäksi. Muistan hänen kertoneen, että hän tekee kokouksen asioista selkoa jollakin tavalla myös viroksi. Mahdollisesti virolaiset huomasivat, että ETYKin ”kolmannen korin” sananvapauspykälät voisivat antaa Virolle toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Ja niinhän kävi, kun edettiin Berliinin muurin murtumiseen 9.11.1989.
Vuonna 1978 kävin Kaarle Stewenin kanssa muutamassa neuvostotasavallassa tekemässsä ohjelmaa neuvostoelokuvasta. Tuolloin tapasimme myös virolaisia alan edustajia. Noina vuosina oli tapana myydä Tallinnan kaduilla varsinkin naisten sukkahousuja matkakassan kohentamiseksi.
Vuosina 1982-84 ja 1988-89 asuin Australiassa. Siellä sain mielenkiintoisia tuttuja virolaisista pakolaisista. Maahanmuuttajaradiossa suomen- ja vironkieliset lähetykset olivat peräkkäin. Siellä Sydneyn radiostudiolla tulin tuntemaan Australian virolaisia journalisteja.
Muistamme hyvin myös Baltian maiden ihmisketjumielenosoitukset itsenäistymisen puolesta. Ja Viron maineikkaat laulujuhlat saivat 1980-luvun lopulla kansallishenkisen luonteen. Viron lippu oli aikaisemmin ollut jyrkästi kielletty esine. Noina vuosina sini-musta-valkoista tunnusta alkoi nähdä julkisuudessa. Olin paikalla neuvostokauden viimeisillä laulujuhlilla vuonna 1990.
Virolla on muuten nykyään kaksi kansallispäivää. Tuo vanha itsenäisyyspäivä on 24. helmikuuta 1918. Tuota ensimmäistä itsenäisyyttä kesti kesään 1940, jolloin Neuvostoliitto valloitti Viron. Olin 1980-luvulla viettämässä tuota ensimmäistä itsenäisyyspäivää Australian Sydneyn Eesti Majalla. Suomen suurlähettiläs tai konsuli eivät voineet osallistua noihin juhliin neuvostokaudella. Se oli Suomen varovaista ulkopolitiikkaa.
Onnea ja menestystä Virolle, joka on ottanut mallia Suomen oikeus- ja hieman jo hyvinvointivaltiomallista!
ASIASANAT: Neuvostoliitto, Viro
Kiitos kirjoituksesta mielenkiintoisine muisteloineen. Otsikon numerossa 28 taitaa olla kirjoitusvirhe.
Muistan hyvin, miten absurdina omina kouluaikoinani (1970-luvulla ja 1980-luvun alussa) pidettiin ajatusta siitä, että Baltian maat vielä saisivat itsenäisyytensä takaisin. Joskus huusimme huvin vuoksi ikään kuin rellestäessä ”Karjala takaisin” tai ”Viro vapaaksi”. Muistan, miten eräs erittäin älykäs ja ”tiedostava” luokkatoverini pilkkasi tuota: ”Viro vapaaksi”, sehän on sama kun huutaisitte ”Kalifornia vapaaksi”.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos tärkeästä korjauksesta. Tuo ensimmäinen itsenäisyyden jakso ei todellakaan ollut enempää kuin 22 vuotta.
Muistan myös, miten neuvostoaikoina surkuttelimme virolaisia ”pikkuveljiämme”. Emme juurikaan nähneet heille toivoa. On hienoa, että Viro on sittemmin noussut ripeää tahtia melkein Pohjoismaiden joukkoon. Se on jättänyt monella tavalla muut entisen itäblokin maat jälkeensä. Viro on jo kiirehtinyt myös Naton jäseneksi.
Ilmoita asiaton viesti
Vironkin tie pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi Venäjän naapurina on ollut kivikkoinen.
Sydäntäsarkevää oli esim. kun virolaiset saivat kuulla kansallislaulunsa Suomen TVstä kun suomalainen voitti kultamitalin purjehduksesssa Moskovan olympialaisissa(!).
Onnea ja menestystä Virolle!
https://www.youtube.com/watch?v=-DCin2rc_eQ
Ilmoita asiaton viesti
”Sydäntäsarkevää oli esim. kun virolaiset saivat kuulla kansallislaulunsa Suomen TVstä kun suomalainen voitti kultamitalin purjehduksesssa Moskova olympialaisissa(!).”
On todella erikoista, että Suomella ja Virolla on sama kansallislaulu. Joku on ehdottanut, että Suomi ottaisi käyttöön Finlandia-hymnin. Mutta jokin Afrikan maa ehti napata senkin.
Viro voi kyllä kehua olleensa olympiakaupunki. Siellä järjestettiin Moskovan vuoden 1980 kisojen purjehdukset.
Ilmoita asiaton viesti
Aikaikkuna oli 90-luvun alkupuolella auki Suomellekin saada ainakin osa Karjalasta takaisin. Koivisto, ja suomettuneena vieläkin tuolloin rypenyt poliittinen johtomme jätti etsikkoajan käyttämättä!?
Kyllä Koiviston suhtautuminen Viron uudelleen itsenäistymiseen oli aivan liian pitkään itänaapuria ymmärtävää. Toimi jonkinlaisena Gorbatshovin linkkinä baltteihin päin. Jopa toppuutteli virolaisia hötkyilemästä itsenäisyyden kanssa!?
Uotilan blogin viimeisestä lauseesta paistaa lievästi virolaisten ikävänä huomioima liiallinen suomalainen isoveli-asenne. Tuskin Viro enää kaipaa suomalaisten ylemmyydentuntoisia ohjeita valtiolliseen elämäänsä. On eräissä asioissa meitä edellä. Varsinkin Natoon liittymisessä. Liittyminen tuohon järjestöön olisi Suomenkin pitänyt samanaikaisesti ehdottomasti hoitaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Aikaikkuna oli 90-luvun alkupuolella auki Suomellekin saada ainakin osa Karjalasta takaisin. Koivisto, ja suomettuneena vieläkin tuolloin rypenyt poliittinen johtomme jätti etsikkoajan käyttämättä!?”
Jostain minullekin käsittämättömästä syystä Suomen johto suhtautui kielteisesti itärajan siirtoon. Muistan yhden kenraalin sanoneen, että emme ota Viipuria takaisin, vaikka sitä tarjottaisiin kultalautasella. Mistä tuollainen asenne? Joidenkine mielestä ongelmana olisi venäjänkielinen väestö, joka meidän olisi pitänyt ottaa vastaan samalla kertaa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on vuosikaudet ollut ilmassa suuressa määrin ajattelua, että ei Karjalaa kannata ottaa takaisin vaikka saisimme!??
Kun eräs valtio on koittanut, ja koittaa verissäpäin vallata naapureiltaan pienenkin palan, ”vaaksan” verran valtioaluetta, niin meidän pakkoluovuttamamme, ryöstetty!, erittäin suuri valtioalue on meille mahdollisesti takaisinsaatuna arvoton!? Miksi mokomaa maapalasta veteraanit puolustivat, monet viimeiseen hengenvetoon? Sehän onkin osoittautunut tarpeettomaksi maakaistaleeksi. Sai mennäkin. Niinkö?
Luovutetussa Karjalassa on yhä paljon erilaisia hyvin merkittäviä taloudellisia ja muita arvoja.
Kyllä kai venäläisasukkaista, heitä kuullen voidaan neuvotella. Ei alueen takaisinsaanti voi siihen kaatua!?? Nyt kun on tulossa työvoimapulaa, niin sieltähän väkeä löytyisi. Eivät varmasti kaikki ole juoppoja ja rikollisia.
Saadaan tai ei Karjala joskus takaisin, niin sen arvottomuutta on ainakin turha kenenkään kansallemme markkinoida.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomessa on vuosikaudet ollut ilmassa suuressa määrin ajattelua, että ei Karjalaa kannata ottaa takaisin vaikka saisimme!??”
Minäkään en voi ymmärtää, miksi Suomi ei ottanut vastaan luovutettuja alueita, jos niitä tarjottiin. Toisaalta en voi ymmärtää, miksi niitä oli tarjottu. Liittyikö tarjoukseen ehtoja, joita emme voineet hyväksyä? Kenties uusi yya-sopimus?
Ilmoita asiaton viesti
Kunnioitin Koiviston päätöstä ottaa inkeriliäset takaisin paluumuuttajina. Mutta en ymmärrä millään, miksi Manu kieltäytyi ottamasta (ainakin osaa) Karjalasta takaisin, vaikka Jeltsin sitä tarjosi!
Nyt on myöhästä, täytyy olla valppaana, ettei Putin ota koko Suomea.
Ilmoita asiaton viesti
”Kunnioitin Koiviston päätöstä ottaa inkeriliäset takaisin paluumuuttajina. Mutta en ymmärrä millään, miksi Manu kieltäytyi ottamasta (ainakin osaa) Karjalasta takaisin, vaikka Jeltsin sitä tarjosi!”
Minäkään en ymmärrä, miksi osaa luovutetusta alueesta ei haluttu ottaa, jos sitä todella tarjottiin. Kekkonenkin tiettävästi pyrki saamaan Suomelle Saimaan kanavan länsirannan, kun kanava oli uusittu. Mutta siinä suunnitelmassa ei onnistuttu.
Koiviston lupaama paluumuutto-oikeus inkerinsuomalaisille oli hieno tarjous. Kun hoidin Ylen venäjänkielisiä lähetyksiä 1990-luvulla, inkeriläiset paluumuuttajat olivat tärkeä kuulija- ja kotoutusryhmä. Heillä melkein kaikilla oli venäjä ykköskielenä.
Ilmoita asiaton viesti
Lennart Meri vuonna 1996 myöntämässään haastattelussa huomautti, hän oli jo1980-luvun alussa ymmärtänyt sen, mikä oli jäänyt ”40000:lta hyvin palkatulta amerikkalaiselta sovjetologilta huomaamatta” – neuvostojärjestelmän ajautumisen väistämättä kohti vararikkoa. Olivatko suomalaiset ymmärtäneet, häneltä kysyttiin. Meri vastasi, että käydessään ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 1975 hän näki hotellinsa ikkunasta vastapäiseen seinään piirretyn julistuksen: Jenkit pois Angolasta! Silloin ymmärsin, Meri sanoi, että suomalaiset eivät myöskään olleet ymmärtäneet. Virolaisia on jäänyt kaivelemaan Suomen isoveliasenne, joka lopulta osoittautui epärealistiseksi: me olimme arvioineet Neuvostoliiton tilanteen väärin. Max Jakobson, Tilinpäätös.
Ilmoita asiaton viesti
”Uotilan blogin viimeisestä lauseesta paistaa lievästi virolaisten ikävänä huomioima liiallinen suomalainen isoveli-asenne. Tuskin Viro enää kaipaa suomalaisten ylemmyydentuntoisia ohjeita valtiolliseen elämäänsä. On eräissä asioissa meitä edellä. Varsinkin Natoon liittymisessä. Liittyminen järjestöön olisi Suomenkin pitänyt samanaikaisesti hoitaa.”
En ole lainkaan ylimilinen suhteessani virolaisiin. Kun kiitän Viron lähentyneen kehityksessään Pohjolaa, teen sen täynnä ihailua ja kunnioitusta, kun tiedän ja tunnen maan surkean tilanteen neuvostovallan aikana.
Saattaa olla, että Suomen olisi kannattanut liittyä Natoon yhdessä Baltian maiden kanssa. Presidentti Tarja Halonen ei halunnut toimia niin. Myöskään nykyinen presidentti Niinistö ei ole edennyt Nato-jäsenyyden suhteen. Kenties optio sittenkin riittää? Se antaa turvaa, mutta ei vedä Suomea mukaan Naton kaikkiin operaatioihin.
Ilmoita asiaton viesti
Nato-optiolla ei valitettavasti tee mitään! Turva tulee vain jäsenille.
Ilmoita asiaton viesti
”Nato-optiolla ei valitettavasti tee mitään! Turva tulee vain jäsenille.”
Suomen maantieteellinen asema on hankala Venäjän kakkoskaupungin liepeillä. Olen ymmärtänyt, että Nato käsittää sen ja on antanut Suomelle mahdollisuuden liittyä jäseneksi vasta, jos Suomea todella uhataan. Suomi puolestaan on luvannut pitää puolustuksensa kunnossa ja harjoittella Naton kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
F-35 on parempi optio.
Ilmoita asiaton viesti
Luehan Timo Uotila Ari Pesosen juuri kirjoittama blogi puheenvuorosta!
Ilmoita asiaton viesti
Luin juuri tuon Ari Pesosen Puheenvuoron. Siinä on paljon mielenkiintoista faktaa. Mutta Pesosella ei ole minkäänlaista ymmärtämystä presidentti Koiviston varovaiselle linjalle. Jälkikäteen on helppo antaa ohjeita siitä, miten olisi pitänyt toimia. Pesonen ei halua ymmärtää sitä, että asioita hoidettiin paljolta Tuglas-seuran kautta. Sillä tavalla Lennart Meri saattoi hoitaa ulkomaansuhteita paljon paremmin kuin Tallinnasta käsin.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/aripesonen1/mauno-koivisto-ja-viron-itsenaistyminen-suomen-presidentit-ja-nato-jasenyys/
Ilmoita asiaton viesti
Koiviston Gorbatshovin juoksupoikana toimimiselle ei löydy paljon muiltakaan kannatusta kuten ei Ari Pesoseltakaan!
Jälkikäteisesti asioita pohditaan ja tämänkin asian pohdinta päätyy siihen, että Koiviston olisi pitänyt toimia paljon jämäkämmin Viron uudelleen itsenäistymisen puolesta. Mutta tiedetäänhän hänen yleinen jahkailunsa…kyllä se siitä!
Ilmoita asiaton viesti
”Koiviston olisi pitänyt toimia paljon jämäkämmin Viron uudelleen itsenäistymisen puolesta. Mutta tiedetäänhän hänen yleinen jahkailunsa…kyllä se siitä!”
Koivisto ei halunnut turhaan ärsyttää Gorbatshovia, joka oli varsinainen rauhan mies ilman lainausmerkkejä. On muistettava, että Berliinin muuri oli murtunut ja Neuvostoliitto hajonnut melkein ilman verenvuodatusta. Jos Kremlissä olisi ollut toisenlainen diktaattori, ydinaseet olisi otettu käyttöön ja uusi maailmansota alkanut.
Ilmoita asiaton viesti
Asiaa täytyy peilata siihen nojautuen, että suomettuminen ei loppunut Kekkosen presidenttikausien päättymiseen, vaan Koivisto jatkoi samaan malliin. KGB-miesten kanssa jatkettiin aivan liian läheistä seurustelua. Ja ”neuvostovastaisuudella” lyötiin itänaapuriin kriittisesti suhtautuvia edelleenkin surutta. Pakollista tällainen yhteiselo ei siinä mitassa ollut kuin tapahtui.
Ilmoita asiaton viesti
On totta, että Suomessa suhtauduttiin Neuvostoliittoon loppuun saakkahyvin varovaisesti. Tuo perinne oli saatu jo tsaarin ajoilta, jolloin sillä tavoin pystyttiin säilyttämään harvinaislaatuinen itsehallinto ja ruotsalaismallinen oikeuslaitos, vaikka elettiin valtavan suurvallan pääkaupungin Pietarin lähimaastossa.
Varsinainen ”suomettuneisuuden aikakausi” loppui, kun YYA-sopimuksesta päästiin eroon. Siinä prosessissa Koivistolla oli ratkaiseva rooli.
Ilmoita asiaton viesti
Ikävästi Suomen kaulassa roikkuneesta riippakivestä, YYA-sopimuksesta, olisi päästy luonnostaan eroon ilman Koiviston ”ratkaisevaa rooliakin” Neuvostoliiton kadotessa historian roskatynnyriin. (Vapaasti Trotskin lausumaa toisessa yhteydessä lainaten.)
Ilmoita asiaton viesti
Ei tuo YYA-sopimuksesta irtautuminen ollut aivan noin automaattista. Kyllä siinä tarvittiin neuvotteluja ja diplomatiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Gorbatshov oli tiettävästi Viron silloisen johtajan Vaino Väljasin opiskelukaveri nuoruuden ajoilta. Asetelma oli aika selkeästi sellainen, että Viron itsenäistymiskehityksen aikana Gorbatshov antoi jämäköitä lausuntoja Neuvostoliiton yhtenäisyyden puolesta kyseenalaistaen julkisuudessa Baltian maiden itsenäistymistarpeen, mutta samanaikaisesti antoi siellä kaiken rauhassa tapahtua ja mennä eteenpäin.
Ilmoita asiaton viesti
”Gorbatshov antoi jämäköitä lausuntoja Neuvostoliiton yhtenäisyyden puolesta kyseenalaistaen julkisuudessa Baltian maiden itsenäistymistarpeen, mutta samanaikaisesti antoi siellä kaiken rauhassa tapahtua ja mennä eteenpäin.”
Tämäkin kertoo, että Gorbatshov oli pohjaltaan rauhan mies. Koivisto ilmeisesti halusi välttää käyttämästä hyväksi hänen hyväntahtoisuuttaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä, että toit esiin Pesosen blogilinkin. Tuo blogi kannattaa jokaisen asiasta kiinnostuneen lukea.
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaa myös lukea Paavo Väyrysen Puheenvuoro. Hän oli peräti ulkoministerinä noina päivinä, jolloin Viron itsenäistymiseen otettiin kantaa Suomessa. Väyrynen kertoo asioista tietenkin omalta kannaltaan niin kuin jokainen ihminen. Totuutta on etsittävä kriittisesti näiden näkemysten pohjalta:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/paavovayrynen/hullun-vuoden-musta-joutsen-neuvostoliitto-hajoaa/
Ilmoita asiaton viesti
Geor Ots muuten aloitti liikennöinnin vasta vuonna 1980.
Vierailin itse Virossa ensimmäisen kerran ”Tallinn” -nimisellä lautalla vuonna 1974.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo Ylen ohjelmantekomatka vuonna 1969 tehtiin pikkubussilla. Yövyimme Leningradissa, josta matka jatkui Narvan kautta Tallinnaan.
Ilmoita asiaton viesti
Toukokuun 7. päivänä 1965 M/S Vanemuine, pieni kippo aloitti liikennöinnin Helsingin ja Tallinnan välillä. Kas kummaa, laivalla ei ollut virolaisia matkustajia, ainoastaan suomalaisia jotka reissasivat ryyppyreissulle Tallinnaan. Matkustin toukokuussa 1975 Tallinn-laivalla Tallinnaan. Asuttiin Viru-hotellissa, jossa oli kova kontrolli. Viimeiset ruplat jotka jäivät tähteeksi kosteista illoista piti käyttää ostoksiin. Käytiin Kaubmajassa josta hankittiin kassillinen kalasäilykkeitä koska muuta ei ollut tarjolla.Purkkien etiketissä luki ”Kalameehe eine”. Laittautuessamme takaisin satamaan, venäläinen taksikuski Viktor sanoi AVot!
Ilmoita asiaton viesti
Mauno Koivisto viivytteli Viron itsenäisyyden tunnustamista siitä yksinkertaisesta syystä, että hän piti mahdollisena, että neuvostovalta palaa takaisin.
Itsenäisyyden tunnustamisen viivyttely aiheutti Virossa katkeruutta.
Kippis ja kulaus veljeskansa Viron menestykselle.
Ilmoita asiaton viesti
–
Ilmoita asiaton viesti
Jos ja kun olette kiinnostuneita Virosta, kannattaa kuunnella Marjo Näkin radio-ohjelmasarjaa ”Tallinnan-laivalla vapauteen”. Siellä haastatellaan mm. Juhani Salokannelta ja Seppo Zetterbergiä, joilla on minun laillani kokemuksia 1960-luvun Neuvosto-Eestistä:
https://areena.yle.fi/audio/1-50923851
Ilmoita asiaton viesti
Juhani Salokannel on kunnostautunut Jaan Krossin romaanien suomentajana. Hän joka ei ole tutustunut Krossin tuotantoon, suosittelen lämpimästi ko. kirjailijan kirjojen lukemista. Avartaa kummasti näkemystä Viron kansan taistelusta pakkovaltaa vastaan.
Ilmoita asiaton viesti