Puolasta Skotlantiin, osa II

Lento Gdańskista Edinburghiin kulki Pohjanmeren yli kohtaamatta suurempaa turbulenssia ja ehdin jo maanantai-illaksi kaupungin Weaverly-rautatieasemalle. Vietin tämän jälkeen seuraavat viisi päivää Pohjois-Englannin Newcastlessa asuvan puolalaistytön seurassa. Päätimme kuitenkin yöpyä aluksi Skotlannin pääkaupungissa ja rupattelimme illan brittiläisessä pubissa, jossa tuoppi Guinnessia maistui lennon jälkeen harvinaisen hyvältä. Varasimme myös seuraavaa päivää varten useamman tunnin kaupunkikierrosta ja parin tunnin vaellusta varten.

Dorota oli viettänyt Iso-Britanniassa jo kolme vuotta ja hänellä oli mielipiteitä maasta suuntaan jos toiseen. Manner-Eurooppaan verrattuna brittiläinen ystävällisyys ja smalltalk-kulttuuri tekivät minuun ensi alkuun suuren vaikutuksen, mutta hän käski minua kiinnittämään kuitenkin huomiota siihen, kuinka paljon ihmisten puheliaisuus perustui aitoon kiinnostukseen eikä pelkkään kohteliaisuuteen. Ensivaikutelma oli joka tapauksessa loistava, ja pubeissa oli mukava seurata siististi pukeutuneiden herrasmiesten ja -naisten keskustelevan erikoisella aksentilla. Ymmärsin myös perehtyneeni brittien historiaan aivan liian rajallisesti – kouluaikoina puhuttiin kyllä paljon britti-imperiumista, jossa aurinko ei koskaan laskenut, mutta etenkin Englannin ja Skotlannin välinen dynamiikka jäi pahasti pimentoon.

Vuonna 2014 Skotlanti olikin lähellä itsenäistyä kansanäänestyksellä (44,7% puolesta), mutta pari vuotta myöhemmin koko Iso-Britannia päätti erota vastaavalla kansanäänestyksellä Euroopan unionista. Tällä hetkellä uusi kansanäänestys johtaisi mitä todennäköisimmin Skotlannin itsenäistymiseen, sillä Brexitin kannatus painottui vahvasti Englannin puolelle, ja EU-lippuja roikkui protestin merkkinä lukuisten skottien ikkunoista Edinburghissa. Historiallisten viikinkiyhteyksiensä vuoksi itsenäinen Skotlanti voisi hakea esimerkiksi jäsenyyttä Pohjoismaiden neuvostosta, ja sen pohjoisilla Orkneysaarilla on itse asiassa käytössään jo pohjoismainen ristilippu.

Edinburghin historia linkittyy paikoin myös Puolaankin. Seuraavana päivänä kiipesimme Holyrood Parkin yllä sijaitsevalle Arthur’s Seatille ja kävimme katsomassa Wojtek-karhulle pystytettyä patsasta kaupungin keskustassa. Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliittoon jääneistä puolalaisista muodostettiin ns. Andersin armeija, joka siirtyi vuonna 1942 brittiarmeijan alaisuuteen Iraniin. Armeijan sotilaat värväsivät mukaansa pienen karhunpoikasen, joka osallistui esimerkiksi Monte Cassinon taisteluissa ammusten kantamiseen ja yleni lopulta alikersantiksi asti. Sodan jälkeen Wojtek vietti loppuelämänsä Edinburghin eläintarhassa ja myös valtaosa Andersin armeijan sotilaista asettui sen kanssa Iso-Britanniaan, sillä elämä kommunistisessa Puolassa tai Neuvostoliiton vankileireillä ei houkuttanut.

Kiipeilyn ja vaeltelun jälkeen maistelimme vielä paikallista nyhtöpossua osuvasti nimetyssä Oink-pikaruokaravintolassa ja suuntasimme kohti Newcastlea, joka sijaitsee vain parin tunnin junamatkan päässä Edinburghista. Siellä valitsimme pääkohteeksemme Hadrianuksen muurin, joka muodosti aikoinaan Rooman valtakunnan rajan, joka määritti kaikki sen pohjoispuoliset asukkaat barbaareiksi. Skotlannin ja Englannin välisenä rajana muuri ei ole tosin koskaan ollut ja Edinburghin pohjoispuolelta löytyisi vielä erillinen Antoninuksen valli, jota voisi pitää antiikin maailman pohjoisimpana rajaviivana. Pääsisin seuraavina päivinä osallistumaan myös lukuisiin Newcastlen opiskelijarientoihin, joissa paikallishistoria aukenisi entisestään, ja brittiläiseen tapaan meno yliopistolla olisi varsin kansainvälistä.

ToniStenstrm

Vuonna 1993 syntynyt Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisteri Helsingistä. Erityisiä kiinnostuksen kohteita matkailu, kielet ja historia. Akateemisina tutkimuskohteina venäläinen eurasianismi, Ukrainan historia ja jäätyneet konfliktit.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu