Lehmän vuosi Uudelle Vuodelle 2020

Teppo oli 11-vuotias ja oli innoissaan Uuden Vuoden alkamisesta ja hänellä oli kiinalaisia tykäreitä aikamoinen läjä. Hän kuitenkin kyllästyi tykäreiden räjäyttelemiseen ja halusi isomman pommin, niinpä hän askarteli sitten tyhjälle talouspaperirullaan muutamista kiinalaisista ruutia sekä sytytinnaruja ja laittoi vielä vessanpaperirullista leikattuja pahveja siihen vahvistaakseen sen rakennetta liimaamalla ja ruuvipenkillä vielä puristeli sitä pötköäänsä vahvemmaksi, hän halusi tuottaa enemmän painetta, että pommi varmasti posahtaisi.

Onhan hänessä teknistä vikaa, kun on oppinut kemiaa koulussa, kun hän aikoinaan heitti isoimman kiinalaisensa oppilaiden vessanpönttöön ja se räjähti sillä seurauksella, että muut pytyt tyhjentyivät ja tuottivat alipaineen, joka sai pytytkin hörppäämään ilmaa ja sillä seurauksella, että yläkerran vessassa vesi roiskahti erään opettajan päälle hänen ollessa kusella.

– Mitä helvettiä?! Katsoi opettaja märkää housujensa etumusta.

Opettaja harppoi käytävää pitkin päästäkseen alakertaan etsimään sen syyllisen. Kollegat katselivat häntä ja ivasivat:

– Nyt sitä on näköjään laskettu alleen.

– Niin, ei taida vanhuus tulla yksin.

– Pitäisikö sinun hankkia tena? Sinulla on vielä työvuodet jäljellä ja on parempi hankkia isommat housut, että tenasi mahtuisi? Oikeastaan inkontinenssihousut sopisivat sinulle paremmin?

Lähes eläkkeelle jäävää opettajaa ei kiinnostanut jäädä kinastelemaan vaan paineli sinne alakertaan oppilaiden vessaan etsimään syyllistä. Opettaja huomasi sinisen savun täyttämän eriön ja haisteli pytystä tulevan selvää ruudin käryä. Hän tajusi, että vain yksi voi olla täysin kiinnostunut räjäyttelyistä ja paineli sinne matikantunnille, jossa se poika oli parhaillaan pitämässä tuntia.

Opettaja koputti oveen ja paineli sisälle ilman kutsua.

– Minulla on tunti kesken. Kertotaulut olisi vielä opetettavaa ? Ilmoitti Alma Ilmanen närkästyksensä.

– Ei sillä ole väliä, minulla on tärkeämpi asia tekeillä. Opettaja pälyili etsien oppilaiden joukosta Teppoa ja löysi hänet.

Ope nuuski häntä kuin joku vihikoira ja huomasi, että nyt poika jäi verekseltään kiinni.

– Mitä te muuten nyt opetatte? Kysyi opettaja.

– Kuudennen kertotaulua?

– Ahaa. Kuules Tepposeni, mikä on tulos kun lasketaan 6 kertaa 1? Kysyi opettaja velmu ilme päällä.

Teppo tajusi, että vastaamalla kertotauluun, hän jäisi kiinni, kun vessassa oli 6 pyttyä.

– Tuota noin, se on varmaan noin viisi tai noin seitsemän.

– Nyt tuli jälki-istuntoa! Tule nyt heti mukaani! Kihisi opettaja suuttumuksesta.

– Eihän kertotaulusta voi tulla jälki-istuntoa? Hämmästeli Alma.

– Kyllä voi, jos on laistanut kertotaulujen oppimisesta. Kuulittehan tekin vastauksen?

– Jaa, kaikkea sitä näkeekin. Hämmentyi Alma.

Poika joutui jälki-istuntoon ja hänen vanhempansa tuotiin keskustelemaan poikansa tekosista. Isä sätti poikaansa vielä kotona.

Tepolla oli liian kiinnostava teoria ja kokeili jättimäisen kiinalaisen pommin kanssa, kun hän kutsui perheensä lehmän järven pinnalle syömään heinää. Poika räjäytti pomminsa siinä ja lehmä upposi järveen. Tätä hän ei odottanut. Hän odotti sitä, että lehmä pinkaisi pois säikähdyksestä.

Isä huomasi pilkkityössään tämän poikansa tempun.

– Saakeli, naapurit tänne ja äkkiä! Lehmä on pelastettava! Ja niin pilkkikaverit ryhtyivät pelastustyöhön.

Isä hyppäsi järveen pelastamaan lehmänsä ja naapurit toivat narunsa, jonka avulla voidaan lehmä naarauttaa rintamuksen kautta takaisin jään päälle ja saamaan lämpöä huovista.

Isä hytisi siinä kylmyydessään ja nähdessään poikansa, alkoi hän huutamaan.

– Saatanan kakara, sait minut kylmettymään ja saat kohta elämäsi kokemuksen vistaa! Isä paineli poikansa perään vaikka hänellä ei ollut minkäänlaista oksaa mukanaan, eihän mitään puita kasvanut järvellä.

Poika juoksi melkein suoraan kotiinsa mutta suuntasi sinne huussille, sellaiseen vanhan aikaiseen puiseen, jossa oli iso aukko perseelle toimituksia varten. Poika istahti naapureidenkin käyttämässä moniaukkoiseen erääseen kovassa pakkasessa lähes täynnä olevaan paskatynnyriin, jossa oli kuitenkin jäinen ulostepiikki odottamassa ja poika istahti sen päälle. Se ei osunut kumpaankaan pakaraan vaan ihan keskeltä ja se teki kipeää.

-Ai vittu kun koskee! Tuskaili poika ja mietti, että tämänkö saa palkkioksi, kun tekee tuhmuuksia?

Isä löysi poikansa ja aikoi sättiä häntä!

– Isä, olen paskalla!

– Miten voi olla, kun minä jahtasin sinua tähän huussiin? Raivosi isä.

– Mulla on ripuli ja siksi juoksin vauhdilla tähän vessaan!

– On vaikea uskoa, että sinun temppusi aiheutti ruskean parvitaudin, kun melkein hukutit lehmämme! Riehui isä.

– Mun on hankalaa kakkia ja mee pois muualle!

– Hyvä on, mutta meillä on keskusteltavaa kotona, kun tulet sieltä huussista! Teroitti isä.

– Asia tuli selkeesti, iskä!

– Minun on vaihdettava vaatteita sinun takiasi, poika. Nähdään sitten pian.

Poika yritti liikkua mutta se jäinen ruskea kalikka katkesi ja hänen oli paskannattava uudestaan ihan toisessa pytyssä. Hän siis teki kaksi toimitusta, yhden jäisen ja toisen lämpimän.

Tepon tullessa kotiin, isä moitti poikaa, että se lehmä oli ainoa lypsettävä ja mistä he sitten maitoa saisivat.

– Toivottavasti et sinä aiheuttanut lehmällemme traumoja sen temppusi takia. Moitti isä ottaen vielä rommia lasistaan lämmikkeeksi.

– Temppusi johdosta päätin takavarikoida paukkupussukan ja mitään et räjäyttele.

– Et saa, isä! Alkoi poika riehua isänsä kanssa.

Riehumisen lomassa he kaatuivat kumpikin ja pöytä horjahti sen verran, että sieltä putosi palava kynttilä pudotetun pussukan päälle. Koko tönö piti meteliä ja valosaasteita, joita naapurit katsoivat.

– Katso nyt tuota perhettä. Kauheaa meteliä pidetään ja juhlitaan jotenkin kummallisesti. Kyllä tuolle perheelle pitää asettaa raja juhlimiselle. Naapureidenkin on saatava rauha. Moitti naapuri kaverilleen.

Tönö täyttyi sinisestä savusta ja molemmat isä sekä poika piilottelivat sohvan takaa. He ryhtyivät katsomaan, että minkälaisia vaurioita syntyi huoneistossa ja samaan aikaan perheen äiti avasi oven ollessa marttojen yhdistyksessä visiitillä.

– Taivaan varjele, mitä täällä on tapahtunut?! Äiti piti kättään rintansa päällä.

– Ei mitään erikoisempaa. Sanoi poika hiljaisella äänellä naama noessa.

– Yritin tässä opettaa poikaa…

– Opettaa mitä? Räjäyttää ilotulitteita sisällä?

– Ei kun…

– Hyvä tavaton! Uuden vuoden piirakkani on pilalla! Katsoi äiti keittiönsä pöytää, jossa yksi ilotulite oli osunut ja räjäyttänyt sen soseeksi.

– Ei sitä olisi voinut syödä sinisen savun takia. Sopersi poika.

– Minä tässä teille molemmille siniset merkit näytän! Otti äiti kaulimen käteensä.

– Nyt te molemmat rupeatte siivoamaan ja tuulettämään kotiamme!

– Mutta kun asian laita oli niin, että… Yritti isä selittää.

– Sinäkö nyt haluat sinisiä paikkoja saada?! Uhkaili äiti.

– Oletko sinä juonut? Äiti haistoi isän hengitystä.

– Olin pelastamassa lypsylehmäämme… Koitti isä selittää taas.

– Ei kiinnosta selitykset, nyt heti siivoamaan!

– Kyllä, äiti. Poika totteli.

Niinpä isä ja poika siivosivat ja tuulettivat kotia ja kuistilla he katselivat muiden ilotuksien räjäyttelemisiä, he kun jäivät tyhjin käsin.

Tulevina vuosina Teppo oli ottanut vastuullisemman asenteen eikä yrittänyt pilanpäiten räjäytellä mitään tykäreitä.

 

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

topira

Olen tietotekniikan konsultti ja puolustan yksityisyyden ja sananvapauden puolesta. En hyväksy minkäänlaista heikennyksiä näistä kahdesta asiasta. Koska heikoimmilla ihmisillä pitäisi olla oma yksityisyys ja sananvapaus ilmaista omaa ahdinkoaan osoittava mielenilmaus, kenelläkään meillä ei ole oikeus riistää ihmiseltä vapaus ilmaista itseään. Kunhan se ei ole vaaraksi muille eikä hänelle itselleen. Näin tulen puolustamaan aina ja nyt. Muita tietoja: - Tietotekniikan ammattilainen - ATK-tallentaja - Laatupäällikkö - Putkentaivuttaja (metalli) - Robotiikka + 3D Solidworks

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu