Nooa ja hänen arkkinsa

Thunder esittää ei-jouluisaa teemaa, mutta kuitenkin paiskauttaa tähän Nooan ja hänen paattinsa. Tämä tarina olisi ollut paljon isompi ja minun oli pakko leikata suurelta osin pois. Osa tarinasta jäi hyvin lyhennettyyn versioon. Pois jätetyistä on esim. kolme poikaansa ja vaimojaansa, ketkä Nooa otti laivaansa ja se yksi esimerkkinä aiheutti minulle paljon tekemistä ja siksi tarinaa oli pakko karsia paljon, siinä lukiessa voi tuntua pätkinäiseltä. Kyllä tämä tavallaan on joulun aihe, kun lopussa kuitenkin oli joulua.

 

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

Nooa ja hänen arkkinsa

Nooa tai Nooe eli Ossetian alueella Persian valtakunnan aikoina, joka tunnetaan nykyään Mustana merenä, jossa oli historiikin raamatun mukaan iskenyt vedenpaisumus. Nooa oli maanviljelijä ja hän viljeli kaikenlaisia kasveja ja samalla hän myös kasvatti viinirypäleitä ja kehitti niistä viiniä, jalanpolkimistaan jäljiltä hän rakensi maan alle kylmiön kaikille kasveille säilytyspaikat ja pitkän kävelymatkan päässä oli hänen jättimäiset käymisastiat ja oma olohuoneensa, jossa hän saattoi ryypiskellä kaiken aikaa tehdyistä viineistään.

Eräänä raamatullisena päivänä hän heräsi krapulaisena ja huomasi, että olohuoneeseen ilmestyi mystisesti joku telkkari, jossa avautui yllättäen kuva ja jumala puhutti häntä.

– Nooa…

Nooa järkyttyi ja katseli ympäriinsä ja lopulta katsoi kuvaruutua, sekä nipisti itseäänsä, kurlasi vielä nahkaisesta viinilestistään.

– Nooa… Älä nyt järkyty, tämä taikalaatikko on telkkari, jota katselet parhaillaan.

Nooa ei oikein uskonut ja hän otti kynttilänsä ja pyöri mystisen lootan ympäri ja tarkisti kynttilällään sitä ruutua, että näkyykö kynttilä sieltä takaa ja ei näkynyt. Siinä näkyi edessä vain mustaihoinen ihminen, joka ei ollut mies eikä nainenkaan.

– K-kuka olet?! Sai Nooa kakistettua kysymyksensä.

– Anteeksi, minun piti esitellä olevani Morgan Freeman, mutta ilmeisesti mokasin sen ihan huolella, että et osannut ajatella minun olevan mies vaan jotain siltä väliltä.

– K-kuka helvetti on Morgan Freeman?! Joku maanparantajako?

– En ole ja kuuntele nyt minua hetki. Olen Jumala.

– Et varmasti ole!

– Anteeksi?

– Jumalani on se, jonka kuvittelenkin, valkohapsinen pitkä parta ja kaljupäinen äijä taivaan korkeuksissa!

– Voi jeesus näitä, ketkä taivastelevat ulkonäköäni… Pudisteli Jumala.

– Tuo on rienausta ja älä pilkkaa Jeesusta! Mesosi Nooah.

Jumala kimpaantui ja otti sitten muodonvaihdokseksi Mooseksen asun päälle ja kysyi uudestaan.

– Joko nyt kelpaa, että olen oikeasti Jumalasi?

– Taivaan varjele! Monta sukupolvea sitten kuollut pappani elää sittenkin… Nyyhkytti Nooa.

– Lopeta jo tuo sekoilu! Hermostui Jumala.

– Minulla on tähdellisempää ilmoitettavaa sinulle. Kuunteletko nyt?

– T-tottakai, oletettu Herrani? Nöyrtyi Nooa.

– Jätetään tuo pois… Sinulle on määrätty tehtävä, joka täyttää 40 sateista päivää ja kaikki siinä laaksossa hukkuvat veden alle ja se on ikävä tosiasia…

– Hukkuvat?! Älähti Nooa.

– Älä keskeytä omaa herraasi! Sinulle on annettu tehtäväksi jotain minulta.

– Minkälainen? Heräsi Nooan mielenkiinto.

– Arkki. Oli Jumala ihan totinen ja ilmeetön.

– Häh? Kuulin jotain nyt väärin?

– Arkki.

– Ahahahah… Nyt puhut palturia ja ei tässä paikassa missään lähellä ole edes järveä taikka jokea. Tikahtui Nooa ja jatkoi:

– Voisin vuoltaa kaarnalaivan mastoineen ja uittaa sitä ämpärissä, jos se sinut tyydyttäisi. Hirnui Nooa.

– Olen vakavissani, Nooa. Ehkä on parempi, että annan sen tehtävän toiselle?

– Älä! Oletko tosissasi ja mitä täällä tapahtuisi? Vakavoitui Nooa.

– Vedenpaisumus siitä seuraa ja siksi määrään, että rakennat arkin.

– Mistä minä puita löydän kun ei alueella ole kuin karahkoja pensaita? Ihmetteli Nooa.

– Kyllä sinä ne keinot löydät.

– Entä palkkani ja ne palkat työläisille? Rahanhimo yllytti Nooan kysymään.

– Enhän minä koskaan rahaa kanna eikä kukaan kuoltuaan saa niitä mukanaan? Totesi Jumala.

– Millä hitolla houkuttelen väkeä mukaan rakentamaan sitä sinun arkkiasi? Tiuskasi Nooa.

– Minähän sanoin, että sinulla on ne keinot. Sinun pitää siis tuoda… kutakin eläimiä… ei saa… muista… kuuntele jumalaut…!

Nooa ehti sillä välin juoda nahkalestistään kaiken pois ja oli ihan tillintallin ja sammui Jumalan viimeisten sanojen saattelemana. Jumala kytki yhteyden pois ja telkkari haihtui kokonaan.

Seuraavana päivänä Jumalan ohjeistuksen mukaisesti hän mietti, että arkkiahan hänen piti tehdä ja muistaakseen eläimiäkin piti tuoda.

Hänen piti vielä hankkiakin rakennusmiehiä paikalle teettämään ja mitä hän heille lupailisi palkkioiksi? Murehti Nooa.

Työvoimaa saadakseen oli hänen mentävä kantakapakkaansa, jossa hän tapaisi hyvän tuttavansa Essaiahin, jolla oli rakentamistaito ja tietämys saada porukkaa kasaan.

– Terve Esa! Tarvitsisin välittömästi apuasi.

– Nosehan se siinä… ja tarjosi viinikanisteriaansa.

– Älä sillä minua kutsu! Tarttui Nooa Esan tarjoamaan kanisteriin ja joi siitä.

– Hyvä on, älä nyt kimmastu… Mitä sinä nyt tarvitset? Lisää käymisvälineitä?

– En tarvitse. Minulla on vain tärkeä tehtävä, joka on minulle suotu ja siihen tarvitsen sinua.

– Minkälainen tehtävä? Alkoi Esa tulla uteliaaksi.

Nooa aikoi kertoa mutta hänen silmiinsä sattui osumaan kapakkansa hienoin huora pyörimään ja kuiskasi Essaiahille:

– Tuo vittu tuijottaa minua…

– Mikä ihmeen vittu? Kysyi Esa.

– Tuo tuossa…

– Ai tuo, luottohuoramme, joka on aina alastomana. Naurahti Essaiah.

Huora keikisteli lähemmäksi kavereiden pöytää, että Nooah kuiskutteli vaivoin:

– Nyt tuo vittu haluaa kätellä! Eikö sen pidä olla verhottuna? Nooa katseli järkyttyneenä hyvin läheltä olevaa pöherikköä, jossa näkyy klitta kuin tervetuliaisen käsi avoimen auki…

– Lopeta tuo tuijotus, eikö äitisi ole sinua opettanut kunnioittamaan ihmisiä? Esa koulutti.

– Mikä oli sinun tehtävä, jossa minun täytyy olla?

– Jumala käski minun rakentaa arkki. Pamautti Nooa.

– Siis häh? Arkki?

– Niin, Arkkia minun pitäisi rakentaa.

– Ahahah, sellainen iso soutuveneen tapainen paatti?

– Ei kun isompi, juuri sellainen arkki.

– Et nyt perkele mitään sellaista soutuvenettä tarvitse! Täällä mitään isoa järveä ole lähimaillakaan! Hermostui Essaiah.

– Niin mutta Jumala käski!

– Oletko juonut viimeiset järjenrippeesi?!

– En ole, olohuoneeseeni tuli joku taikaloota, jota kuulemma pitää kutsua telkkariksi. Sopersi Nooa.

– Nyt viimeistään olen varma, että olet nähnyt vaan unta ja mikään ei ollut totta. Jyräytti Esa.

– En varmasti ole, voin todistaa kutsumalla Jumalan tänne.

Nooan kutsuessa Jumalaa hätiin, ilmestyi tavernan kavereiden pöydän viereen telkkari, jossa taas Morgan Freeman näyttäytyi esiin.

– Mikä nyt on hätänä?

– Tuo mikään Jumala ole. Essaiah julisti.

– Ei taas tätä… Noh, vaihdetaanpa sitten näköä. Valitteli Jumala ja vaihtoi itsensä taas Mooseksi.

– Miltä nyt näyttää?

– Taivaan varjele! Anna kun polvistun rukoilemaan sinu…

– Lopeta nyt taivaan tähden! Olen kyllästynyt pokkurointiin ja ole kunnolla!

– Olen kyllä. Vakavoitui Esa.

– Olen yrittänyt tolle tolvanalle selittää, että minä haluan arkin ja se luulee minun haluavan soutuveneen! Valitti Nooa sormi väristen Esaa.

– Enhän minä kuin sarkastisuuttani… Yritti Esa selittää.

– Hiljaa kumpikin! Aikaa on vain 39 päivää rakentaa arkki ja sinne on vietävä kaksi kutakin sukupuolta olevaa eläintä ja sinä Esa hoidat asian, eikö niin?

– Tuli kyllä selväksi. Nöyrtyi Esa Jumalan käskyn saattelemana.

– Saat sitten taivaspaikan, kun olet tehnyt työsi. Jumala sanoi.

– Nyt on aika kytkeä lähetys pois. Jumala sitten tökkäsi työpöydässään napista.

Telkkari katosi haihtuen ja Essaiah katseli ihmeissään ja tarttui käksin käsin pöytään ajatellen, että onko se näkemänsä totta vai oliko Nooa tartuttanut häneen jonkinlaisen loisen juomansa lomassa?

Niin alkoi sitten arkin rakentaminen keräämällä kaikki puutavarat ympäri Ossetiaa. Nooakin osallistui rakentamiseen, kunhan hän iski jäljet Essaiahin käteen ja omaan jalkaansa ja kaikenlaiset riitelyt rakentamisesta. Eläimiäkin piti hoputtaa kävelemään arkkiin monenlaisten ongelmien jälkeen.

Rankkasateiden alettua alkoi maanpinta kohota melkoisesti ja ihmiset olemaan epätoivoisia. He halusivat nousta Nooan arkkiin mutta Nooa viisaana oli ottanut moukarin ja kiksautteli nousulavan alas. Essaiah siinä huusi lavan ensimmäisistä alaspudonneista:

– Mulkvisti, saat olla iloinen kun synnyit isäsi siittiöistä?!

– Olen pahoillani, alukseni on ylibuukattu… Eläimistä.

Näin sitten Nooa nousi arkkinsa kanssa rankkasateiden saattelemana merelle, jossa kumminkin oli joku outo ilmiö, jota kutsutaan aikajatkumoksi. Nooa yritti väistää sitä mutta ei sen perhanan pienen peräsimen avulla voi kääntää paattia helposti. Sinne sitten hukuttiin ja sitten paiskauduttiin Suomenlahteen. Siinä sitten Nooa ihmetteli ja ruokki eläimiä valtavan heinäpaalinsa kanssa ja työnteli eläinten jätöksiä laivansa laidan ylitse. Aikajatkumolla on sellainen erikoisuus, että puhuttu kieli toimii aina aikajatkumossa ollessa.

Seilailtuaan pitkään Nooa kohtasi nykyaikaisen erikoisuuden

Rannikkovartiosto saapui visiitille, koska erikoisesta veneestä oli tehty ilmoitus jostakin. Rannikkovartioston kapteeni ei ollut uskoa moisesta näkymästä ja kysäisi:

– Sopiiko tulla alukselle?

– Keitä te kaapparit olette? Ulahti Nooa.

– Rannikkovartiostosta, suomen armeijasta.

– Minkä maan? Ihmetteli Nooa.

– Suomen. Ette te varmaan ole seilailleet Tanskan ja Ruotsin halki tänne asti?

– En todellakaan, ajauduin johonkin valon repeytymään ja päädyin sitten tänne jostain kummasta.

Rannikkovartioston kapteenilla oli vaikeaa uskoa ukkelin sanomaan ja raapusteli raporttiinsa. Hän vilkaisi sitä paattia ja ulkonäköä, joissa ikkunoissa oli paljon eläimiä katselemassa.

– Jaahas, että sellainen alus. Näen paljon rikkomuksia.

– Mitenkäs selitetään tuo vesisyvyys?

– Mikä ihmeen vesisyvyys? Nooa ihmetteli?

– Jos ajattelit niskuroida, niin tulee linnaa.

– Mistä syystä?

– Sonnan lapioimisesta tulee herkästi ympäristön saastuttamisesta, puutteellisen veden antamisesta…

– En minä tuota ajatellut! Heinää olen antanut!

– Minkälaista olet antanut? Alkoi kapteeni epäillä kielletyn kannabiksen antamisesta.

– Kannattaisi varmaan tarkistaa kölin ympäri, että hän ei varmaan tuo laittomia aineksia.

– Jeesus kristus ja Jumala taivaalla tuokaa armahdus minulle…

– Tuolle tehdään verikoe, kun ei häntä voi uskoa olevan normaali arkin ohjaajaksi.

– Mitä hittoa?! Nooa äimistyi.

– Teitä syytetään lannan lapioimisesta mereen, ruuan puutteesta eläimille sekä liiallisesta vesisyvyydestä, joka olisi vaarantanut monta henkeä…

– Ei tämä voi olla totta, älähti Nooa.

– Totta se on. Oletteko vaarantaneet linnutkin syöttämättä?

– Viljoja minulla olisi.

– Ei ne kelpaa, kun matoja ja hyönteisiä niille pitää syöttää.

– Ööh, en osaa selittää.

– Turhaan selität. Entä verot, onko ne maksettu?

– Mitkä helvetin verot?

– Laistit veroista?

– Herodeksen veroista tunnen, mutten teidän veroista.

– Eli laistitte veroista ja saatte nyt kutsumuksena oikeuteen kuultavaksi. Teillä puuttuu verot, veneenne rakennusvuosi, henkilöllisyyden puute sekä eläinhoidon rikkomukset. Teidät laitetaan nyt linnaan, jonka aikana oikeus käsittelee teidän asianne.

Muutamia viikkoja myöhemmin Nooa saapuu oikeuden eteen ja saa syytteet. Häneltä kuitenkin kysytään, että miten hän raamatun mukaisesti voi olla 600-vuotias ja toisaalta 950-vuotias ukkeli, vaikka hän on vain 30-vuotias vanha juoppo. Hänen verikokeestaan saatiin selville, että hänen lähin sukulainen on Matti Hananen, jonne hänet oli määrätty pakolaisena asumaan siksi aikaa, kun asioiden prosessit sekä oikeuden asiat etenevät.

Nooa sitten kiidätettiin lentokoneella sinne Ouluun, jossa Matti tapasi hänet iloiten, tarjosi jouluruokaa, jouluohjelmia sekä tanssitutti Nooaa kuusen ympärillä, jonka alla oli lahjakasoja. Nooa joutui nopeasti miettimään, että miten pystyisi palaamaan nykyaikaansa, kun se nykyinen on jo liikaa hänelle.

Paluu on sitten kinkkusempi joulun jälkeinen jatke.

topira

Olen tietotekniikan konsultti ja puolustan yksityisyyden ja sananvapauden puolesta. En hyväksy minkäänlaista heikennyksiä näistä kahdesta asiasta. Koska heikoimmilla ihmisillä pitäisi olla oma yksityisyys ja sananvapaus ilmaista omaa ahdinkoaan osoittava mielenilmaus, kenelläkään meillä ei ole oikeus riistää ihmiseltä vapaus ilmaista itseään. Kunhan se ei ole vaaraksi muille eikä hänelle itselleen. Näin tulen puolustamaan aina ja nyt. Muita tietoja: - Tietotekniikan ammattilainen - ATK-tallentaja - Laatupäällikkö - Putkentaivuttaja (metalli) - Robotiikka + 3D Solidworks

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu