Tammikuun kolme henkeä

Lyhyesti, tämä ei ole täydellinen tarina mutta lyhennettynä.

Kävelin tässä joulukuisena aikana varastolle etsimässä tavaraa sinne ylähuoneistolle. Huomasin, että piti ensin hakea varaston avain, että saisin sen avattua ja sitä kautta myös munalukon avaamisella.

Laskeuduin portaita pitkin ja piereskelin hieman pitkän matkan avatessani varaston oven. En muistanut suljettuani taakseni oven, että silloin oli taloyhtiön kokous tavanomaiseen päivään klo 16.

Puheenjohtaja portaista kävellessään kysyi jäseneltä:

– Laitoitko sinä lihapullia evääksi?

– Ai miten etevä hajuaisti teillä onkaan, toivottavasti teillä on kahvia ja keksejä siellä bunkkerissa.

– Kyllä hajuaistini on kunnossa, ylpeili puheenjohtaja vaikka haistelikin omia kaasujani.

Varastossa minun piti vain hakea talouspapereita ja oli pakko haalia ne kaukaa nurkasta ja kahlatessani takkien läpi alkoi maailma vähän muuttua ja ottaessani talouspapereita putosin tavallaan aukosta sisään ja tipahdin sinne johonkin ihan outoon maailmaan.

Kartoitin ensin, että missä oikein olin, maailma oli täynnä korttipelejä, shakkeja sekä niitä pirun nyrkkejä. Ne nyrkit estivät oven ja piti vähän ajatella, että kuinka avata ne puupalat, että saisi oven sisään.

Se pirun nyrkki hyväksyi ja avautui kokonaan, että pääsin sinne kammioon. Kammiossa olikin tammikuun ensimmäinen henki, nuoruuden velho.

– Tervetuloa tänne, ei ole ennen kukaan päässyt ja nyt voit kysyä mitä vain, kun mieltäsi vaivaa?

– Minua mietityttää se, että miksi kukaan ole tänne päässyt?

– Ei tänne pääse helpolla ja siksi saat kysyä mitä vain.

– Miten maailmassa pääsee yhteissopuun kaikissa asioissa, kun pitäydytään faktoissa eikä valheissa?

– Tuota noin, ne on sellaisia juttuja, jotka pitää sopia jotenkin.

– Ei sellaisia voi hyväksyä.

Sitten nuoruuden velho kiehastui ja sanoi, että ehkä on hyvä taikoa sinut nuoreksi.

Sellaisen hän teki ja olin aika piltti pieni lapsi. Vaikka riehakas sellainen ja piirtelin eri kuvioita velhon kallisarvoisiin seiniin. Siitä hän moitti mutta enemmän hän hirmustui töherreltyäni erästä kirjaa.

– Mitä helvettiä menit tekemään? Tämä kirja on yli tuhat vuotta vanha ja muutamat sivut ovat täysin mustana piirroksistasi?!

– Ei se ole mustana, siinä on punaista, mustaa, ruskeaa ja keltaista vahaliitua. Yhdistin ne. Valitin minä.

-Tuo on jo liikaa, ehkä parempi on heittää sinut tuonne toiseen ulottuvuuteen, joka on teinivuoden Velho ja hän voi kasvattaa sinut normaaliksi.

Niin teki sitten nuoruuden velho taikansa ja heitti minut sinne toiseen ulottuvuuteen. Siellä teinivuoden velho ihmetteli ja huomasi, että yritin taas piirrellä seiniin kuvioita ja päätti, että pannaanpas pikkuveitikka normaaliksi teiniksi jonkin verran.

Niinpä kasvoin vähän nuoruudesta vanhemmaksi. Hämmästelin velhon maaimaa, joka oli ihan punertava ja metsät tosi vihertäviä. Hän kun hoiteli luontoa ja katseli ihaillen omia luomuksiaan.

Minä kun tykkäsin kaikenlaisista puista, niin päätin kiivetä yhteen puuhun, ihan kärkeen asti päästyäni se katkesi ja mätkähdin maahan. En tajunnut syytä, joten oli pakko kiivetä toisen puun kärkeen taas pudotessani. Tätä toistui niin kauan, kunnes tajusin painovoimalla olevan vaikutusta, kun kivenpinta aiheutti selkääni tömäyksen, hengitykseni katkesi hetkeksi ja oli pakko kompimalla tulla velhon kotiin.

– Mitä sinä oikein teet, kommit siinä vaivoillisesti?

– Melkein katkaisin selkäni, kun kiipeilin puihisi.

Velho kauhistui ja kipaisi pihalleen katselemaan, monia oksia oli katkennut tuon pojantyperyksen takia.

– Nyt olisi hyvä heittää vanhuuden velholle riesaksi. Sinne sitten lähdettiin.

Sinne tupsahduttiin. Ihmettelin maisemaa, että oli täynnä elektronisia ja fysiikkaa täynnä.

Velho tiesi minut kurittomaksi ja kasvatti minut vanhukseksi.

– Mitä sinä nyt hommailet liitutaulussasi? Ihmetteli velho.

– Askertelen tässä Einsteinin teorioita sekä Stephen Hawkingsin juttuja.

– Mikä siinä nurkassa oli? Ihmetteli Vanhuuden velho

– Se oli ruokalistani, täytyyhän minun syödä jotakin.

Velho katseli liitutaulua rauhallisesti ja Velho kauhisteli, että siinä työskentelin hänen olemassaoloa sekä mahdollista kuolemaansa teorioiden perusteella.

Hän päätti, että minut pitää palauttaa normaalielämään. Sitä ennen piti keskustella muiden velhojen kanssa sopimus, että minut piti palauttaa ja niin tehtiin. Minulla meni monta päivää oleskeltuani eri maailmoissa.

Minä pamahdin takaisin omaan aikaani ja koskettelin lattiaa, siinä ei ollut mitään outoa. Otin siis vessapaperit ja ovesta mentyäni piereskelin vielä poistuessani. Tosimaailmaani palatessa ei aikaa mennyt kuin tunti.

Kokouksen päätyttyä puheenjohtaja muiden kanssa bunkkerista kävellessä puheenjohtaja valitti hapankaalin hajusta ja oletti, että se tuli vanhoista putkista.

 

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

topira

Olen tietotekniikan konsultti ja puolustan yksityisyyden ja sananvapauden puolesta. En hyväksy minkäänlaista heikennyksiä näistä kahdesta asiasta. Koska heikoimmilla ihmisillä pitäisi olla oma yksityisyys ja sananvapaus ilmaista omaa ahdinkoaan osoittava mielenilmaus, kenelläkään meillä ei ole oikeus riistää ihmiseltä vapaus ilmaista itseään. Kunhan se ei ole vaaraksi muille eikä hänelle itselleen. Näin tulen puolustamaan aina ja nyt. Muita tietoja: - Tietotekniikan ammattilainen - ATK-tallentaja - Laatupäällikkö - Putkentaivuttaja (metalli) - Robotiikka + 3D Solidworks

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu