Gaudeamus ignoratum

Kesä alkaa ja opettajat antavat arvioita. Moni myös valmistuu.

Kaikki aina kuulevat elämänkoululaisista ja miten se on kova koulu. Näitä näkee jatkuvasti. Se onkin eräs maamme suurimmista ja perinteikkäimmistä opinahjoista. Elämänkoulusta saadun tutkinnon arvostus on suuresti vaihteleva. Jokainen on kuitenkin vähintään tavannut siellä opiskelleet.

Mutta minä sen sijaan tunnen elämänkoulun rehtorin. Oikein henkilökohtaisesti. Käsittääkseni tämä on huomattavasti harvinaisempaa. Eikä ihme. Opiskelijoita on monta. Rehtoria vain yksi.

Elämän koulun rehtorin arvio oppilaistaan on se, että hänen mukaansa hänen oppilaansa ovat kamalia. Saavat huonoja numeroita käytöksestä ja huolellisuudesta ja vielä huonompia matematiikasta. Onneksi eivät osaa niitä numeroita joten eivät ymmärrä pahoittaa mieltään. Jatkuvasti tunkevat purkkaa toisten oppilaiden tukkaan ja käyvät salaröökillä nurkan takana. Ja mikä pahinta. Tumppaavat tupakkansa elämänkoulun kotitalousluokasta varastamaansa maksaan.

Rehtori kertookin minulle, hiljaisella äänellä tunnustaen, että monesti hän päästää ihmisiä säälistä läpi luokalta tai jopa kokonaan koulusta. Että pääsisi heistä eroon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu