Luotammeko vain euroon?

Uutiset keskittyvät kustannusten kohoamiseen.  Aivan kuin olisimme sitoneet koko elämämme siihen, miten oma taloutemme jatkossa voi. Mitä kertoo, kun täysi-ikäinen kaivaa laatikostaan parabellumia, konkurssin uhatessa? Elämä on riskien ottamista, varautumista pahimman varalle. Ehkä tulisi oppia heistä, jotka sanovat, entä sitten?  Luin Brigham Youngista, joka kertoi menettäneensä 7 kertaa koko omaisuutensa yhteiskunnallisten myllerrysten keskellä, mutta ei menettänyt tasapainoaan, luottamusta.

Kaikissa yhteiskuntamuodoissa näyttää kannettavan huolta juuri talouden tilasta. Pelätään niin idässä kuin lännessä mellakoita, ryntäyksiä hallintorakennuksiin, kun luottamus on romahtamassa. Kaaos vie yhteiskunnallisen turvan, aina – muttei yksilöltä tai yhteisöltä, joka on varautunut, jolla on usko ja luottamus – sellaisia on miljoonia, kuulunko joukkoon?