Kansalaisen EU-runo

Kansalaisen EU-runo

Suomi-kartan vyötäröltä,

katson pitkää itärajaa,

läntisiä taajamia,

Turun rataa, etelää.

 

Maata näen kaikkialla

Euroopassa, maailmalla,

askelteni alla.

Kivikadut, maantien pölyt,

kaupunkien puistikot.

Nurmen vihreys, metsän tuoksu,

vedet, ilman puhtaus.

 

Maa on äiti lapsillemme,

perintöä isiemme.

Eläimet ja puut ja pensaat

hengittävät samaa ilmaa,

elävien osa on,

elämässä ehdoton,

jokaisessa henkäyksessä.

 

Miljardien tuhlaamista.

digiajan kulutusta,

virtuaalimaailmaa.

Meille aina tarjotaan.

Pullonkorkkidirektiivit,

parlamentit, byrokraatit,

äänestäjän ajatukset,

niistä kauas jää.

 

Kulutus ja viihteen orjuus

ihmisiä vaivaavat,

hyvän olon tekijöitä,

monet kyllä kaipaavat.

 

Ymmärrän vain hyvinvoinnin,

mielen, kehon, kukkaron,

voiman viisaan maan käytön,

tehon terveen ihmisen.

 

Kaavoittaisin kaupunkeja,

ihmiselle sopivaksi,

hyvinvoinnin takaajaksi,

elinvoiman antajaksi.

Kellarista saunan siirto,

kerrostalon parvelle,

näkymän se tarjoaisi,

vilvoittelun hetkille.

 

Istuttaisin turvemaille,

kunnon hiilen sieppaajat,

että havumetsät voisi

talouttamme vahvistaa.

 

Pajunkissat, pörriäiset,

ympäristön suojelu,

oma vara, huoltovarmuus,

kotimaisuus ehdoksi.

Ravinto ja energia

terveys ja puolustus,

työtä koko Suomeen loisi,

varman, hyvän turvan toisi.

 

Tiestöyhteys Norjaan asti,

Helsingistä pohjoiseen,

henkireikä hädän tullen

Suomenlahden paitsioon.

 

Puolustukseen itärajan

puhtia nyt tarvitaan,

kiinteämpää asutusta,

työllistävää toimintaa.

 

Toivon EU- päätöksissä

Suomen edun täyttyvän,

yhteistyön myös Euroopassa

kriiseihin nyt riittävän.

Venäjä ja Lähi-itä

huoliamme kärjistää,

kilpailussa Amerikka

Kiinan kanssa rynnistää.

 

Kansalaiset, kaikenlaiset,

äänestäkää Eurooppaa.

 

Tuula Väyrynen,

äidinkielen lehtori, eläkeläinen

Kempele

 

tuula väyrynen

Olen kempeleläinen, entinen äidinkielen lehtori. Olen kirjoittanut kaksi kirjaa: Elonkaaret: rakkaudesta Kainuuseen ja Kylä elää -valokuvakirjan 1950-luvun kyläperinteistä. Lapset ja nuoret ovat lähellä sydäntäni. Kirjoitan mielipiteitä halusta ymmärtää paremmin yhteiskuntaa ja elämää.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu