Koiria 803 000 – lapsia 552 000
Koiria 803 000 – lapsia 552 000
Jos kotona koirasta ei tykätä, se lähtee kylälle, kuuluu kansan viisaus. Niin tekee teinikin.
Ylen TV1:llä koiraihmisten iloksi pyörii Pentu-live. Parhaissa paloissa näytetään emon ja pentujen hoivasuhde: imetys ja nuoleminen. Pentu-live seikkailee autossa, naurumaratonissa, koiraperheelle keksitään iltasatu, shiba-kolmikolle vauhdikkaat tervehdykset. Miten Möpsö esittäytyy, miten Allusta kasvaa vahvatahtoinen nuorukainen ja Arvosta vilkas herra. Neuvotaan, miksi koira pelkää pauketta. Kuinka tyttöpennut tapasivat Akan ja kenellä on kovimmat mötkähdykset. Niinpä… Mustin ja Mirrin pörssi kukoistaa. Pentu-livellä on ollut 1,5 miljoonaa katsojaa. Hyvin käyttäytyvä koira ei hyökkäile aggressiivisesti, vaan luottaa ihmisiin.
Entä ihmislapsi? Eikö sama koskekaan ihmisen pentuja, kun alaikäisten aggressiivisuus ja mielenterveysongelmat vain lisääntyvät? Eikö ihmislapsikin tarvitse juuri tuontapaisia, ihania ohjelmia. Entä jos TV 1 pyörittäisi Vauva-liveä, Taapero-liveä tai Teini-liveä. Toisin sanoen olisi tosiohjelmaa lapsista ja perheistä viidakkoselviytyjien ja maajussimorsiamien oheen. Olisiko siinä aihetta veronmaksajien kustantamalle Ylelle. Suomenruotsalaiset ja norjalaisetkin osaavat positiivisen vaikuttamisen keinot. Veikkaan hiukan meitä paremmin.
Suomalaisessa julkisessa kasvatuskeskustelussa ja väkivallan torjumisessa puhutaan poliiseista, turvajärjestelmistä, virkailijoista ja terapeuteista. Toki kipeitä aiheita on lähisuhteissa kuppikunnasta riippumatta. Ja keskustelua tarvitaan. Totisinkin äänen painoin. Mutta?
Vanhemmuudesta ja vauvojen hoivasta vaietaan. Liian vähän puhutaan perheen hyvistä puolista. Suurperhe, uusperhe, viikonloppuperhe, adoptioperhe. Kaikki voivat kokea onnistumisen oivalluksia, jos keskustellaan avoimesti ja etsitään osapuolille, varsinkin lapsille, sopivia ratkaisuja.
Koiraotsikot ovat miltei suoraan väännettävissä lapsiaiheisten TV-ohjelmien otsikoiksi. Emo jokeltelee vauvalle. Isi telmii taaperon kanssa. Vauva-live seikkailee autossa, leirintäalueella, hotellissa, naurumaratonissa. Keksitään pienimmille iltasatu. Opetetaan kaksosille vauhdikkaat tervehdykset. Nunu ja Mussukka Lutunen esittäytyvät. Näin Allusta kasvaa voimamies ja Einosta vilkas herra. Mitä lapsi pelkää? Kenellä kovimmat mötkähdykset. Kun hauvatarjonnan vaikuttavuuteen uskotaan, eikö sama voisi koskea myös vauvaohjelmia.
Isää ja äitiä kuormitetaan työelämän stressillä. Siksikö lapsetkin voivat huonosti. Lapsesta huolehtiminen tarkoittaa ruuan, juoman, unen, siisteyden vaalimista, mutta myös päivittäistä henkistä hoivaa, huolenpitoa ja hyväksyntää: emon ja lapsen tervettä kiintymyssuhdetta.
Davosin uusimmasta tutkimuksesta paljastuu, että maailmassa suurin uhka on väärä tieto. Hyväuskoisuus vaivaa nuoria. Vaivaa se aikuisiakin, kun korkeasti koulutetut kertovat pelkästään varhaiskasvatuksen hoitoyksiköiden, koulujen, hoitolaitosten ja poliisin merkityksestä lasten kasvatuksessa. Tärkeät tutkimukset suomalaisten lasten myönteisten tunteiden vajeesta jätetään sivuun. Tahallaanko?
Isä, äiti ja perhe -sanat pyritään hävittämään. Orwellilaiseen tapaan ensin hävitetään merkitys ja sitä kuvaava sana. Sitten sisältö korvataan jollain muulla.
Lapsen aivot imuroivat itseensä sellaista maailmaa, mitä heille tarjotaan ja opetetaan. Koirasta ei ole äidiksi, isäksi eikä lapsen ikiomaksi emoksi.
Tuula Väyrynen
äidinkielen lehtori, eläkeläinen, Kempele
Otsikko oli hyvä, toivoin sitä vastaavaa sisältöä.
Esim. ”Isää ja äitiä kuormitetaan työelämän stressillä. Siksikö lapsetkin voivat huonosti.”
Ei kai työelämän stressi ole 2000-luvulla keksitty?
Päin vastoin: etätyöt ja fyysisesti raskaan työn väheneminen ovat helpottaneet vanhempien elämää.
Kyllä lasten pahoinvointi – tai asian julkisuudessa pitäminen – johtuu aivan muista syistä. Ensin pitäisi arvioida onko muutosta oikeasti tapahtunut 100 vuoden aikana ja mihin suuntaan.
Sitten voitaisin alkaa puhumaan syistä, kun tiedettäisiin mistä puhutaan. Muuten asia on vain mediakohua ja ilmaan huitomista.
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen kirjoitus, jossa kerrotaan vakavasta huolesta ilman sen paisuttelua. Olen samoin ollut huolestunut julkisuuden tavasta jättää normaali perhe-elämä taustalle, kuin poissa näkyvistä. Ihmisillä on sinänsä hyvää tarkoittavuutta siinä, että tuodaan esille kaikkia huolia ja ongelmia, mutta kohta ei olisi niille ratkojia, jos ei myös normaalista aikuisuudesta, perhe- ja sukuelämästä olisi kerrontaa.
Sotien jälkeen syntyivät suuret ikäluokat, koska siihen tuli henkisesti tarvetta. Nykyäänkin tulee hieman henkisesti tarvetta, mutta hellyys ja hoiva kohdistetaankin lemmikkeihin. Hedelmällisyysiässä olevat aikuiset tarvitsevat rohkaisua perustaa perheitä, jotta myös lapsia syntyisi hoivattavaksi. Suomen kansalla ei ole luultavasti tarvetta kasvaa lukumääräisesti, joten niin sanottu täydentyvä syntyvyys tuottaisi lemmikeillekin hoitajia tulevaisuudessa. Tärkeää on tietenkin, että ihmissuku jatkuisi myös täällä Pohjolassa.
Ilmoita asiaton viesti