Kokaiinin tie viidakosta kaupunkiin
Kokaiinin tie viidakosta kaupunkiin
Kauppa on kauppaa. Huumausainekauppakin on kauppaa.
Toimittaja Toby Muse tutki 15 vuotta huumeiden kulkureittejä. Hän sai ihmiset kertomaan toiminnastaan ja julkaisi kiinnostavan tosikuvauksen, nimeltä Kilo (2022). Samaa aihetta on käsitellyt tv-kanava National Geographig dokumenteissaan.
Mitä Kilo kertoo huumeista?
Kolumbiassa viidakoiden keskellä asuu köyhiä ihmisiä. Kaakaon ja kahvin viljeleminen ja tuottaminen on vaikeaa, koska kuljetus on hankalaa ilman kunnollisia teitä. Mutta kannabiksen kilon pakkaukset on helppo kuljettaa vuorilta moottoripyörillä isompiin keskuksiin.
Niinpä epävirallisen vallan ovat ottaneet oikeistolaiset ja vasemmistolaiset mafiaverkostot. Markkinoilla siis toteutuu äärimmäisen vapaa kilpailu. Se johtaa, juonitteluun, väkivaltaan, prostituutioon, kuolemiin, vainoihin. Jos kaikki huumekaupan keskellä rehottava kekseliäisyys olisi käytetty taloudellisen elämän kohentamiseen, lukemattomilla ihmisillä olisi turvallisempi ja vauraampi elämä.
Kokaiinin viljely tapahtuu hehtaarin plänteissä viidakoiden suojassa. Päivällä ei voi helposti löytää niitä, mutta yöaikaan lentokoneesta voi nähdä valosaarekkeet alkeellisista laboratorioista. Köyhiä tulee pelloille pienellä palkalla, kädet verillä repimään suuriin säkkeihin kokan lehtiä. Ne liotetaan näissä labroissa bensiiniin ja muihin kemiallisiin aineisiin, jotta huumaava aine saadaan irrotetuksi kiinteäksi tahnaksi. Niistä tehdään likaisen juustoklöntin näköisiä kokkareita, joita on helppo kuljettaa moottoripyörillä vuorten rinteitä pitkin kaupunkeihin. Siellä ne käsitellään ja puhdistetaan varsinaiseksi huumausaineeksi.
Aineet jatkavat matkaansa lentokoneissa. Kilo voidaan pussittaa muutaman gramman paketteihin. Riskin ottavaa muulia houkuttelee raha. Hän nielee pusseja ja kuljettaa niitä vatsassaan tarkastusten ohi henkensä uhalla. Ulostuksen jälkeen aineet palaavat takaisin myyntiverkostoon. Kokapusseja löytyy tarkastuksissa nunnilta, korkeilta virkamiehiltä, taviksilta. Jopa koirien kehoihin on saatu piilotettua kokaiinia.
Suuri määrä USA: an menevistä huumeista kuljetetaan kalastusaluksilla ja sukellusveneillä kuutioihin pakattuna veden alla. Rannikkovartiostot valvovat ja koettavat ottaa kiinni salakuljettajia. Isoja eriä on viime aikoina takavarikoitu ja poltettu. Mutta kuinka paljon on jäänyt takavarikoimatta?
Verkosto jatkaa levitystään ympäri maailmaa, jopa Suomen takapajuisimpiin kyliin. Välittäjien elämä on pelottavaa. Jos joudut kiinni, voit tulla vainotuksi tai tapetuksi tai sinun perheellesi tapahtuu jotain kamalaa. Jos yrität luopua toiminnasta, saat pelätä julmaa kostoa.
Siellä missä huumeita kulkee, liikkuu samalla massaviihde, porno ja prostituutio. Koska verkossa toimivilla ei ole toivoa pitkästä iästä eikä huomisesta, elämä pyörii aineiden hula bulaan keskellä.
Huumekartellien välisiä sotia Kolumbiassa on ollut paljon. Oikeuslaitos toimi kunnolla. Muutamat huumepomot ovat olleet maailman rikkaimpia. Mutta elämisen laatu merkkituotteiden ja kullanvälkkeen keskellä on silti epävarmaa, koska kehenkään ei voi luottaa. Pitää varoa valtiovaltaa, toisia järjestöjä ja lähipiiriä.
Voi vain kuvitella millaista tuhoa kokaiini tuottaa siinä toimiville ihmisille, ympäröiville yhteiskunnille ja veronmaksajille, jotka joutuvat viime kädessä vastaamaan huumeriippuvaisten aiheuttamista ongelmista. Yksilön vapautta korostavassa maailmassa vapaus on yksilöllä, mutta vastuu jää toisille tai valtioiden piikkiin. Huumepotilaiden hoito on niin kallista, etteivät kuntien rahat riitä, jos haitat kasvavat.
Euroopassa puhutaan huumeiden dekriminalisoinnista ja huumekaupan vapauttamisesta. Tosiasioiden esille tuominen ja syiden ja seurausten pohtiminen olisi tärkeää. USA:ssa laiton kauppa kukoistaa muutamissa osavaltioissa laillisen rinnalla. Käyttäjien määrä on noussut valtavasti. On kokonaisia kaupunkeja, joissa homma ei ole enää hallinnassa. Kaikki pyörii aineiden ympärillä.
Niin kauan kuin on olemassa hyvin järjestetty hallinto ja yhteiskunta, kontrolli lienee kohtalaisessa kunnossa. Mutta jos hallinnon ote pettää, ollaan kuin ”villissä lännessä”, jossa rehottaa sosiaalidarwinismi: kilpailu, ahneus ja sen seuraukset.
Mutta köyhä kolumbialainenkin voi sanoa, ettei huumeisiin ole pakko sekaantua. Rehellisyys ratkaisee sielläkin. Toby Musen sanoin: ”Jos uskoo kaiken, ei elä pitkään.”
Huumekaupassa siis toteutuu äärimmilleen päästetty taloudellinen vapaus, jota motivoi hallitsematon ahneus. Sen tavoitteena on maksimaalinen oma etu vailla vastuuta tuhoisista seurauksista.
Kommentit (0)