Tarjonta ruokkii kalorihimoa ja voittaa tahdonvoiman

Tarjonta ruokkii kalorihimoa ja voittaa tahdonvoiman

Tarinan mukaan tyttö ja poika eksyivät metsään. Polku haarautui kahteen suuntaan. Varis raakkui vasemmalle: ”rinkilöitä, piparkakkuja” ja leppälintu lauloi oikealle päin: ”kuivaa leipää, kuivaa leipää.” Oikea tie oli ”kuivan leivän tie”. Niukkuuden ajan sadun opetus oli se, ettei makeaa mahan täydeltä. Vielä 1950-luvulla herkut olivat sunnuntain ja kyläreissun kohokohta. Vaikka satu on satu, sen tarjoama idea ikinuori.

Suuressa marketissa makeaa riittää. Terveellisimmät ruuat kuten leivät, hedelmät, vihannekset, maitotuotteet, kuitupitoiset ja kylläisyyttä pitävät ruuat löytyvät usein liikkeen takimmaisesta nurkasta. Ruokakauppa tietää kivikaudelta peräisin olevat halumme. Kun ravintoa sattui olemaan joskus tarjolla runsaasti, sitä ahmittiin pahan päivän varalle. Se oli hengissä pysymisen edellytys.

Nyt tilanne on päinvastainen. Sairastummekin karttuvien ihrakerrosten ja vähäisen liikunnan vuoksi; syömme ja juomme itseämme hengiltä. UKK-instituutin tilastot paljastavat, että kuluja epäterveellisestä elämäntavasta tulee yhteiskunnalle yli 4 miljardin edestä vuosittain. Näitä lukuja vilahtelee valtamediassa kuin puolihuolimattomia sivuseikkoja. Kuka nyt kehtaa niitä nostaa tosissaan tikun nokkaan. Meissä asuva mielensä pahoittaja alkaa heti meuhkata.

Professori Pertti Mustajoen mukaan ruokatavaratarjonnasta liki puolet on epäterveellistä, kuten suolaa, sokeria ja kovia rasvoja sisältäviä tuotteita. (Tiedelehti1/2024) Se tarkoittaa leivonnaisia, makeisia, perunalastuja, pikaruokia ja sokerijuomia. Ja onhan piilokaloreita kaikenlaisissa ruuissa. Mutta kukapa tiiraisi kirpunkokoisia tuoteselosteita.

Nyt yksilö elää kohtalaisen vastustuskyvyttömänä epäterveellisen ruokatarjonnan keskellä. On vaikeaa vastustaa halpoja, maukkaita houkutuksia. Siis aah, ne isot suklaalevyt, irtokarkkisäkit ja ylisuuret sipsipussit, vaikka ne takaavat iltaähkyn.

Yksilön vastuuta korostetaan kaikessa muussakin. Tämä ei näytä vain toimivan. Tietokaan ei riitä. Tarjonta murtaa liian monen ihmisen kohdalla tahdonvoiman. Tutkimusten mukaan stressi jopa kiihottaa syömis- ja juomishaluja.  Ja stressiähän kyllä riittää. On arvioitu, että parin vuosikymmenen päästä 50 vuoden ikäisistä vain pieni osa on hyväkuntoisia, jos näin jatkuu. Eihän se niin voi mennä, kun sotaveteraanejakin on vielä elossa.

Työnnän oikealle ja vasemmalle pyörtävää ostoskärryäni eteenpäin. Täytän sitä hetken mielijohteesta, vaikka listassa roikkuu pari asiaa. Tiedän, että takimmaisesta nurkasta ei löydy polkua, jonka puussa leppälintu sirkuttaisi: ”kuivaa leipää, kuivaa leipää.” On vain ympäriinsä ylitsepursuavia hyllyjä: houkuttava ja koukuttava kuluttaja-alamaisen tavarataivas. Suunnistan kohti kassaa ja ohitan karkkiparatiisin. Alemainoskyltti neuvoo ostamaan makeaa mahan täydeltä. Pahuksen varis!

Tämän jälkeen alan haaveilla kaupasta, jossa myytäisiin vain ravintoarvoiltaan keholle sopivaa ja tutkitusti terveellistä ravintoa. Yksilöllä on itsemääräämisoikeus: vapaus valita ja ottaa vastuu. Mutta kasvottomat yhtiöt, mikä on niiden vastuu? Eikö niidenkin takana ole henkilö tai henkilöryhmä, joka tietää, miten saadaan lisää kulutusta, houkutusta ja koukutusta. Seurauksistahan vastaavat toiset tahot.

Tuula Väyrynen

eläkeläinen, äidinkielen lehtori, Kempele

tuula väyrynen

Olen kempeleläinen, entinen äidinkielen lehtori. Olen kirjoittanut kaksi kirjaa: Elonkaaret: rakkaudesta Kainuuseen ja Kylä elää -valokuvakirjan 1950-luvun kyläperinteistä. Lapset ja nuoret ovat lähellä sydäntäni. Kirjoitan mielipiteitä halusta ymmärtää paremmin yhteiskuntaa ja elämää.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu