Maailman romanttisimman kaupungin varjoissa

Pariisia kuvataan usein rakkauden kaupungiksi, taiteen ja muodin mekaksi. Se on pyhiinvaelluspaikka niin rakastuneille kuin sielultaan romantikoillekin ja vaatesuunnittelijoiden villien unelmien kohde. Monille Pariisin asukkaille kaupunki on kuitenkin varsin toisenlainen. Avenue des Champs-Élysées’n näyteikkunoita ihaillessa ei uskoisi miten erilaisia maailmoja Pariisi pitää sisällään.

Tähän artikkeliin olen saanut tietoja pariisilaisilta ja kertomani perustuu niin omiin havaintoihini kuin näihin käytyihin keskusteluihin.

 

 

ROMANTTISEN KUOREN KÄTKEMÄ SISUS

Pariisissa on kulttuurin ja taiteen lisäksi valtavat määrät köyhyyttä, huumeita ja jengitappeluita. Huumekauppa käy joillakin alueilla niin kuumana, etteivät poliisit voi tehdä asialle oikeastaan mitään. Jos jokin myyntipaikka ratsataan, on samassa paikassa taas kohta täysi toiminta päällä. Jos näille kaduille erehtyy, vahdit pitävät kulkijaa silmällä jo monen korttelin päässä myyntipaikasta. Joku käy kysymässä millä asialla kulkija on, ja todennäköisesti ohjaa varmoin ottein harhailijan toiseen suuntaan. Pahimmille alueille eivät huvihuumeiden ostajatkaan uskalla seikkailla.

Amerikkaa kutsutaan kulttuurien sulatusuuniksi, mutta melkoisen värikäs väkijoukko asuttaa myös Pariisia. Ihmisiä on tullut kaupunkiin joka puolelta maailmaa, ja erilaisten etnisyyksien kirjo näkyy ja kuuluu joka puolella. Valitettavasti Ranskan kotouttamispolitiikassa on ollut toivomisen varaa, ja kuten muun muassa Ruotsissa, Pariisiin on muodostunut tiettyjen etnisten ryhmien valtaamia asuinalueita, jotka voimistavat me ja muut -ajattelua. Poliisiväkivalta on varsin tavallista, ja moni paljasjalkainen ranskalainen onkin ottanut asiakseen tulla mukaan tilanteisiin, joissa ranskalaiset poliisit kovistelevat maahanmuuttajia, jotta tarpeettomalta voimankäytöltä vältyttäisiin. Maahanmuuttajat edustavat Pariisissa, kuten monessa muussakin suurkaupungissa, halpatyövoimaa, eikä pitkien sukujuurten ranskalaisia juurikaan näe useimmissa matalapalkkaisissa palvelu- ja siivoustöissä.

Eri kulttuurit ottavat lähiöissä yhteen, eikä tiettyjen etnisyyksien edustajilla ole joillekin kulmille tai liiketiloihin asiaa ja toisinpäin. Ruokakuskit (jotka hekin ovat usein maahanmuuttajataustaisia) oppivat nopeasti mistä ravintoloista heidän sopii hakea tilauksia ja mihin heillä ei etnisten ristiriitojen takia ole asiaa. Oman alueensa valloittaneet pitävät usein tiukasti kiinni oman kulttuurinsa raameista, eikä niistä poikkeamista katsota hyvällä ulkopuolistenkaan osalta.

 

 

MUURAHAISPESÄN KUHINAA

Kaiken kaikkiaan suurin ongelma näyttää olevan valtava ihmismäärä sullottuna yhteen kaupunkiin. Pariisin lähiöt ulottuvat kauas keskusta-alueelta ja paikalliset eivät todellisuudessa tunne olevansa Pariisin asukkaita. Keskusta-alueen asuntojen hinnat nousevat jatkuvasti ja hipovat jo taivaita, ja kaupungin palkkataso huomioiden täytyy olla valmis raatamaan niska limassa pystyäkseen maksamaan vuokraa. Perhe-elämän rakentaminen voi siis olla todella haastavaa.

Pariisilaiset ovat suorastaan ammattimaisia protestoijia, ja kaupungin kaduilla onkin nykyään vakituinen viikoittainen mielenosoituskulkue, jolla ei oikeastaan ole mitään tiettyä agendaa. Kukin osallistuja protestoi kuka mitäkin, tärkeintä on osoittaa olevansa eri mieltä hallituksen kanssa. Tähän kulkueeseen on oikeastaan pakko osallistua vielä joskus. Jos joku lukijani on jo ehtinyt mukaan, haluan raportin tapahtumista ja tunnelmista.

Ranskassa ollaan (syystäkin) aika varpaillaan terrorismin suhteen viime vuosien tapahtumien johdosta (lue lisää aiheesta esimerkiksi tästä Iltalehden tai Helsingin Sanomien artikkelista). Junat ja metrot ovat tuon tuosta myöhässä jonkun unohdettua laukkunsa laiturille, sillä jokainen tällainen unohdus aiheuttaa pommiryhmän operaation laukun tarkastamiseksi. Aseistetut poliisit ja sotilaat kaduilla, ostoskeskuksissa ja tapahtumissa ovat arkipäivää. Itsestäni tuntuu aika karmealta kun lounastaessa sotilaat kävelevät täysmittaisessa aseistuksessa ohi. Useimpiin museoihin, tapahtumiin ja nähtävyyksiin kuljetaan myös metallinpaljastimien läpi.

Pariisissa majoittuessa onkin hyvä tutustua alueisiin hieman tarkemmin, sillä kaikkialla ei suinkaan ole turvallista. Turistialueet ovat matkailijalle kaikista helpoin, joskin eivät huokein vaihtoehto. Halvimman perässä saattaa kuitenkin joutua kortteleihin, joissa väkivaltarikokset ovat valitettavasti arkea. Siivosti käyttäytyvä turisti ei toki ole ensisijainen väkivallan kohde, mutta varkauksille varsin altis. Varkaita on luonnollisesti varottava turistialueilla ja metrossakin, ja varkaat ovat niin turistin kuin pesunkestävän pariisilaisenkin kiusa. Etsivä kuitenkin löytää, ja esimerkiksi AirBnB’n kautta on mahdollista päästä pelipaikoille melko hyvillä hinnoilla.

Tämän artikkelin tarkoitus ei ole pelotella tai maalata synkeää kuvaa maailman romanttisimmasta kaupungista, vaan tarjota toisenlaista näkökulmaa kaupunkiin, jonka monelle asukkaalle elämä on kaikkea muuta paitsi romantiikkaa: se on köyhyyttä, pelkoa, väkivaltaa ja rasismia. Selviytymistä päivästä päivään, koska toisaalla kaikki voisi olla huonommin. Vaikka suurkaupungissa on omat hankaluutensa, tarjoaa se kuitenkin monelle oman yhteisön johon kuulua, muita, jotka ovat samassa tilanteessa. Toiveen siitä, että asiat ovat vielä joskus paremmin. Ja ennen kaikkea suuren kaupungin kasvottomuuden, jossa saa olla vain yksi muista.

 

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu