Suomen kielen ortografia

Suomen kieli on yleisesti tunnettu erittäin foneettisena kielenä – jokaista äännettä vastaa vain yksi kirjain ja yhtä kirjainta yksi äänne. Kielellisesti suomi on melko konservatiivinen itämerensuomalaisten ja uralilaisten kielten joukossa. Omaperäiset, sekä muinaiset lainasanat ovat säilyneet lähes muuttumattomina tuhansia vuosia, ja uudetkin lainasanat on aina pyritty mukauttamaan suomalaiseen fonologiaan.

Kirjakieltä on kuitenkin jatkuvasti uudistettava kielessä tapahtuvien äänteellisten muutosten, ja sanojen merkitysten osalta. Onneksi suomen kielenhuolto on onnistunut tässä tehtävässään erinomaisesti, eikä meillä ole tonneittain freelancer nevahööd intuitio pettinki -tyylisiä monsteriwordseja.

Suomalainen aakkosto ei ole kuitenkaan äännejärjestelmäämme aivan täydellinen; esimerkiksi äng-äänteellä ei ole omaa kirjainta, vaan se merkitään yhteydestä riippuen ng-, nk- ja gn- kirjainyhdistelminä. Myöskään glottaaliklusiilia ei merkitä omalla erillisellä kirjaimellaan, mutta se voidaan luontevasti merkitä ’-’:lla sanojen välissä (esimerkiksi yhdyssanassa linjaauto).

Lisäksi aakkosissamme esiintyy kirjaimia, mitä ei yleissuomessa juuri ikinä käytetä muualla kuin marginaalisissa uudehkoissa lainasanoissa; kuten c, q, w, x, å ja z. Omaperäisissä sanoissa ei myöskään esiinny kirjaimia b, f ja g.

Nämä ’turhat’ kirjaimet esiintyvät aakkosissamme lähinnä siksi, että ne on otettu suoraan ruotsin aakkosjärjestelmästä. Missään suåmalaisperäisessä sanassa ei käytetä esimerkiksi ruåtsalaista ååta, joten sen kuulumista aakkosiimme ei voi perustella muilla kuin kielihistoriallisilla syillä. Ja nämä kielihistorialliset perustelut usein johtavat ranskan ja englannin kaltaiseen suureen äänne-kirjoitusasuvastineen eroon, jossa yhtä äännettä merkitään valtavilla kirjainparvilla, ja toisaalta yhdelle äänteelle löytyy tusinoittain erilaisia kirjoitusmuotoja.

Siksi olenkin kehittänyt suomen fonologiaan paremmin sopivan latinalaisen aakkoston version!

Tällainen kirjoitusjärjestelmän uudistus toki olisi toimittajille, kirjailijoille, yms. muutosvihamielisille ihmisille painajaismainen teko – mutta aina välillä on kiva leikkiä ajatuksella.

Niin ja pahoittelen ettei tämä(kään) kirjoitus edusta mitään ajankohtaisia aiheita, eli tässä tapauksessa koronavirusta. Joskus vain on hyvä irrottautua todellisuudesta ortografian ihanaan maailmaan!

 

Harmaalla suomeen kuulumattomat ja vain lainasanoissa esiintyvät kirjaimet (mukaan lukien š- ja ž-äänteet. Uusina kirjaimina äng-äänteelle saamelaiskielistä tuttu Ŋŋ-kirjain sekä glottaaliklusiilia ilmaiseva ʔɂ-kirjain.
UntamoZilliacus

Olen 21-vuotias yhteiskunnasta ja politiikasta kiinnostunut toistaiseksi puolueeton vapaa-ajattelija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu