Kilpistyä – pelkistyä

Aina välillä joku kielenkäytön muoto ylittää ärsytyskynnyksen siten, että on älähdettävä. Nyt sain kimmokkeen tuoreesta Helsingin Sanomain otsikosta ”Hallituksen työllisyyskiista kilpistyy yhteen tukeen:” – Kyse on siitä että ”eläkeputken poistosta väännetään”. Kiista siis jatkuu, eikä ole lakannut vaan tiivistynyt eläkeputkiongelmaan. Paremmin voitaisiin sanoa ”Hallituksen työllisyyskiista pelkistyy yhteen tukeen”.

Kilpistyä -verbi juontuu sanasta kilpi. Kun joku kilpistyy, se tulee torjutuksi.
Pelkistyä -verbi taas liittyy alunperin raudantekoon, pelkistyessään rautaoksidi puhdistuu pelkäksi raudaksi. Kun joku pelkistyy, saavutetaan asiain puhdas ydin.

Siis työllisyyskiistan ydin on eläkeputken kohtalo, mihin kiista pelkistyy.

En viitsisi nillittää yhden Hesarin otsikon vuoksi, mutta sekaannus on valitettavan yleinen. Jopa Ylen Kalevalan kieltä käsitelleeseen tiedeohjelmaan osallistunut kirjailija käytti toistuvasti sanaa kilpistyä pelkistymismerkityksessä.

Tavalliset kansalaiset kaipaavat tukea kielenkäyttöönsä. Kun tukea ei tule, täyttyy kieli alunperin ruotsinkielisten reippaiden urheilijoiden ja urheiluvalmentajain uussvetitismeistä. Siksi ehdotankin, että kielenkäytön viattoman seuraamisen sijaan Kotimaisten kielten keskus Kotus saisi viikoittaisen ohjelmatilan Ylen urheiluruudun paikalle kertoakseen, mikä on makuasia ja mikä on yksinkertaisesti väärin tai väärinymmärrys.

Muutoin olen kannalla, että diggaan kanttarellia vaikken olekaan pilkuntarkka.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu