St Petersburg-Pietari

Eremitaasi

Pietarin matkamme maaliskuussa 2019 sai alkunsa siitä, kun tytär soitti ja ilmoitti ostaneensa netistä liput Pietarin Mariinski-teatteriin ja  Giselle-balettiin. Tietenkin suostuin, en ollut käynyt läheisessä suurkaupungissa aikaisemmin. Moskovassa olen käynyt Suomen Kansallisteatterin esiintymismatkalla Aleksis Kiven Nummisuutarit teoksesta sovitetun näytelmän soitinyhtyeen huilistina. Matka tehtiin muodikkaasti kestävän kehityksen mukaan Allegro-junalla välillä Helsinki-Pietari. Ensin piti selvittää mistä saataisiin viisumit. Viisumien hankinta tapahtui matkatoistosta Lähialuematkat. Piti käydä passikuvassa ja matkavakuutukset piti tietenkin aktivoida. Passi oli mennyt vanhaksi ja sekin piti uusia. Sitten kun kaikki tämä oli tehty, piti vielä lähettää kaikki propuskat Lähialuematkojen toimistoon Helsinkiin. Liput, viisumit ja passit saataisiin Helsingin Rautatieasemalla olevasta Lähialuematkojen toimistosta. Pian tilattavissa on onneksi sähköiset viisumit Venäjän matkoja varten. Sitten alkoi matka. Allegro juna oli todella mukava. Viisumit tarkastaettiin kyllä useaan otteeseen matkan aikana. Nettiyhteys toimi myös sujuvasti. Kun pääsimme perille Pietariin, oli rautatieaseman ulkopuolella odottamassa autonkuljettaja ja kiiltävä musta auto missä oli tummenetut lasit. Olin tilannut kuljetuksen etukäteen monille tuttuun hotelliin  Hotel Dostoevsky. Oli ihana istua auton takapenkillä. Kaunis Pietari siltoineen ja upeine rakennuksineen näyttäytyi meille talvi-illassa. Hotelli oli metroaseman ja kirkon vieressä. Kadulle hotelli näytti pieneltä mutta sisäpihan puolella hotellissa riitti käytäviä ja kerroksia. Huone oli mukava ja todella lämmin. Ilma oli kylmä ja viimainen kevättalvella Pietarissa. Hotellin ravintola oli viihtyisä ja siellä oli hyvää venäläisä ruokaa kuten lohta, smetanaa, zakuskoja, borskeittoa jne. Tee maistui paremmalta kuin kotona. Kävimme suuressa Galleria kauppakeskuksessa  Suosittelen, todellinen ostosparatiisi. Asemiehet tietenkin vartioivat tavaratalon ovella. Yhden päivän vietimme Eremitaasissa ja paikka on juuri niin upea kuin miltä se kuvissa näyttää. Täytyy olla aikamoinen maratoonari, jos meinaa yhden päivän aikana kulkea kaikki palatsit ja huoneet läpi. Väkeä oli paljon ja huoneissa oli toinen toistaan arvokkaampia aarteita. Melkein jokaisessa huoneessa oli myös oma näyttelyoppaansa tai vartijansa. Jos vahingossa nauroi liian äänekkäästi sai satinkutia nopeasti. Palatsin ikkunoista oli myös mahtavat näkymät merelle. Toisena päivänä kävimme Iisakin kirkossa ja se niinikään oli vielä upeampi mitä osasi odottaa. Kirkossa oli hyvät suomenkieliset opastukset nappikuullokkeilla ja se helpotti kirkkoon ja sen pitkään jatkuneeseen rakentamiseen perehtymistä. Ostin matkamuistoksi pienen peilin mekkilaukkuun ja nyt  Iisakin kirkko kulkee aina käsilaukussani. Kirkon jälkeen menimme lounaalle ilmeisen muodikkaaseen ravintolaan lähellä kirkkoa Bar Restoran Schastye U Isaakiya´. Siellä kävi nuoria pietarilaisia aikuisia ja sattui sinne myös hääpari seurueineen. Nautimme hyvää borskeittoa ja se  lämmittii talven viiman. Illalla menimme taksilla Mariinski-teatteriin. Sielläkin oli metallinpaljastimet yleisölle. Paikat oli yläparvella aitiossa, Tsaarin kotkavaakunan yläpuolella. Jo pelkkä istuminen teatterissa oli nautinto sinällää puhumattakaan loistavasta ja taidokkaasta balettiesityksestä. Orkesteri soitti myös nautittavasti. Balettikuoro oli suuri ja  solistit erinomaisia. Viihtyvyyttä lisäsi väliajalla aition buffetti missä oli mansikoita, lohileipiä ja tietenkin venäläistä shampanjaa. Ilta täytti kyllä kaikki toiveet ja kulttuurinnälän pitkäksi aikaa. Paitsi, että kaipaan pian Pietariin takaisin. Viimeisenä päivänä kävimme vielä baletti/tanssitarvikekaupassa ja kaikki tuotteet olivat edullisempia kuin Suomessa. Lounaan nautimme Etnoc Kafessa. Pietarissa voi matkustaa niin talvella kuin kesällä. Nyt viimeistään voi alkaa suunnittelemaan uutta matkaa. Nähtävä ja koettava ei Pietarissa tule loppumaan.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vr-ei-tieda-kayko-ilmainen-e-viisumi-allegro-junassa-lokakuussa/7523664#gs.ywjefy

 

valkoinen1

Sivistystoimenjohtaja Kittilän kunta 2017-2019, opiskelija Itä-Suomen yliopisto, avoinyliopisto (laki), tohtoriopiskelija Oulun yliopiston tutkijakoulu UniOGS, Oulu 2012- Musiikin Maisteri, University of Arts Helsinki Opettaja Kempele Akatemia 2012-2017 Rehtori Limingan kunta 2003-2015 Rehtori Viitasaaren kaupunki 1992-2003 Opettaja Kajaanin kaupunki 1991-1992 Sivutoimisena opettaja useassa maamme musiikkioppilaitoksessa mm. Espoo, Vantaa jne. JÄRJESTÖTOIMINTA Kittilän Kokoomus ry. jäsen 2018- Kokoomuksen Elinikäisen oppimisen vaikuttajaryhmän pj. 2018-2020 Kokoomuksen Vapaan sivistystyön vaikuttajaryhmä pj. 2016-2018 Suomen Kulttuurirahaston kannatusyhdistys, jäsen OAJ Kittilän paikallisyhdistys, jäsen Oulujoen Kokoomus, jäsen 2016-2018 Oulun Kokoomusnaiset vpj.-2016 MUSIIKKI HARRASTUS Esiinnyn huilistina ja kamarimuusikkona muusikoiden kanssa yhteistyössä mm. Kamariyhtye Valkoisen Delfiini ja mm. Manfred Gräsbeckin kamarimusiikki ja orkesteriproduktiossa. Olen asunut Turkissa Adanassa ja Ankarassa kolme vuotta tutustuen sikäläiseen kulttuuriin ja ihmistyyppiin sekä toimintatapoihin. Olen opiskellut Ransakassa Pariisissa kolme kuukauden ajan Antti ja Jenny Wihurin säätiön myöntämän apurahan turvin sekä opiskellut lyhyitä jaksoja Englannissa ja Italiassa. Sukuni on osin Ruotsista. Olen myös esiintynyt huilutaiteilijana Tokiossa Japanissa Neste-yhtiön seurueen mukana ja vieraana sekä Kyproksessa Larnankassa Turkin Kyproksen presidentille.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu