Mistä me puhumme, kun puhumme joogasta?

Mikä on mielikuvasi joogasta? Onko se akrobaattisia Instagram-joogeja eksoottisilla hiekkarannoilla? Arkista terveydenhoitoa? Mielenrauhan tavoittelua? Elämän syvemmän merkityksen etsimistä? QAnonin salaliittoteorioita levittävää new age -hörhöilyä?

Jooga on kaikkea tuota ja paljon muuta, ja siitä teemasta on joogatutkija Matti Rautaniemi kirjoittanut hankalan kirjan. En tietoisesti käytä muotisanaa haasteellinen. Kirja Tiedonjanoinen joogi on hankala, koska se pakottaa lukijansa ajattelemaan (jopa niin paljon, että päätä alkaa pakottaa). Otin kuitenkin pakotuksen ilomielellä vastaan, niin kiinnostava kirja on. Rautaniemellä on kyky kirjoittaa yhtä aikaa vetävästi ja syvällisesti, ihastuttavasti mielikuvien luutumia ravistellen.

Olen itse juuri niitä ihmisiä, jotka hymähtelevät Instagramin pyllyjoogakuville, joissa kauniit naiset tai miehet esittelevät virheettömiä vartaloitaan. Rautaniemi kuitenkin huomauttaa, ettei tämänkaltainen patsastelu ole uutta joogassa. Hän kirjoittaa: ”Vaikka jotkin muinaiset joogaoppaat, kuten Hathajoogapradipika opastavat pitämään harjoituksen salassa, on intialaisten askeetikkojen ja joogien toimenkuvaan perinteisesti kuulunut darshan eli näyttäytyminen. – – Intialaiset sadhut ovat vuosisatojen ajan esitelleet näyttäviä fyysisen asketismin muotoja ja jooga-asanoita julkisesti. Tällä ’henkisellä machoilulla’ on myös proosallisempi tarkoitus: koska sadhut ovat riippuvaisia maallikoiden heille antamista lahjoituksista, henkiset voimanäytökset ovat keino herättää yleisön mielenkiintoa ja kerätä kannatusta.”

Tästä on vain lyhyt (visuaalinen) hyppy nykyiselle median synnyttämien mielikuvien mukaiselle joogalle. Median tarkoitus on aina myydä. Mikään monitulkintainen ei ole myyvää, vaan sanoman pitää olla helppo ja yksinkertainen, jotta se saadaan kaupaksi. Joogasta on haluttu tehdä kauniiden ihmisten terveyden- ja stressinhoitoa, siinä on ripaus yleistä ja määrittelemätöntä henkisyyttä, koska ”henkisyys” kuuluu joogan brändiin. Tämä henkisyys erotetaan jyrkästi uskonnollisuudesta. Uskonnollisuus on joogan yhteydessä kirosana, koska sen on historian kuluessa katsottu merkitsevän milloin ”pakanallisuutta” milloin ylipäätään kristinuskon vastaisuutta. Vaikka joogan harjoittaminen ei edellytä uskoa yhtään mihinkään, on kuitenkin tosiasia, että jooga on syntynyt hindulaisessa kulttuuripiirissä. Kuten Rautaniemi huomauttaa, ei ole syytä sulkea silmiään joogafilosofian kulttuuritaustalta, mutta ei sen tarvitse antaa kahlita omaa itsenäistä ajattelua. Hänen mukaan tiedonjanoinen joogi suhtautuu asiaan uteliaasti ja ennakkoluulottomasti mutta säilyttäen oman vapautensa valita viitekehys, josta käsin joogaa harjoittaa. Yksinkertainen esimerkki asiasta olen minä: vaikka jatkuvasti pohdiskelenkin filosofioita ja syntyjä syviä, jooga on minulle fyysinen harjoitus, jota koen tarvitsevani qigongin lisäksi (qigong puolestaan on minulle henkisfyysinen elämäntapa).

Viimeisin joogaan liittyvä mielikuvakohu on ollut joogaopettajien liittäminen QAnon-salaliittoteorioihin. Hyvinvoinnin ja uushenkisyyden kentillä alkoi jo varhain esiintyä kritiikkiä taudin suitsimiseksi tehtyjä rajoituksia ja varotoimia vastaan. Tätä epävarmuutta ja tyytymättömyyttä hyödynsivät myös internetin pimeissä syövereissä majailevat QAnon-salaliittoteoreetikot, jotka ymppäsivät koronaviruksen vanhoihin kuvitelmiin maailmaa hallitsevasta ahneesta eliitistä ja liittivät koko kuvion Trumpin kannattamiseen. Syystä tai toisesta tämä kohtasi kaikupohjaa myös joogan parissa.
”Ehkä lukemattomien joogaopettajien huoli toimeentulostaan sai heidät tarttumaan vaihtoehtoisiin narratiiveihin, jotka loivat järjestystä ja toivoa hankalaan tilanteeseen. Ehkä joogeihin kuuluu ihmisiä, jotka lähtökohtaisesti kyseenalaistavat vallitsevia näkemyksiä. Ehkä kyse on yksinkertaisesti puutteellisesta kyvystä arvioida luotettavaa tietoa. Joka tapauksessa media havaitsi ilmiön sekä Suomessa että muualla maailmassa ja äkkiä juttuja QAnon-teoriaa kannattavista joogeista alkoi putkahdella esiin”, pohtii Rautaniemi.

Mitään ilmeistä linkkiä joogan ja salaliittoteorioiden välillä ei kuitenkaan ole. Joogan harjoituksissa tai filosofiassa ei ole sellaista, mikä johtaisi ihmisen uskomaan tietynlaisiin ideologioihin.
”Jooga ei ole aate”, painottaa Rautaniemi. ”Kuten muutkin historian joogakohut, salaliittokohu yksinkertaisesti osoittaa, että joogaopettajat ovat tavallisia ihmisiä, että jooga on osa sitä ympäröivää sosiaalista ja kulttuurista todellisuutta, ja että yhteiskunnan ongelmat ovat läsnä myös joogasaleilla.”

 

”Yhtenä tärkeimmistä oivalluksistani pidän sitä, että kaikki jooga ei ole samanlaista, eikä kaikki jooga johda samaan päämäärään. Joogaan kuuluu hienostunutta metafysiikkaa, elinvoimaisuutta ja kauneudenpalvontaa, syvää uskonnollisuutta, pinnallisuutta, häikäiseviä henkisiä korkeuksia, hömppää, fyysistä taituruutta, hämärää magiaa, huuhaata, silmänkääntötemppuja, kaupallisuutta, yhteiskunnallista aktivismia, hyväksikäyttöä, terveyttä, loukkaantumisriskejä, suorittamista, rentoutumista, huijareita, pyhimyksiä, fanaatikkoja, kristallihippejä, pölyisiä tutkijoita, sunnuntaijoogeja… Jooga on rajaton kuin elämä itse.”

Matti Rautaniemi: Tiedonjanoinen joogi – mistä joogassa on kyse (Aula & Co, 2021)

Varpu Tavi

Kirjailija. Seikkailija. Elämän ihmettelijä. Kyseenalaistaja. Kirjoitan aiheista, jotka kiinnostavat minua. Niitä aiheita on paljon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu