Adolf Hitlerin isäsuhde oli vihaa ja vähemmän rakkautta

Mm. Rothschild-mahtisuvun historian kirjoittanut emeritusprofessori Roman Sandgruber sai yllättäen käsiinsä ullakon pimennosta löytyneen nipun Adolf Hitlerin isän kirjoittamia kirjeitä ja päätti niiden perusteella selvittää lisää Adolfin lapsuus- sekä nuoruusajan vaiheita. Tuloksena on kirja Alois Hitler. Diktaattorin isä (Minerva 2021, 292 s, suomennos Sirpa Hietanen).

Adolfin isä, tullivirkailija Alois Schicklgruber, sittemmin Hitler (1837- 1903) oli kova, tiukkaan kuriin ja järjestykseen uskova väkivaltainen mies. Perhe muutti usein ja isällä oli päätyön ohella useita muita, myös epäonnisia hankkeita. Mehiläisten hoitaminen oli hänelle tärkeä tulonlähde aikana jolloin sokeri oli kallista ja vahaa tarvittiin valaistukseen.

Alois pieksi vaimoaan ja perhettään pienimmistäkin syistä. Uskovainen äiti oli onneton ärtyisän ja väkivaltaisen miehen sortamana. Vuonna 1907 kuollut äiti Klara oli siisti, vakava ja ahkera nainen, joka hoiti taloutta parhaansa mukaan miellyttääkseen puolisoaan. Hitlerit saivat kuusi lasta, joista kolme ensimmäistä kuoli alle kaksivuotiaina. Adolfin syntyessä vuonna 1889 isä-Alois oli jo 52-vuotias. Adolfin jälkeen perheeseen syntyivät vielä myös nuorena menehtynyt Edmund sekä vuoteen 1960 saakka elänyt Paula.

Löydetyt kirjeet avaavat näkymän tyranni-isän luonteeseen ja isäsuhteen vaikutukseen tulevaan Führeriin.

Sekä isä että poika halveksivat muodollista koulutusta jakaen käsityksen itsestään muita parempina ja nerokkaampina ihmisinä. Antisemitismikin oli kotikasvatuksen peruja, ja vihan kohteina oli muitakin vähemmistöryhmiä.

Adolfin lapsuus ei ollut kovin onnellinen. Muutot paikkakunnalta toiselle ja koulusta kouluun sekä alati vaihtuvat ystävät jättivät jälkensä. Isän kuoleman jälkeen koulunkäynti kangerteli. Pitikö vaihtaa taas koulua, oppia ammatti, paeta unelmiinsa vai ryhtyä taiteilijaksi?

Kirjoittaja pohtii Hitlerin kielellistä osaamista ja taitoa saada kansanjoukot seuraamaan itseään. Adolfin lapsuuden kieli oli yläitävaltalainen murre. Hän opetteli esiintymistä ja omaksui ”puhtaan Saksan kielen”. Adolf halusi esiintyä yleissaksalaisena valtiomiehenä eikä metsäläisenä jostain Itävallan maaseudulta. Tämä onnistuikin yli odotusten ja puhetyyli vetosi kansaan. Hitler oli koko elämänsä ajan mestarillinen petkuttaja.

Tonavan varrelle sijoittuvaan Ylä-Itävallan pääkaupunkiin Linziin Hitlerillä oli läpi elämänsä erityinen suhde. Amatööriarkkitehtina hän mm. suunnitteli sinne useita, toteutumatta jääneitä rakennuksia. Pitihän Linzistä tulla koko Euroopan kulttuuripääkaupunki. 

Kirjoittajan mukaan on mahdotonta määritellä, miten paljon vaikutelmia Hitler sai kotoa, kouluista, tiedotusvälineistä tai esikuvilta. 1800-luvun lopulla syrjivät vaatimukset eivät vielä koskeneet Ylä-Itävallan maaseudulla juutalaisia. Silloin kyllä vastustettiin muita ”kelvottomasti eläviä”. Linzissä vihattiin kirkkoa, tsekkejä ja myös juutalaisia. Juutalaisvastainen Hitleristä tuli, jollei jo Linzissä, viimeistään hänen Wienin aikoinaan.

Hitlerillä lienee ollut sormensa pelissä myös sijoittaa ”vihreälle niitylle” vuonna 1938 rakennettu Linzin alueen työttömyyttä helpottava hanke, panssarivaunuja valmistanut Hermann Göringin mukaan nimetty konepaja.

Työskentelin teekkariharjoittelijana kesän 1964 tällä samalla – silloin jo nimellä VÖEST (Vereinigte Österreichische Eisen und Stahlwerke) toimivalla valtavalla tehtaalla teräksestä valettujen turbiinien runkojen koneistusosastolla. Tehtaan historiasta ei keskusteltu. Yllätyin, ettei monille työkavereille ollut tarpeen kertoa Suomesta, sillä Linzin seudulta oli koottu Lapin sotaan osallistunut alppijääkäri-pataljoona. Junamatkalta läpi Suomen miehillä oli muistissa asemien nimiä, kuten Tampere. Heillä oli tavanomaisen kohteliaisuuden ylittävät hyvät muistot Suomesta. Isäni sai tuliaisiksi Linzin mehiläisvahasta tehtyjä kynttilöitä – liekö niiden vaha itsensä Alois Hitlerin perikunnan mehiläistarhasta?

Vetävästi kirjoitettu ja runsaasti tietoa sisältävä, tieteellisesti litteroitu kirja paitsi valottaa ansiokkaasti Hitlerin lapsuutta, korjaa ja täydentää useita sitä koskevia aiempia puutteellisia käsityksiä. Samalla se avaa mainion kuvan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun elämään Ylä-Itävallassa.

Adolf vauvana. Kirjan kuvitusta.