Donna Leon muistelee

Olen arvioinut useita Donna Leonin (s. New Jerseyssä 29.09.1942 ) Brunetti -sarjan kirjoja, viimeksi Väärin käytettyä hyväntekeväisyyttä Vapaavuorossa 30.03.2024. Niiden keskiössä on venetsialainen poliisi Guido Brunetti, jonka perheen arkista elämääkin seurataan läheltä. Tykästyin näihin kirjoihin jo reilun kolmekymmentä osaa käsittävän sarjan alkuvaiheissa. Niitä on käännetty useille kielille, ei kuitenkaan italiaksi.

Nyt jo reilut kahdeksankymppinen kirjailijatar on julkaisut elämänkuvauksensa ja muistelmansa Muistoja matkan varrelta (Otava 2024, suom. Markku Päkkilä ja Helka Sivill. 191 s.). Luonteeltaan seikkailija Donna Leon on työskennellyt opettajana mm. Iranissa, Kiinassa sekä Saudi-Arabiassa päätyen Venetsiaan, jossa ehti asua 30 vuotta.

Hänellä on Brunettin kanssa paljon yhteistä. Kumpikin nauttii oopperasta, kiireettömistä kahvihetkistä ja Italian lumoavasta kauneudesta. Lämpöä, itseironiaa ja huumoria pursuavista kohtauksista koostuva katsaus kertoo elämän sattumanvaraisuudesta. Brunetti-kirjat ovat muuttuneet vuosien mittaan synkemmiksi. Niissä toki kerrotaan väkivallasta, korruptiosta ja ihmisten välisestä pahuudesta verisillä yksityiskohdilla kuitenkaan mässäilemättä. Muistelmakirjassaan hän mm. irvailee postimerkkien ostamisen vaikeudesta ja putkimiehen saamisesta korjaustyöhön, mihin ei edes riitä yksi mies, vaan tarvitaan toinenkin ”termotechnico”. 

Venetsian miljoonien lukijoiden ulottuville kirjoillaan tuonut Donna Leon vastustaa kaupungin massaturismia. Kaupunkiin ainoastaan pikaisille piipahduksille tungeksivia ja roskaavia ihmisiä tuovat kookkaat risteilylaivat kun tuhoavat satamia ja rakennuksia. Saatuaan tarpeekseen turismista hän muutti sveitsiläiseen 300 asukkaan kylään.

Suomalaisia hän pitää onnekkaina. Asumme maailman rehellisimpiin kuuluvassa yhteiskunnassa, jossa ihmiset tarkoittavat mitä sanovat ja toimivat sen mukaan. Eikä ravintolan naulakkoon jätettyä tietokonetta varasteta 4,5 sekunnissa.