Eiffelin tornilla on pikkuserkkuja Lahdessa 

Kävimme konstruktöörikollegani kanssa ammatillisesta uteliaisuudesta katsomassa ranskalaisen romanttisen draamaelokuvan Eiffel. Sen on Caroline Bongranin käsikirjoituksesta ohjannut Martin Bourboulon. Gustave Eiffelin roolin näyttelee Romain Duris. 

Valmistuttuaan 300 metrinen torni oli 40 vuoden ajan maailman korkein rakennelma ja on edelleen alun vastustuksesta huolimatta Pariisin varmasti tunnetuin maamerkki.

Eiffel oli jo todistanut poikkeukselliset taitonsa suunniteltuaan aikaansa edellä olevia siltoja ja Vapauden patsaan tukirakenteen. Ranskan hallitus patisteli häntä rakentamaan jotain mestarillista vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelyä varten. 

Eiffel oli parisenkymmentä vuotta aiemmin ollut rakentamassa terässiltoja Ranskan maaseudulla, jolloin tapasi porvariperheen tyttären Adrienne Bourgésin. Rakastunut kaksikko joutui erilleen tavaten kuitenkin taas myöhemmin toisensa. Siitä saatiin elokuvaan romantiikkaa ja epookkisomistusta!

Eiffel päättää lopulta rakentaa todellisen rakkauden monumentin, teräsmonoliitin ja kaipuun muistomerkin. Hän luonnostelee torniaan kuin riivattu, ja päätyy täysin rajoja rikkovaan teräsrakennelmaan keskelle Pariisia. Jo sen perustaminen Seinen läheiselle pettävälle maalle oli uskaliasta.

Ongelmitta rakennustyöt eivät edenneet. Urakkaa uhkasivat kaupunkilaisten kiivas vastarinta, mediapeli, rahoittajien vetäytyminen sekä työläisten lakko. Eiffel-tornista kuitenkin tuli todellinen insinöörityön mestariteos. 300 työmiestä pystytti tornin vain kahdessa vuodessa ja kahdessa kuukaudessa. Ykköstasanteen valmistuttua Eiffel vaihdatti ruuvipultit niiteiksi, koska uskoi tornin jäävän paikoilleen vielä pitkäksi ajaksi.

Lahden radiomastojen rakentamisessa oli Eiffel-tornin kanssa yhtäläisiä piirteitä – toki paljon pienemmässä mittakaavassa. Samantapaisista teräsrakenteista kuitenkin on kysymys.

Yleisradio päätti vuonna 1927 rakentaa Helsingin ulkopuolelle uuden radioaseman, jotta kuuluvuus paranisi. Sijoituspaikaksi kaavailtiin Lahtea, Tamperetta tai Hämeenlinnaa, joista Lahti valittiin. Ripeästi sujuneiden rakennustöiden jälkeen Lahden pitkäaaltoasema kytkettiin toimintaan 22. huhtikuuta 1928. 

Kaksi 150 metrin korkuista mastoa pystytettiin saksalaisen urakoitsija Lehmann & Co.:n johdolla syksyllä 1927 vain 74 päivässä, mitä silloin pidettiin huomattavana saavutuksena. Nopeasta rakennustahdista huolimatta ne ovat rakenteeltaan vankat. Mastot seisovat vapaasti ilman tukivaijereita ja huojuvat pahimmissakin myrskyissä vain muutaman senttimetrin verran. Mastojen reilun 300 metrin väliä yhdistää  kuusilankainen antenni. 

Vaikka työnjohto oli ulkomaalaista, mastomiehiksi pestautui yksinomaan suomalaisia miehiä. Työmaa kiinnosti monia. Osa kuitenkin kääntyi jo porteilla nähtyään 150 metrin korkeuteen jatkuvan työmaan ja syyskylmätkin olivat jo tulleet. Pelastukseksi tuli Lahden Rautateollisuuden hiljentänyt valtakunnallinen, konepajan työväen toimettomiksi ja palkatta jättänyt työsulku. Vuoden 1927 marraskuussa valmistuneet mastot olivat aikanaan Suomen korkeimmat rakennelmat. Kirjailija Timo Sandberg käsittelee ansiokkaasti mastojen rakentamista Lahden historiasta kertovan romaanisarjansa osassa Häränsilmä (Karisto 2015). 

Välirauhan aikana syntyneenä lapsena ensimmäinen muistikuvani oli sireenien ääni, jolloin oli pikaisesti hakeuduttava suojaan talon hataraan kellariin. Osuman tullessa sinne olisimme jääneet kaikki. Ei kuitenkaan osunut. Siellä oli mukavaa, kun koolla olivat kaikki tutut kaverit enkä vielä osannut pelätä.

Lahtea pommitettiin rajusti tavoitteena toisaalta hiljentää salakielistäkin tietoa rintamille välittänyt radioasema ja toisaalta rikkoa aseman viereinen rautatiesilta itäsuunnan radan katkaisemiseksi. Silta kuitenkin säilyi ja radioasema pystyi lähettämään koko sotien ajan lukuun ottamatta yhtä lyhyttä katkoa. Asema myös soitti jatkosodan aikana tauotta Säkkijärven polkkaa estäen siten naapurin käyttämien siltamiinoitusten sähkösytytysten toiminnan. Koko läheinen aseman seutu kärsi pahoja vauriota ja ne rauniot muistan yhä. Lisäpelotteita pommittajille lienevät olleet Radiomäelle pystytetyt replikatykit. Puuseppien kaupungissa osattiin toki tehdä asemiin sijoitettuja oikeita muistuttavat puiset ilmatorjuntatykit. Korian rautatiesilta Kouvolan lähellä oli myös naapurin suosima pommituskohde. Ohi menivät nekin pommit.

Lahden AM-asema hiljeni toukokuussa 1993, jolloin Yleisradion pitkäaaltolähetykset lopetettiin. Vuonna 1997 Radio- ja tv-museon toiminta siirtyi AM-asemarakennuksen korjattuihin tiloihin. Toukokuussa 1998 yleisölle avautui uudistettu Radio- ja tv-museo. Vuosina 2014-2017 Radio- ja tv-museossa suoritettiin mittava peruskorjaus ja sen näyttelyt uudistettiin. Mastolasta muodostui mukava ja helposti tavoitettava kohde myös perheille.