Eräitä asemarakennuksia

Rautatie sujuvoitti aiemmin hidasta ja vaivalloista matkustamista, jota sulien kausien laivaliikenne myös osaltaan helpotti. 

Seuraan postimerkkihuutokauppoja. Eihän niiden merkkeihin ja muuhunkin filateliaan liittyviä muitakaan kohteita ole tarpeen ostaa. Juuri päättyvien parin huutokaupan osiossa paikkakuntakortit on kohteina kaksi mielenkiintoista korttia Äänislinnan asema sekä Lottahovi ja myös Terijoen asema.  Sekä myös muita luovutetun alueen kuvakortteja. Taannoin Petroskoissa ammatillisella matkalla autolla liikkuen käytyäni (Vapaavuoron blogini Äänislinnan tykkitehdas 01.01.2023) en niitä muista ja jäin miettimään rakennusten kohtaloita. Se on nykyisin googlaamalla helppoa. Molemmista tuli osumia.

Arkkitehtuuriltaan Pietarin Suomen asemaa muistuttava Petroskoin/Äänislinnan rautatieasema sijaitsi pari kilometriä kaupungista Karhumäen suuntaan ja lienee edelleen olemassa, koska Googlen mukaan ”Petroskoin rautatieasemaa korjataan ja sen historia on esillä valokuvanäyttelyssä”. Lottahovi on kuvassa jo vanha puurakennus, jossa mm. järjestettiin helmikuussa 1943 parinkymmenen osanottajan upseerikurssi. Tuolloin jo iäkkään näköistä puurakennusta tuskin enää on.

Mieleeni tulivat myös kotikaupunki Lahden sekä Viipurin ja Terijoen asemat. Kuvia liitteenä. Lahti kehittyi rautatien rakennuksen myötä. Onhan kaupungin vaakunassa liekehtivä junanpyörä. Kaupunkiin ympäristökuntineen evakuoitui runsaasti viipurilaisia sekä sen lähialueiden asukkaita. Myös opettajineen päivineen Kannaksen yhteislyseo, nykyisin Gaudia. Siitä tuli minunkin – peruslahtelaisen – oppikoulu, jossa muisteltiin haikeudella Terijoen aikaa. Kouluaikojen huvimme oli bongata asemalla junia.

Viipuri-Pietari radan Terijoen (Zelenogroskin) toisen maailmansodan aikana vaurioitunut asemarakennus korjattiin 1950-luvulla nykyiseen asuunsa. Suuriruhtinaskunnan aikana sen liikenne oli vilkasta. Asemaa käyttivät myös Alfred Nobel sekä kenraali Aleksei Kuropatkin, joilla molemmilla oli siellä huvilat. Kenraalia varten asemalle rakennettiin oma ”Kuropatkinin paviljonki”, eihän hänen ollut sopivaa odottaa junaa rahvaan kanssa.

Viipurin ensimmäinen asemarakennus valmistui samanaikaisesti vuonna 1870 avatun Riihimäki-Pietari radan kanssa. Liikennemäärien noustua rakennettiin uusi rautatieasema Eliel Saarisen ja Herman Geselliuksen ehdotuksen mukaan. Tämä asema muistutti kuusi vuotta myöhemmin käyttöön otettua Helsingin uutta asemaa. Kummankin pääsisäänkäynnin yläpuolella oli korkea kaariosa ja Helsingin tapaan myös Viipurin aseman julkisivussa graniittiveistoksia. Viipurin asema tuhoutui jatkosodan alettua lähes kokonaan elokuussa 1941 kaupungista vetäytyvien neuvostojoukkojen räjäytettyä sen. Nykyinen Viipurin asema on vuodelta 1953.

Rautateillä oli käytössä omat aseman merkittävyyden perusteella luokitellut piirustukset, joista kuvassa neljännen luokan asema. 

Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on TKK:n (Aalto-yliopiston) konepajatekniikan emeritusprofessori ja Tekniikan Historian Seuran jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu