Gotlannin maaseudulla tapahtuu

Ruotsissa on ollut sitten tuotteliaan Maria Lagin useita tunnettuja ja suosittuja naisdekkaristeja. Heidän rinnalleen on kasvanut uusi, meillä toistaiseksi vähemmän tunnettu sukupolvi, johtuen osittain teosten suomentamisen vaatimasta ajasta. Heihin kuuluvat mm. Jessica Fellowes (blogini Aavekartanon murhamysteeri Downton Abbeyn hengessä 05.10.) sekä tässä esitelty Marianne Cedervall, jolla jo on Ruotsissa runsas tuotanto.

Gotlannissa syntynyt ja pian sen jälkeen muualla asunut, aiemmin opettajana ja sosiaalialalla työskennellyt Cedervall (s. 1949) aloitti kirjailijana vuonna 2008. Kirja Haudataan menneet (Otava, 302 s, suom. Riie Heikkilä) on Mullvaldsin murhat -sarjan toinen itsenäinen osa. Suomeksi käännetyn sarjan aloitti vuoden 2023 helmikuussa julkaistu romaani Varjo yössä. Uusin ”Täydellinen hyvänmielendekkari” kietoo lukijan syksyisen Gotlannin salaisuuksiin. 

Tryffelit ovat uudehko asia Gotlannissa. Visbyssä on jopa tryffeliakatemia. Paitsi suklaamakeisia tryffelit ovat myös kalliita, aromikkaita ja himoittuja, maan alla kasvavia ruokasieniä. Niitä etsitään sikojen tai koirien hajuaistin avulla. Jokamiehenoikeus ei koske maanalaisia löytöjä.

Mullvaldsin pitäjässä (löytyy kartalta googlaamalla) valmistellaan syksyn kohokohtaa, tryffelifestivaalia. Kaikki kyläyhteisön keskinäiset suhteet eivät keskinäisten kaunojen takia ole parhaalla mahdollisella tolalla. Tiloilla pidetään ratsastushevosia, joille on talleja. 

Ensimmäinen outo tapahtuma on iäkkään ulkokäymälän tuhopoltto ja tryffelien vastainen seinäkirjoitus. Juhlat käynnistyvät paikkakunnan vanhassa kirkossa tryffelien siunaamisella. Eläkepäiviään viettävä rouva osallistuu ystävineen tryffelisafarille, jossa koirat etsivät sienet. Löydös on kaivettava heti esiin ennen kuin koira ehtii sen syödä. 

Safarin päätteeksi nautittiin hinnakas kuuden ruokalajin illallinen pitäjän ravintolassa. Aterian jälkeen eräs vieraista kaatuu kuolleena maahan. Paikallinen ex-poliisi ei usko kuoleman olevan luonnollinen. Myrkytystä epäillään. Ajaudutaan keskelle murhamysteeriä, eikä syksy pääty ilman lisäuhreja.

Myrkyn käyttö vahvistetaan harvinaisemmaksi hidasvaikutteiseksi aineeksi. Kirjan alkuosan verkkainen vauhti nopeutuu tiivistyäkseen loppua kohti. Pitäjässä ehtii tapahtua useita riipaisevia asioita ennen yllättävää loppuratkaisua, minkä jälkeen on taas mahdollista palata tavanomaiseen arkeen.

Loppusanoissa kirjoittaja kertoo kirjan mahdollisen julkaisematta jäämisen uhkasta. Valmis käsikirjoitus ja kaikki sen turvakopiot olivat junaan jääneessä repussa, joka kuitenkin aikanaan löytyi Tukholman päärautatieaseman löytötavarapisteestä.

Gotlanti on suomalaisten suosima matkakohde. Kirja kiinnostanee heitä nostalgiasyistä. Ja on muillekin kelpoinen ajanviete. 

Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on TKK:n (Aalto-yliopiston) konepajatekniikan emeritusprofessori, jota kiinnostaa tekniikan sekä teollistumisen historia

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu