Habitaressa näkee myös antiikkia

Vuosittainen Habitare-näyttely esittelee sisustuksen uusia trendejä. Näyttelyssä on perinteisesti ollut antiikkiosasto, kuten on edelleen. Tänä vuonna sinne osallistuu reilut kolmekymmentä näytteilleasettajaa. Antiikille varattu tila ja myös näytteilleasettajien määrä vaikutti aiempia näyttelyitä pienemmältä, silti toki riittävältä sekin. Tosin oli vaikea erottaa, mikä oli antiikkia ja mikä naapurialueiden kirppistavaraa.

Perheemme työnjaoksi Habitareissa on muotoutunut sisustuksesta paremmin perillä olevan vaimon runsaamman ajankäytön kohdistuminen uutuuksiin ja minun vastaavasti antiikkiin. Toki vaimoa myös laadukas antiikki kiinnostaa.

Habitaren antiikkiosastot ovat ilmavasti suunnitellut, joten siellä on helppo liikkua.  Keskitetyn esillepanon etu on tietenkin laajemman tarjonnan näkeminen kerralla liikkeistä toisiin juoksematta. Näyttelyn esineistö on karsien valittu, eikä joillekin alan liikkeille tyypillinen tavaran paljous ja tilojen ahtaus häiritse.

Osastolla liikkui enimmäkseen ikäihmisiä. Onhan se tietynlainen nostalgiamatka nuoruuteen. Sivusta kuultu kommentti oli ”antiikkia olemme jo mekin ja näitä on mukava katsella”.

Jotkut toki olivat liikkeellä myös ostoajatuksin, jos jotain sopivaa löytyisi. Ja onhan Habitaressa myös Habi Kids -lastenosasto Pop up Muumimuseoineen sekä työpajoineen.

Näyttelyn esitelmätarjonnasta löytyy mm. päätoimittaja Mirva Saukkolan Antiikki ja vintage sisustustrendeinä. Antiikki lienee yli satavuotiasta, semiantiikki yli viisikymmentä ja vintage niitä nuorempaa.

Isku lanseerasi osastonsa avajaistilaisuudessa lähiruoasta johdetun termin Lähihuonekalu tarkoittaen lähellä valmistettua esinettä. Siihen voisi lisätä ”aina käden ulottuvilla”!

+1
Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on TKK:n (Aalto-yliopiston) konepajatekniikan emeritusprofessori ja Tekniikan Historian Seuran jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu