Halusimmeko me kaiken

Tietyn ajanjakson kuvaukset lisääntyvät, esimerkkinä Ville Pernaan Pimeä vuosikymmen (Vapaavuoron blogini 02.01.2022). Helsingin kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö Minna Sarantola-Weiss (s. 1963) on nyt julkaisut kirjan Me halusimme kaiken. 1980-luvun historiaa (Siltala 2022, 260 s.).

Nelikulmaisen 21,5 cm x 21,5 cm -kokoisen, väljästi taitetun kirjan aloittaa nelisivuinen luettelo 1980-luvun vuosittaista tärkeistä tapahtumista. Viisitoista lukua sekä viitteet, lähteet ja kirjallisuus sekä henkilöhakemisto osiot sisältävän kirjan aloittaa luku Katse 1980-lukuun.

Suomi oli 1980-luvulla monimutkainen maa. Vuosikymmenen alkupuolta leimasivat rötösherrajahti, suomettuminen ja sisäänpäin kääntyminen. Vuonna 1981 ilmestynyttä kirjaa Tamminiemen pesänjakajat luettiin innolla. Aids ja ydinvoima pelottivat, myös mahtava Neuvostoliitto. Sitten saatiin muutaman vuoden mittainen noususuhdanne ja luovuttiin pankkien sääntelystä. Pörssissä ja asuntomarkkinoilla kupli. Matkapuhelimet tekivät tuloaan ja muukin tietotekniikka arkipäiväistyi. Aktivistit loivat uutta kaupunkikulttuuria ja perustivat vihreän liikkeen. Hallittu rakennemuutos viitoitti tietä tulevaisuuteen. Kuluttamisesta tuli osa kulttuuria. Ravintoloissa käytiin entistä enemmän. Suorastaan kulutusjuhlasta puhuttiin. Rahaa oli että ranteita pakotti. Heti seuraavan vuosikymmenen alussa kaikki kuitenkin muuttui ja kärvisteltiin laman kourissa. 

Kirjoittaja toteaa 1980-luvun olleen monimuotoinen ja rikkinäinenkin vuosikymmen, jonka voi tiivistää sanalla murros. Sille leimallista oli kiiltävä elämä ja itsekkyys. Monilla rintamilla tapahtui. Tietotekniikan murros oli lähtökuopissa. Kekkosen aika päättyi ja ruoriin vaihtui Mauno Koivisto. Neuvostoliiton loppu jo häämötti.

Politiikoilla oli tuolloin runsaasti valtaa ja ratkaisujen etsiminen yhteisiin ongelmiin, konsensus, oli päivän sana. Naiset tosin jäivät vielä sivummalle päättävistä piireistä. Puhuttiin maan tavasta, tosin erilaiset skandaalit nakersivat luottamusta.

Kirja katsoo energiseen ja ristiriitaiseen vuosikymmeneen monista eri näkökulmista. Tuoksut, maut ja musiikki vievät muistelijat 1980-luvun ytimeen. On ollut haastavaa koota tapahtumien runsaudesta yhtenäinen esitys, missä kirjoittaja on onnistunut. Tulos on kelpoinen tilkkutäkki, jonka runsaan kuvituksen tukema sisältö on sopivan kevyt. Kirja on nuoremmille sukupolville erinomainen selailuteos ja tuon ajan itse kokeneille mieluisa nostalgiamatka. 

+1
Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on TKK:n (Aalto-yliopiston) konepajatekniikan emeritusprofessori ja Tekniikan Historian Seuran jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu