Helsinkiläistalojen symbolien avaus

Olen luullakseni useimpien tapaan huomannut ainakin Helsingin julkisten rakennusten seinien näkyvimmät symbolit, niiden taustoja kuitenkaan enemmälti miettimättä ja täysin ymmärtämättä. Eihän esimerkiksi Päärautatieaseman miehiä ja Kansallismuseon karhua voi olla huomaamatta. 

Erityisesti pöllöt ovat pesiytyneet Helsinkiin. Olen ylittänyt Siltasaaren sillan ties kuinka monta kertaa myös jalan sillankaiteen pöllöjä huomaamatta tai pöllöiksi niitä tunnistamatta. Symbolitutkija Väisäsen Ylen tv-sarja Merkkien salat on sekin jäänyt katsomatta.

Asian voi korjata (PhD), hardcore-humanisti, tietokirjailija ja taiteen tutkija Liisa (Kirsi-Liisa) Väisäsen (s. 1964) laatimalla kirjalla Symbolien Helsinki, (SKS 2022, 200 s.). Hän on lähtöisin Helsingistä, opiskellut Ranskassa, Italiassa sekä Egyptissä ja asuu nyt Espanjan Malagassa.

Kirjan suosittelemat kymmenen kävelyreittiä johdattavat Helsingin eri kaupunginosiin kertoen reittien varrelle jäävien rakennusten tarinoista historiasta ja mytologiasta. Oma reitti on toki mahdollista rakentaa käytettävissä olevan ajan ja mieltymysten mukaiseksi. Sisäkanteen painettu kohteiden kartta on liitteenä. Kirja on syytä ottaa kävelylle mukaan ja pitää silmät auki katsoen myös ylöspäin. Lukuisien helsinkiläisten talojen seinistä ja ovien portaaleista kun löytyy kiinnostavia reliefejä ja symboleja.

Kirja kertoo useiden Helsingin jugend-talojen sekä myöhempien tyylien rakennusten merkkikielestä. Jugend-taloja löytyy etenkin Etelä-Helsingistä, Katajanokalta sekä Kruununhaasta ja runsaasti myös esimerkiksi Kalliosta. Työväestöllekin rakennettiin sata vuotta sitten ulkoapäin kauniita taloja, joskin niiden jopa hellahuoneiden pikkuasunnoissa saattoi olla yhteisvessat. Aiemmin halveksitulle Katajanokalle nousi vuosina 1800/1990-lukujen vaihteessa samanaikaisesti useita taloja.

Monien symbolien tulkinta ei ole aina yksinkertaista. Asiayhteys määrittelee usein tulkintaa siten ettei kaikki ole aina ihan sitä millaisena sen on oppinut tuntemaan. Kirjan tietolaatikoissa esiteltyjä symboleja ovat pöllöjen ohella mm. aurinko, tähdet, siivet, vaakunat, kotka, lilja, leijona, karhu, kana, kissa, harppi, atlas, muusat, silmä, pylonit, pylväät ja pilasterit, obeliskit, meanderi, rusetit, enkelit, kupolit ja taivas. 

Helsinkiläisiä kyseisen ajan arkkitehtejä olivat mm. Carl Ludvig Engel, Lars Sonck, Gustaf Nyström, Wivi Lönn, Sebastian Gripenberg, Wilho Penttilä, Evert Lagerspetz, Gustaf Estlander, Onni Tarjanne, Georg Wasastjerna, F.A. Sjöström, Theodor Höijer, Herman Gesellius, Armas Lindgren, Eliel Saarinen, K.A. Wrede, Selim A. Lindqvist ja Johan Sigfrid Sirén. Muutamia veistoksia tekijöineen esitellään myös kuvissa.

Tyylisuuntina ja niiden yhdistelminä esiintyvät empirismi, renessanssi, barokki, rokokoo, uusgotiikka, klassismin eri muotoja, jugend, kansallisromantiikka ja funktionalismi. Erilaiset ornamentit, eläimet, koristekuviot, puut ja vaakunatyyppiset kuviot ovat runsas vuosisata sitten rakennetuissa taloissa yleisiä. Toisilla haetaan enemmän merkityksiä, toiset ovat vain koristeita.

Kirjan ansiot ovat kattavassa kuvituksessa ja niitä avaavissa selostuksissa. Mukana on paitsi lähdeluettelo myös sanasto ja symbolihakemisto. On hyvä, että tällainen kirja on kirjoitettu!