Hyökyaalto Napoleonista 

Kävin mielenkiinnosta katsomassa tuoreen kaksi ja puolituntisen elokuvan Napoleon, josta lienee tehty pidempiäkin versioita. Arvioijat ovat olleet selvästi vaikeuksissa pohtiessaan elokuvan ansioita ja heikkouksia. Napoleonista on jo aiemmin tehty elokuvia, jotka tämä resursseiltaan moninkertaisesti ylittää. Silti useita historian osia on jouduttu ohittamaan.

Elokuvan toiseen keskeiseen asemaan nousee Napoleonin vaimo. Napoleonin henkilöhistoria lienee ainakin varttuneemmille katsojille ennalta tuttu. Ehkä parhaiten sotaretkestä Venäjälle, johon hänen armeijansa tuhoutui. Elokuvan alkupuolella mestataan giljotiinilla väistynyttä valtaa edustanut kuningatar Marie Antoinette. Kohtaus on, vaikka tosi, raakaa katsottavaa. 

Omanlaisensa juro näyttelijä Joaquin Phoenix ja Vanessa Kirby ovat ikäongelmista huolimatta osuvat valinnat Napoleoniksi (1769-1821) ja Joséphineksi (1763-1814), joiden draamaa puidaan elokuvan läpi. Elokuva on teknisiltä ansioiltaan upea kuvausta lavasteita ja tehosteita myöten. Taistelukohtaukset ovat varsinkin isolta kankaalta katsottuina vaikuttavia.

Irralliseksi jäävä episodi on Ranskan joukkojen käynti Egyptissä pyramideja totuuden vastaisesti tuhoamassa. Jää epäselväksi, miten ja miksi autiomaahan päädyttiin.

Tuon ajan sodat olivat yksinkertaistaen sellaisia, joissa vastustajat ryhmittyivät aamulla taistelukentän päihin ja lähtivät marssimaan toisiaan vastaan. Huonoimmassa asemassa olivat tiiviissä muodostelmassa rintarinnan etenevät jalkamiehet. Tuliaseista ei ollut ensimmäisen laukauksen jälkeen hyötyä, suusta ladattavien aseiden uudelleen ampumavalmiuteen saaminen kesti kauan. Sapelit tanassa ratsain etenevät sotilaat olivat tehokkaampia. Tykistö aiheutti suurta tuhoa. Taistelujen päätyttyä korjattiin ruumiit, jos korjattiin.

Napoleonin uudisti tykistötaistelun, mikä tuodaan hyvin esiin. Valimotekniikkaa tuntevana en tosin usko vanhoista romuista sulatettavan raudan valamisen uusiksi tykeiksi olleen kuvatulla tavalla helppoa. Tarinassa kuitenkin kaikki sallitaan. Austerlitzin talvitaistelussa Napoleon pakottaa vihollisen ratsuväen jäälle ja upottaa heidät puhkomalla jääkannen tykkien ammuksilla.

Parhaiten Napoleon muistettanee sotaretkestään Venäjälle, mihin hänen armeijansa tuhoutui. Edes poltetun Moskovan valtaaminen ei auttanut. Lopullinen niitti oli Waterloo.

Leffaa luonnehditaan arvioissa toimintakohtauksiltaan loistavaksi ruuti- ja rakkauselokuvaksi. Se on selkeästi sodanvastainen ja kannattaa ilman muuta katsoa, jos ei kaihda siinä olevia julmuuksia.

Pitkän saksan lukijana muistan Heinrich Heinen upean runon Kaksi Krenatööriä, jossa Venäjältä kohti Ranskaa palaavat vangit kuulevat Saksaan ehdittyään Ranskan hävinneen sodan ja keisarin vangituksi. Runosta on Yrjö Jylhän ansiokas suomennos ”Päin Ranskaa kaks urhoa samoaa, ol kumpikin Venäjän vanki”. Kari Suomalainen teki siitä mainion pilakuvan, jossa toinen Urho oli presidenttimme UKK. Robert Schumann on myös krenatöörit sävellykseksi muokannut.

Loppukevennyksenä teekkarivitsi. Kysymys: mistä giljotiini käynnistetään. Vastaus: pääkatkaisijasta.

Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on TKK:n (Aalto-yliopiston) konepajatekniikan emeritusprofessori, jota kiinnostaa tekniikan sekä teollistumisen historia

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu