Hyvä, paha muovi

Aluksi plastiikeiksi kutsuttuja muoveja edelsi ne joitain käyttökohteita, kuten sähköeristeitä lukuun ottamatta sittemmin syrjäyttänyt bakeliitti. Muovit ovat suurikokoista ainesosista koostuvia seoksia. Polymeerien lisäksi niissä käytetään erilaisia lisäaineita. Muovien yleisin raaka-aine on öljy, mikä ja niiden hajoamattomuus luonnossa on tehnyt niistä ympäristöongelman. 

Muistan 1940-luvun alkupuolella syntyneenä muovien tulemisen. Lähitalossa oli muovitavaroita, kuten vöitä valmistava pienyritys. Silloiset muovituotteet olivat surkeita räpellyksiä, ilmiselviä korvikkeita, joihin sodan aikana ja jälkeen oli pakon edessä totuttu. Muovien myöhempää menestymistä oli vaikea ennakoida. Niiden voittokulku kuitenkin alkoi 1950-luvulla. Konepajainsinöörinä luotin kuitenkin pitkään korvikeaineena pitämääni muovia enemmän perinteisiin materiaaleihin, kuten puuhun, nahkaan ja teräkseen. 

Kekseliäs otsikko on lainattu kirjasta: Johanna Kohvakka ja Liisa Lehtinen, Hyvä, paha muovi. Vähennä viisaasti (Minerva 2019 182 s.). Se käsittelee muoveihin liittyviä moniulotteisia aiheita kansantajuisesti ja antaa käytännön neuvoja muovin kulutuksen vähentämiseen. Kirjassa kerrotaan mitä muovit ovat ja miten niistä tuli niin suosittuja, mitä mikromuovi on ja mitkä ovat sen merkittävimmät lähteet, kuinka ratkaisemme merten roskaantumisen, ovatko biohajoavat muovit ja biomuovit ekoteko, miten materiaalien ympäristövaikutuksia voidaan mitata ja miten voimme vähentää muovin ja muiden materiaalien kulutusta.

Suomessa muoviasioita hoitaa Muoviteollisuus ry. Muoveja käsittelevää kirjallisuutta on runsaasti. Hyllystäni löytyy myös Pasi Järvisen toimittama ja useiden kirjoittajien laatima, Muovifaktan vuonna 2008 julkaisema kirja Uusi muovitieto. 283 s. Muovifakta Oy perustettiin vuonna 1999 täyttämään alan teollisuuden tietotarpeita erityisesti muoviraaka-aineiden osalta.