Kaksi dekkaria

Kirjoja ilmestyy uskomattomalla vauhdilla. Esittelen tässä niistä kaksi:

Murhan avain:

Ihmettelin aluksi kirjoittajan outoa nimeä. Google paljastaa kysymyksessä olevan Lars Keplerinä tunnetun aviopari Alexandra Coelho Ahndoril ja Alexander Ahndoril. Vakiintunutta Keplerin nimeä, jolla on mm. kirjoitettu meilläkin tunnettu Joona Linna -sarja, ei hylätä. Se vain saa rinnalleen nimellä Alex Ahndoril kirjoitetun sarjan, jonka aloitti loppuvuonna 2023 ilmestynyt Murhan avain (suom. Terhi Vartia, Tammi 2023, 263 s.). Kirjan kansikuvassa on tyylitelty avain. Lisää on luvassa, kun Kirottu näytelmä ilmestynee syksyllä 2024.

Murhan avaimen pääroolissa on erikoinen traagisen menneisyyden omaava ja mieleltään helposti haavoittuva Julia Stark. Hänen herkät aistinsa saattavat virittyä äärimmilleen, aika pysähtyy ja jokainen yksityiskohta tuntuu merkittävältä.

Suuryhtiön etunimiensä PG lyhennystä käyttävä pääomistaja saa puhelimeensa kuvaviestin, jonka mukaan hän on surmannut jonkun. Ruumiin yläosa on säkissä. Vahvan humalatilansa takia hän ei muista asiasta mitään. Muutenkin päsmäröivällä johtajalla on mm. persoonallinen tapa vetää nenäänsä kokaiiniviiva.

Poliisia ei haluta kytkeä aluksi mukaan, joten PG antaa asian selvittelyn Starkin etsivätoimistolle. Poliisimiehestään eronnut Julia pyytää hänet nyt epävirallisesti avukseen taka-ajatuksena perustaa tämän kanssa yhteinen etsivätoimisto.

Tapahtumat keskittyvät metsäsuku Mottin Sundsvallin lähellä sijaitsevaan perintökartanoon, jonne kaksikko kutsutaan tapausta ratkomaan. Kaikkien perillisten lapsettomuuden takia hiipuva suku kokoontuu testamenttimääräyksen mukaan säännöllisin väliajoin kartanoon lähinnä riitelemään. Kokouksissa myös syödään hyvin, mihin on varattu oma runsas määräraha. 

Kartanossa asustaa ja muutenkin asioihin kytkeytyy omalaatuista väkeä suvun läpeensä oudosta henkilögalleriasta. Kaikilla tuntuu olevan kaapeissaan luurankoja. Kuten kirjan kansikuvastakin ilmenee alkoholia kuluu runsaasti aina alkoholisoitumiseen saakka. Pian paljastuu vainajan olevan suvun vanhin poika eli PG:n veli. Tämä yleensä kokouksia välttelevä mies on nyt poikkeuksellisesti kuitenkin ilmoittanut osallistuvansa kokoukseen, jonka vakavana asiakohtana on kartanosta luopuminen.

Murhan tapahtumapaikka, kartanon pesularakennus, sytytetään pian palamaan. Vainajan löydyttyä on poliisikin kutsuttava paikalle. Surmatun testamentti sekä eräät muut omistusjärjestelyt tulevat melkoisena yllätyksenä joidenkin pettyessä pahasti. 

Tapausten kulku ja taustat alkavat hiljalleen paljastua ja pelin palat loksahdella paikoilleen. Osalliset kutsutaan kokoukseen, jossa tapausten kulku paljastetaan vuorollaan yhden ”viattoman” saadessa synninpäästön. PG saa syytteen vain Ruotsin lain mukaan rikoksena pidettävästä seksin ostosta.

”Meistä on ihanaa kirjoittaa Lars Keplerinä, eikä meillä ole aikomustakaan lopettaa. Avainsarjassa meillä on mahdollisuus tutkia intohimoamme arvoitusdekkareihin. Modernit palapelidekkarit arvoituksineen, ovat meistä todella jännittäviä. On kutkuttavaa saada pulma eteensä, poimia vihjeitä sekä johtolankoja ja koettaa tulkita henkilöiden sanoja ja vuorovaikutusta”, sanovat kirjailijat.

Onko jo haudattu nainen sittenkään kuollut?

Ruotsalainen kirjailija ja toimittaja. David Lagerkcrantz (s. 1962) oli vuoteen 1993 saakka iltapäivälehti Expressenin palveluksessa, minkä jälkeen ryhtyi täysipäiväiseksi kirjailijaksi. Meillä hänet tunnetaan varsinkin jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovićin elämäkerrasta. Lagercrantzilta tilattiin myös yllättäen menehtyneen Stieg Larssonin Millenium-romaanisarjan viimeinen osa.

Kirjailijan tuore uutuus on Nainen Menneisyydestä (suom. Hanna Jokela ja Onerva Kuusi, WSOY, 2024, 400 s.). Tämä Rekke & Vargas -sarjan toinen osa vie lukijan 1990-luvun finanssikriisin ja oligarkkien maailmaan. Kovia kokenut konstaapeli Micaela Vargas asuu tilapäisesti masentuneen ja lähinnä makuuhuoneessa aikaa viettävän professori Hans Rekken luona. 

Pankkimaailmassa menestyksellä työskennellyt Claire Lidman katoaa. Aviomiestä lukuun ottamatta kukaan ei usko sattumalta löytyneen valokuvan herättäneeseen  teoriaan, jonka mukaan kuolleeksi julistettu, Solnan katoliselle hautausmaalle jo haudattu nainen olisikin elossa. Ei varsinkaan poliisi, johon asiassa otetaan erään valokuvan löydyttyä yhteyttä. Hänellä ilmenee olevan siihen omat itsekkäät syynsä. Arvokkaalla kaulakorullakin on oma merkityksensä. 

Clairen sitkeä uusi puoliso haluaa selvyyden asiaan. Rekke ja Vargas myöntyvät vastahakoisesti tutkimaan mahdottomalta tuntuvaa tapausta. Tutkinta ei noudata minkäänlaisia sääntöjä tai logiikkaa. 

Rekke kohtaa vihollisen menneisyydestään. Micaela puolestaan järkyttyy saadessaan selville, millaisiin asioihin hänen kaidalta tieltä eksynyt veljensä on sotkeutunut. Vakavan väkivallan uhka leijuu ilmassa pelotteena koko ajan. Puhelimilla soitellaan jatkuvasti ja keskusteluissa ollaan ”tavattoman pahoillaan” milloin mistäkin. Normandian maihinnousun vuosijuhlassa tavataan valtioiden päämiehiä, kuten Putin. 

Viidestäkymmenestäkolmesta luvusta koostuva neljäsataasivuinen kirja on aivan liian pitkä. Tiivistäminen olisi korjannut tilannetta. Juoni on mielestäni osin epäuskottava. Osaavan kirjoittajan teos ei kuitenkaan huono ole, vaikka ei sekavuutensa takia suosikkilistani kärkisijoille nouse.  

– – – 

Pappaikäisenä dekkarien ystävänä ihmettelen nykytrendiä, jossa sankarit ovat enimmäkseen jotenkin omalaatuisia tai vammautuneita. ”Susikosket” ja vastaavat tavikset ovat harventuneet. Olihan Sherlock Holmesilla ja vastaavilla konkareilla toki omat paheensa, ei kuitenkaan nykymitassa. Luen mielelläni Joona Linnan tyyppisiä kirjoja. Menneen mailman etsivät eivät ilmeisesti kuitenkaan enää riittävästi myy painettujen kirjojen kysynnän muutenkin hiipuessa.