Kalliolle kukkulalle rakennan minä majani – Naantalin asuntomessut

Kävin Naantalin Luonnonmaan asuntomessuilla haistelemassa asumisen uusia tuulia. Kaupungin keskusta-asuntomme on meille sopiva emmekä etsi uutta kotia.

Messualueen reilut kolmekymmentä kohdetta on sijoitettu kallioiseen rinteeseen mahdollisimman niukoilla louhimisilla, mikä on vaatinut omia ratkaisujaan. Eivät kohteet mitään seniorin toivekoteja ole, peilannevat kuitenkin Asuntomessujen tavoitetta, esitellä asuntojen suunnittelun nykytrendejä.

Joillain aiemmilla asuntomessuilla on ollut ikääntyneille omia kohteita. Naantalissa ei sellaisia ole. Kohteet ovat nuorten ja keski-ikäisten perheiden koteja. On vaikea kuvitella jo kepillä köpöttelevänä seniorina niissä pärjäävänsä. Useissa kohteissa on kaksi autotallia tai -katosta. Lähimpään hiljattain rakennettuun K-kauppaan on kosolti matkaa ja Naantaliin vielä enemmän. Käynnistynevän julkisen paikallisliikenteen pysäkin jäädessä messujen pääportin tienoille, on alueelta sinne pitkä ja mäkinen taival.

Monet asunnot ovat täynnä kaikenlaista nykyään tarpeellista. Ennen tultiin toimeen  vähemmin varustuksin. Vanhat ruokakomuudit, siis komerot, ovat palanneet. Kirjahyllyjä ei näkynyt missään. Nykyasukkaat eivät ehkä painetuista kirjoista piittaa.

Suositaan suuria yhtenäisiä pintoja mm. kaakeleiden tilalle, mikä lienee saumojen puhdistuksen kannalta hyvä juttu.  Aitoja ei ole, joten näkyvyys naapureihin on suurista ikkunoista useissa kohdin esteetön. Puuta sekä  rakenteissa jettä sisustuksissa, kuten rimoituksia, näkyi runsaasti. Vaakasuuntaisista ratkaisuista on siirrytty pystysuuntaisiin. Seiniä ei nykyään tapetoida, vaan maalataan, mikä tosin ei ole uutta ja ihmeellistä. Kookkaitakin terasseja on paljon.

Saunojen sijoittaminen rivitaloryppääksi rantaan on uutta. Monissa kohteissa oli silti oma sauna. Aika osoittanee idean toimivuuden.

Messuilla on useita nykyaikaisia energiaratkaisuja, kuten suuren venesataman katon aurinkopaneelit sekä katon päällä että alla. Alapuolelle valo tulee veden pinnan heijastamana. Maalämpöä hyödynnetään useissa kohteissa.

Jätteiden keskitetty keräys on nykyaikaa. Tampereen Vuoreksen vuoden 2012 messujen kaltaista putkissa kuljetusta kallioinen maasto ei salli. Sielläkin jouduttiin aluksi vaikeuksiin asemilta tungettujen ylisuurten nyssäköiden tukittua putket.

Useat lehdet ovat jo messuista raportoineet ja lisää ilmestynee luettavaksi. Jyrki Lehtola toteaa Imagen 7/22 artikkelissaan: ”Kun kaikki on järjestyksessä ja paikallaan, mitään ei voi tehdä, koska muuten kaikki ei ole järjestyksessä ja paikallaan”. Havainto on osuva.

+2
Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on TKK:n (Aalto-yliopiston) konepajatekniikan emeritusprofessori ja Tekniikan Historian Seuran jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu