Kartanonrouva -sarjan kakkososa

Enni Mustonen (Kirsti Manninen) kirjoittaa historiallista kartano -trilogiaa, jonka aloitti 10.08.2023 Vapaavuorossa esittelemäni Kasvattitytär (Enni Mustonen Kaari Utrion jalanjäljissä). Sarja jatkuu tuoreella osalla Kartanonrouva (Otava 2044, 318 s.).

Eletään 1700-luvun loppua, jolloin Kustaa III aloitti sodan serkkuaan, Venäjän keisarinna Katariinaa vastaan uskoessaan Turkkia vastaan jo sotivan maan olevan liian heikko puolustautumaan ja Pietarin helposti valloitettavissa. Kirjan alussa sota ei vielä ole syttynyt. Tämä lyhyt ns. Kustaa III:nen sota päättyi ilman alueluovutuksia vuoden 1790 Värälän rauhaan.

Trilogian päähenkilö Hedvig Eleonoora Lillehöök eli Hedda Noora on kasvavan lapsikatraan äitinä myös Frugårdin kartanon emäntä. Majuri-isäntä käy töissä Viaporissa sekä Tukholmassa päästen vain harvoin käymään kotona. Kartano on tarmokkaan ja osaavan vaimon vastuulla.

Kirja alkaa viimeisillään raskaana olevan rouvan synnytyksen yksityiskohtaisella kuvaamisella. Rouvan oloa helpotetaan erilaisilla juomilla, myös  Ranskasta tuodulla ruskealla, oudon makuisella viinalla. Lapsikatras kasvaa terveellä tyttärellä. Pian yksi lapsista kuitenkin menehtyy hinkuyskään. Uusi raskaus seuraa taas pian.

Uusi tulokas edellyttää runsaasti velvollisuuksia. Hänet on kastettava ja hankittava runsaasti sekä nais- että mieskummeja. Äitikin on ”kirkotettava”. On myös järjestettävä useita vieraiden vierailukäyntejä ylläpitoineen. Eihän silloin noin vain pikaisesti vierailuilla piipahdeltu.

Kiistelty kuningas teki ”maakuntamatkoja” Suomeen perustaen reittinsä varrelle sisämaahankin eräitä kaupunkeja, joista ei sittemmin mitään kuultu, mm. Anianpellon. Siitä kertoo 1950-luvun lopulla Vääksyssä nuorisoseuran voimin esitetty näytelmä Kuninkaanpäivä Anianpellossa, jossa kiistellään nauriin ja sen kilpailijaksi tulleen potaatin paremmuudesta.

Kirjan aikana käydään Kustaa III:n sotaa (1788–1790). Jo ennakoidun sodan puhjettua sinne joutuvat sekä Hedda Nooran mies että monet kartanon työntekijät. Lapsia opettanut studiosuskin joutuu palaamaan kotiinsa Pohjanmaalle. Hänet kuitenkin kohdataan vielä. Ruotsiin merikadettikouluun jo kymmenvuotiaana lähetetyn Otto-pojan urakehityksestä tulee nopea. Sen kruunaa Ruotsinsalmen toinen meritaistelu. Ensimmäisen Ruotsi hävisi.

Sota sotkee pahasti tavanomaista elämänmenoa. Häitä ja hautajaisia riittää. Epidemiat riehuvat. ”Mätäkuume” ja monet muut taudit ovat yleisiä. Ihmisiä joutuu pitkiksi jaksoiksi vuoteen omaksi ja myös menehtyy. Taudit näyttivät tarttuvan herkimmin ahkeriin ja tunnollisiin, kun laiskat ja saamattomat niiltä säästyvät. Sodan kelvottomiin järjestelyihin suivaantuneen upseeriston piirissä nousee kapinaliike ja kaikki muukin normaali elämä on sekaisin. Venäläisetkin jo mellastavat Itä-Suomessa.

Kirjassa pysytellään tiukasti kotirintamalla. Romaanin tapahtuminen ajan joko raskaana olevan tai imettävän Hedda Nooran vastuu kartanon sahasta, maista, maataloudesta ja torppareista kasvaa huomattavasti. Tietoja ulkomaailman tapahtumista tippuu kartanoon hajanaisesti, jos lainkaan.

Suomi kuluu vielä Ruotsille, mikä tulee seuraavassa osassa muuttumaan. Kirja on paitsi lukukokemuksena miellyttävä, myös palauttaa mieleen maamme historian tärkeitä vaiheita. Tuleva kolmas osa on ilmestyttyään lukulistallani.

 

 

Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on TKK:n (Aalto-yliopiston) konepajatekniikan emeritusprofessori, jota kiinnostaa tekniikan sekä teollistumisen historia

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu