Koukuttavaa jännitystä vankilamiljöössä

Freida McFadden on aivovammoihin erikoistunut keski-ikäinen ja -luokkainen amerikkalainen lääkäri, joka on ehtinyt kirjoittaa paljon, pääosin psykologisia trillereitä. Ensimmäinen häneltä suomennettu romaani kuitenkin oli vasta alkuvuodesta ilmestynyt Kotiapulainen (Otava). Seuraava hänen suomennettu kirjansa on juuri ilmestynyt Eristysvanki (Otava 2023, 302 s. myös e- ja äänikirjana, suom. Jussi Tuomas Kivi).

Brooke Sullivan aloittaa työn miesten korkeimman turvallisuusluokan vankilan erikoissairaanhoitajana. Työpaikka on alusta alkaen vastenmielinen, kuitenkin ainoa tarjolla ollut. Edellinen hoitaja on jäänyt kiinni huumausaineiden myymisestä vangeille. Brookelle annetaan kolme sääntöä: kohtele vankeja kunnioituksella, älä paljasta mitään yksityiselämästäsi äläkä hankkiudu minkäänlaisiin väleihin vankien kanssa. Hoitajan työtilat ovat niukat ja askeettiset. Käytetään paperisia potilasasiakirjoja ja valvovaan lääkäriin saa yhteyden ainoastaan puhelimella, käytännössä ei lainkaan.

Ei kuitenkaan tiedetä Brooken jo rikkoneen sääntöjä. Hänellä on yllättävä kytkös erääseen vankiin. Lukioaikainen poikaystävä, tähtiurheilija Shane Nelson, istuu Brooken todistajalausunnon takia siellä murhatuomiotaan, mitä vanki ei ole unohtanut. Brooke toivoo etteivät he tapaisi. ”Oveen törmännyt” Shane tietenkin tuodaan kahleissa vastaanotolle otsahaavansa takia ja vielä senkin jälkeen muista syistä. Vankilan vartijoissakin on yllättävä lukioaikainen tuttavuus. Brooke saa uuden paremman työn ja vankila jää taakse. Tapahtuminen edetessä Brooken on pakko epäillä taannoin kiistattomana pitämänsä todistajalausunnon pitävyyttä ja peruuttaa sen, jolloin Shane vapautetaan.

Kirjassa vuorottelevat luvut 11 vuotta siten ja nykypäivä. Aivan liian hyväuskoinen Brooke tapaa yllättäen niin ikään lukioaikaisen lapsuudenystävänsä Tim Reesen, johon muodostuu läheinen suhde ja johon myös Brooken ja Shanen ja yhteinen poikakin mieltyy. Brooke ahdistetaan ahtaalle. Santelipuun tuoksuisella partavedelläkin on oma roolinsa. Tapahtumat saavat yllättäviä käänteitä. Mikään ei olekaan siten miltä näyttää ja lisää ruumiita syntyy. 

Dekkarikenttällemme on saatu uusi taitava pelaaja.

 

Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on TKK:n (Aalto-yliopiston) konepajatekniikan emeritusprofessori, jota kiinnostaa tekniikan sekä teollistumisen historia

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu