Mäntän silinterihatun jäljillä
Posti toi mainoslehden SERLACHIUS Sydämellisesti Sinun. Siinä on amanuenssi Katri Tolosen kiinnostava kertomus Silinterihatun jäljillä. Kyseinen silinteri lienee Mäntän ensimmäisen paperitehtailijan, ”Räyhänhengeksi” ja ”Metsäperkeleeksi” kutsutun apteekkari G.A. Serlachiuksen (1839-1901) käyttämä päähine, jonka sen hiljattain konservoinut, Helsingin kaupunginteatterin puvustossa lähes 20 vuotta työskennellyt Kristiina Kuisma leikkimielisesti nimesi ”Hattuperkeleeksi”. Hän kertoo silinterin olleen rakenteellisesti ehjä. Sen silkki kuitenkin oli haurastunut, mikä edellytti monivaiheista käsittelyä.
Silinterit olivat varakkaiden miesten päähineinä muodissa koko 1800-luvun ajan ja toki juhlatilaisuuksissa senkin jälkeen. Suvussammekin on tallella, joskaan ei käytössä, vuonna 1884 syntyneen, maaseudulta lähteneen ja konepajan isännöitsijäksi edenneen isoisäni näppärästi kokoonpainuva silinteri. Akateemisessa maailmassa tohtorinhatulla on edelleen seremoniallinen merkitys.
Mäntän klubilla juhlittiin tehtaiden 125 vuosipäivää. Tehtaan entinen hallintojohtaja muistelee klubille saapuneen paikallishistorian harrastaja Keijo Riihosen mukanaan kauhtuneen näköinen silinterihattu, jonka hän kertoi G.A:n antaneen hänen sedälleen vuonna 1899 häälahjaksi. Tämä kun oli hoitanut juoksupoikana halvaantuneen johtajan asioita. Hatun tuojan saatesanat olivat ”Kohdelkaa tätä hattua kunnioituksella”.
Hattua säilytettiin aluksi tehtaanjohtajien kapeissa ajatuksena sen siirtyminen aina johtajalta seuraavalle. Se kuitenkin päätettiin lahjoittaa Serlachius-museoille.
Silinterin valmistaja lienee kuuluisa lontoolainen Henry Meltonin liike. Sen asiakkaita olivat mm. kuningatar Viktorian puoliso prinssi Albert sekä heidän poikansa Walesin prinssi, sittemmin kuningas Edvard VII.
Mäntässä on aivan huikea museokokonaisuus, joka toimii kahdessa kiinteistössä. Serlachiuksen alkuperäinen idea ja sen toimeenpano esitellään Gustaf-museossa:
https://serlachius.fi/n%C3%A4yttely/paperiperkele/
Ilmoita asiaton viesti
Eikä pidä unohtaa tänä kesänä avattua hienoa vuokrattavaa Taidesaunaa Gösta-taidemuseon yhteydessä. Jäi niukasti toiseksi vuoden arkkitehtuuripalkinnon jaossa.
Ilmoita asiaton viesti
Tullut kommentti menee museonne mainoksen puolelle! Tunnen Mäntän fasiliteetit – konepajainsinöörinä etenkin pumpputehtaan. Myös museoiden osalta. Olen myös kriitikkona kirjoittanut eri lehtiin arviot kaikista tehdasta vuoroillaan johtaneista Serlachiuksista – viimeisen juuri Raija Orasen kirjasta ISO (Talouselämä no 27/2022 Toimelias vuorineuvos hääräsi monessa roolissa) sekä Teemu Keskisarjan kirjoittamista sekä ensimmäisestä että viimeisestä Serlachius-elämäkerrasta ja myös kaikista tälle välille sijoittuvista Serlachius-johtajia kuvaavista kirjoista. VK
Ilmoita asiaton viesti
Very interesting legacy always wondered why certain families decided to invest in Finland at all
Ilmoita asiaton viesti
Mukavasta blogistin kirjoituksesta pullahti mieleeni asian vierestä silinterihattuja koskeva tarina Britanniasta, jossa 1800-luvulla raivosi tuberkuloosi. Ei oikein kelvollista lääkettä ollut ja lääkärit tukeutuivat tilastomatematiikkaan ja siltä pohjalta antoivat suosituksensa: ”Käyttäkää silinterihattua, koska ihmisillä, jotka sitä käyttävät ei juuri koskaan tavata tuberkuloosia.”
Ilmoita asiaton viesti