Mäntän silinterihatun jäljillä

Posti toi mainoslehden SERLACHIUS Sydämellisesti Sinun. Siinä on amanuenssi Katri Tolosen kiinnostava kertomus Silinterihatun jäljillä. Kyseinen silinteri lienee Mäntän ensimmäisen paperitehtailijan, ”Räyhänhengeksi” ja ”Metsäperkeleeksi” kutsutun apteekkari G.A. Serlachiuksen (1839-1901) käyttämä päähine, jonka sen hiljattain konservoinut, Helsingin kaupunginteatterin puvustossa lähes 20 vuotta työskennellyt Kristiina Kuisma leikkimielisesti nimesi ”Hattuperkeleeksi”.  Hän kertoo silinterin olleen rakenteellisesti ehjä. Sen silkki kuitenkin oli haurastunut, mikä edellytti monivaiheista käsittelyä.

Silinterit olivat varakkaiden miesten päähineinä muodissa koko 1800-luvun ajan ja toki juhlatilaisuuksissa senkin jälkeen. Suvussammekin on tallella, joskaan ei käytössä, vuonna 1884 syntyneen, maaseudulta lähteneen ja konepajan isännöitsijäksi edenneen isoisäni näppärästi kokoonpainuva silinteri. Akateemisessa maailmassa tohtorinhatulla on edelleen seremoniallinen merkitys. 

Mäntän klubilla juhlittiin tehtaiden 125 vuosipäivää. Tehtaan entinen hallintojohtaja muistelee klubille saapuneen paikallishistorian harrastaja Keijo Riihosen mukanaan kauhtuneen näköinen silinterihattu, jonka hän kertoi G.A:n antaneen hänen sedälleen vuonna 1899 häälahjaksi. Tämä kun oli hoitanut juoksupoikana halvaantuneen johtajan asioita. Hatun tuojan saatesanat olivat ”Kohdelkaa tätä hattua kunnioituksella”.

Hattua säilytettiin aluksi tehtaanjohtajien kapeissa ajatuksena sen siirtyminen aina johtajalta seuraavalle. Se kuitenkin päätettiin lahjoittaa Serlachius-museoille.

Silinterin valmistaja lienee kuuluisa lontoolainen Henry Meltonin liike. Sen asiakkaita olivat mm. kuningatar Viktorian puoliso prinssi Albert sekä heidän poikansa Walesin prinssi, sittemmin kuningas Edvard VII.

+2
Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on TKK:n (Aalto-yliopiston) konepajatekniikan emeritusprofessori ja Tekniikan Historian Seuran jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu