Muistumia Krimiltä

Käynnissä oleva, nyt sentään jo sodaksi tunnustettu ”erikoisoperaatio” nostaa mieleen muistoja Krimiltä. Lupauduin vuonna 2003 pitämään Sevastopolissa suurnopeuskoneistusta käsittelevän esitelmän kansainvälisessä ”Machine-building and technosphere of the XXI century” konferenssissa”. Krim kiinnosti muutenkin, joten lähdimme matkaan vaimon kanssa.

Lensimme näppärästi Helsingistä Kiovan kautta Krimin ainoalle lentokentälle jatkaen autolla Jaltaan. Se oli perinteisenä lomakohteena kokemisen arvoinen lukuisine Jaltan konferenssiin liityvine kohteineen. Rantakadun torille Leninin patsaan alle – siellä ei ollut pidetty kiirettä patsaiden kaatamisen kanssa – ilmestyi sotilasorkesteri ja kerääntyi ikäihmisiä kunniamerkit rinnassa kilisten. Kyseessä oli suuren isänmaallisen sodan veteraanien tanssit. Ujuttauduimme sujuvasti tanssijoiden joukkoon. 

Sevastopol oli toisenlaisena kaupunkina suurine Venäjälle ”vuokrattuine” laivastotukikohtineen pettymys. Krimin sodan museo toki oli mielenkiintoinen. 

Toinen Ukrainan käyntimme oli Jaltalla ja Odessassa poikennut Mustanmeren risteily. Jaltalla kävimme edellisellä vierailulla väliin jääneessä Tšehovin valkoisessa huvilassa, jossa hän kirjoitti näytelmänsä Kolme sisarta ja Kirsikkapuisto. Risteily poikkesi myös Odessassa, jossa pieni laivamme pääsi laituriin aivan Sergei Eisensteinin kulttielokuva Panssarilaiva Potemkinin portaiden alle. Niitä pitkin kävelimme kaupunkiin.

Ukrainaan ei varmaan pitkään aikaan enää pääse. Olemme iloisia nähtyämme siitä tämänkin verran ennen Venäjän toimia.

 

Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on TKK:n (Aalto-yliopiston) konepajatekniikan emeritusprofessori ja Tekniikan Historian Seuran jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu