Myrskyvuori päättää Liza Marklundin Napapiirisarjan

Annika Bengtzon -sarjasta tunnettu, Norrbottenin Pålmarkin kylässä syntynyt dekkaristi Liza Marklund (s. 1962) lukeutuu asemansa jo vakiinnuttaneisiin ruotsalaisiin naisdekkaristeihin. Hänen tuoreehkossa, synnyinseutunsa kaltaiselle seudulle sijoitetussa kolmen kirjan sarjassa avataan pohjoisen pikkukaupungin vaiettuja salaisuuksia. Aiemmin ilmestyneet sarjan osat ovat Napapiiri sekä Suonsilmä (molemmat 2022). Nyt trilogian päättää tuore Myrskyvuori (Otava 2023, suom. Kristiina Vaara, 275 s.)

Suonsilmässä Wiking Stormbergin, vaimo Helena katosi Kallmyrenin suolla. Nyt osoittautuu hänen olleen pakotettuna neuvostovakooja ja katoaminen lavastettu. Hän putkahtaa jälleen esiin, nyt nimellä Alice. Tämä juonen rakennelma ei ole kovin uskottava. 

Kirjassa liikutaan kahdella aikatasolla, 1960-luvun alkuvuosissa ja nykypäivässä,  härskisti käyttäytyvän energiayhtiö Vattenfallin rakentaessa pohjoisen jokiin useita voimalaitoksia juurettoman työväen siirtyessä työmaalta toiseen. Paikkakunnalla vaikuttaa kaksi mahtavaa, keskenään riitaisaa sukua, joiden välillä pienessä yhteisössä vallitsi omat lakinsa ja sääntönsä. Pääpahis on häikäilemätön Iso-Nils.

Jo sarjan keskimmäisen osan tapahtumat keskittyivät poliisipäällikkö Wiking Stormbergin ja tämän perheen ympärille. Näin tälläkin kertaa. Tapahtuu ovelasti suunniteltu Kaltisin kassakaappiryöstö, jossa suuri summa Vattenfallin palkkarahoja varastetaan. Ryöstösaalis päätyy Sveitsiin tilille, jossa sen arvo huomattavasti kasvaa valuuttakurssien muuttumisen johdosta. Ryöstön selvittelyä seurataan aktiivisesti mediassa. Kirjassa myös tarkkaillaan eri puolilla maailmaa, myös melko lähellä tapahtuvia ydinvoimakokeita.

Kesken juhannusjuhlien kuullaan suolta löytyneen ruumis. Oletetaan Wiking Stormbergin sinne kadonneen vaimon viimein löytyneen. Näin ei kuitenkaan ole. Kyseessä on mies, joka ei ole suohon hukkunut vaan ruumiin läpi lyödyillä puuseipäillä sinne taannoin naulattu. Löytö vie Wikingin selvittämään myös omaa perhehistoriaansa. Lopulta hän ei tiedä, mikä on totta ja mikä valhetta, kuka oli mitäkin – tai kuka hän itse edes on. Marklund nostaa kirjoissaan näkyvästi esiin myös naisiin kohdistuvan väkivallan.

Kirja on mollivoittoinen. Humoristisiakin tapahtumia on, kuten kahden naisen suolta keräämien ja avoimin ulkotiloihin yöksi jättämien kymmenen lakkaämpärillisen päätyminen karhun herkuksi.

Kirjan tapahtumat etenevät ajallisesti Venäjän suorittamaan Krimin niemimaan haltuunottoon saakka. Tulevat tapahtumatkin pyörivät rivien välissä. Lopussa selviää, mitä kaikille trilogian hahmoille tapahtuu. Arvoitukseksi jää vain poliisimestarin vaimo Helena.

Kirjailija huomauttaa kirjan olevan fiktiivinen, myös paikkojen ja rakennusten osalta. Kassakaappiryöstön esikuva on Vietasin vuoden 1971 tositapaus. Tosipohjainen myös on kertomus työyhteisöstä ja voimalaitoksen rakentamisesta Messauressa.

 

Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on TKK:n (Aalto-yliopiston) konepajatekniikan emeritusprofessori ja Tekniikan Historian Seuran jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu