Pata on Metoksen syömähammas

Kävin metallialan ammattilaisten ryhmässä tutustumassa Metoksen Keravan tehtaaseen. Sain mukaani tuhdin 23 cm x 30 cm kokoisen, reilun 1,7 kiloa painavan ja 391 sivuisen Metoksen 100 -vuotishistoriikin Metos 100 vuotta. Henkilöstön itse kertomaa (Metos OyAb, päätoimittaja Juha Björklund, 2022), josta seuraava lyhyt arvio:

Metoksen nykyinen pääkonttori sijaitsee Keravalla, jossa tehdas jo aiemmin aloitti. Keravan alkuvuosina siellä oli myös edustussauna ja uima-allas, jonka tila on nyt auditorio.

Metos on aiemmin suomalaisten sekatuotantokonepajojen tapaan valmistanut paljon muutakin kuin suurkeittiöiden laitteita. Aivan aluksi valmistettiin mm. peltinappeja Venäjän armeijalle. Nyt Metos on toimialansa markkinajohtaja Pohjois-Euroopassa. Sen liikevaihto vuonna 2012 oli noin 92 miljoonaa euroa. Useita omistajan vaihdoksia läpikäynyt yritys, perustettiin vuonna 1922 nimellä Oy Metalliteos, mistä juontuu sen Metos-nimi. Jo vuonna 1931 toimitettiin myös suurkeittiölaitteita Alvar Aallosta tunnettuun Paimion Parantolaan. Ruostumattomasta teräksestä, ”rosterista” valmistettuja patoja toimitettiin 1930-luvulla jo muillekin suurkeittiöille sekä elintarviketeollisuudelle. Osaamisen karttuessa niistä kehittyi tärkeä, rinnalleen muita alan tuotteita saanut volyymituote. Elektroniikka valvoo ja ohjaa nykyään tarkasti patojen toimintaa. 

Perheyrityksenä aloittanut Metos siirtyi Instrumentariumin omistukseen, minkä jälkeen siitä tuli Hackmanin osa. Nyky-Metos kuuluu omana liiketoimintayksikkönään vuonna 2004 yhtiön koko osakekannan ostaneeseen italialaiseen Ali Group -konserniin – kerrotun perusteella sen tavoitellessa ainoastaan Metosta. 

Jouduin taannoisessa työpaikassani oto vastamaan alaa tuntematta työmaaruokalan täysremontista laitehankintoineen, mihin sain laitetoimittajalta asiantuntevaa apua. Laitteistot hankittiin Metokselta.

Kirjassa on Metoksen vaiheita havainnollistava aikajana, josta eräitä poimintoja: Ruostumatonta terästä käytettiin jo 1920-luvun lopulla, Sotien aikana armeijalle toimitettiin suksisiteitä, Sotakorvaustuotteita Sotevalle, Instrumentarium omistajaksi 1959, Metos Marine osasto ja nimitys tuli käyttöön 1974, Hackman Metos 1984, Näyttely Arabian tehtaan tiloissa 1990-luvun keskivaiheilla, MetosCenter Keravalle 2002, AliGroup omistajaksi 2004. 

Ruostumattomasta teräksestä tuli elintarvikekoneiden ja -laitteiden luontainen materiaali ja Metos kuului ensimmäisiin sitä käyttäviin suomalaisiin teollisuusyrityksiin. Pääosin ohutlevytyövoittoisella tehtaalla on siihen soveltuva moderni konekanta. Paljon myös hitsataan ja laitteet tietysti kootaan. Asiakkaan luona tapahtuva käyttökoulutus on toimituksen olennainen osa. 

Vuoden 1940 peruuntuneita olympiakisoja silmälläpitäen kehitettiin joitain tuotteita. Kun kisat siten vuonna 1952 voitiin pitää, oli Metoksella merkittävä rooli niiden ruokahuollon onnistumisessa. Nykyistä tuotevalikoimaa edelsi kirjava tuotesortimentti, josta osa on nähtävillä tehtaan pienessä museonurkkauksessa. Siihen kuului mm. ensimmäinen Suomessa valmistettu mikroaaltouuni, maailman ensimmäinen tehdasvalmisteinen sähkökiuas sekä useita muita aikansa tarpeisiin suunniteltuja laitteita. 

Runsaasti kuvitettu kirja tarjoaa mainion katsauksen erään erikoistuneen metallialan yrityksemme vaiheisiin. Suomessa metallialalla toimivat henkilöt tuntevat toisensa. Näin nytkin. Kahdessa kirjan kuvassa poseeraa TKK:n 1960-luvun alun aikainen levytyötekniikkaa, etenkin syvävetämisen saloja erikoisopettajana asiantuntemuksella avannut Toivo Tammisalo – padan pohjakuppi voidaan joko syvävetää tai painosorvata. Eräässä kuvassa LTKK:n kollegani, sittemmin pitkäaikainen rehtori Juhani Jaakkola polkee Metoksen ”ylellistä” Delfin -vesipolkupyörää.

Metoksen henkilöstölle ja asiakkaille suunnattu kirja avaa hyvän kuvan yrityksestä muillekin teollisuutemme ja teollistumisemme historiasta kiinnostuneille. Se ei valitettavasti ole yleisesti saatavilla, mutta löytyy  ainakin Hotelli ja ravintolamuseosta sekä Keravan kirjastosta.  

Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on TKK:n (Aalto-yliopiston) konepajatekniikan emeritusprofessori ja Tekniikan Historian Seuran jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu